Tampereen keskustaan sijoitettiin ruiskujen keräysastioita

Ruiskujen keräilymahdollisuuksia lisätään, jotta käytetyt neulat ja ruiskut saadaan hävitettyä asianmukaisesti eikä niitä jätettäisi puistoihin, kaduille eikä muuallekaan maastoon.

Ruiskuastiat on suunniteltu turvallisiksi, ja ne erottuvat helposti muista roskiksista. Ne on merkitty niiden käyttötarkoituksen ilmaisevilla tarroilla ja astiassa on vain pieni reikä, johon neulan voi pudottaa. Astioihin ei tulisi laittaa tavallisia roskia tai tupakan tumppeja. Tampereen kaupunki eli käytännössä Tampereen infra vastaa astioiden tyhjennyksistä.

Myös yleisökäymälät Koskipuistossa, Kirjastonpuistossa, Sorsapuistossa ja Tammelantorilla on varustettu neulojen ja ruiskujen keräilyastioilla.

Kaamosmasennus vaivaa myös vaihto-opiskelijoita – YTHS tarjoaa neuvoja hyvissä ajoin

Kaamoksen aiheuttamat masennusoireet ovat yleisiä myös vaihto-oppilailla. YTHS:n psykologi Marjo Tossavainen kertoo, että vaihto-opiskelijat käyvät vastaanotolla tiuhaan.

Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö järjestää vuosittain asiaa käsittelevän keskustelutilaisuuden. Tossavaisen mukaan illat ovat olleet suosittuja. Myös vaihto-opiskelijoiden tuutoreita on ohjeistettu auttamaan tarvittaessa.

– Varsinkin muista maanosista tulevat ovat yllättävän tietämättömiä, että tällainen asia on olemassa.

Kaamosmasennukseen tehoava kirkasvalohoito voi olla opiskelijan budjetille kallista. Tossavainen painottaa, että omalla positiivisella asenteellakin voi parantaa oloa.

– Ei tuolla ulkona tarvitse sinne tänne välttämättä säntäillä. Talven voi kokea rauhottumisaikana.

Jääräpäinen treenaaja nauttii kilpailemisesta – arvokisat ovat uimarin festarit

 

FAKTA

Ida Hulkko

  • Opiskelee Tampereen Sammon lukion urheilulinjalla.
  • Voittanut tänä vuonna SM-kultaa pitkän altaan 100m ru:sta ja lyhyen altaan 50 metrin ja 100 metrin ru:sta.
  • 50 metrin aika (29,92) on Euroopan tilaston kolmas ja maailmantilaston neljäs.
  • Alittanut EM-kilpailujen A-rajat molemmilla päämatkoillaan.

– Yleensä, kun menen veteen, se on pirun kylmää. Kisoissa altaaseen hypätessä tunnen kuitenkin vain lämpimän aallon – ja se kokemus on aina yhtä mieleenpainuva.

Tamperelainen maajoukkueuimari Ida Hulkko, 18, on rikkonut omia ennätyksiään kuluvalla kaudella toistuvasti. Marraskuun lyhyen altaan SM-kilpailuissa Hulkko ui kultaa 50 ja 100 metrillä jälleen henkilökohtaisilla ennätysajoillaan. Ensi viikolla Kööpenhaminassa tapahtuvaa EM-debyyttiään nuori urheilija odottaa innolla.

Vesi on aina ollut Hulkolle elementeistä omin, vaikka hän on kahlannut lajit läpi sirkuksesta lasketteluun. Veden äärellä Hulkko on myös uintia tukevassa sivulajissaan melonnassa. Siitäkin häneltä löytyy kaksi kultaista mitalia viime vuoden alle 18-vuotiaiden SM-kilpailuista.

Menestyksestä huolimatta hauskanpito on Hulkolle kaikessa urheilussa ykkösjuttu. Uinti jatkuu niin kauan kun hallille on mielekästä mennä. Arvokilpailuihinkin nuori urheilija lähtee ennen kaikkea nauttimaan, usein pilke silmäkulmassa.

– Lähdin marraskuun SM-kisoihin festarifiiliksellä. Lauloin ennen starttia, sillä minulla ei ollut paineita.

Treenaajana Hulkko on hyvin tavoitteellinen, jopa jääräpäinen. Päävalmentaja Jere Jänneksen mukaan sisukkuus on hyvä ominaisuus. Välillä tekeminen lipsuu kuitenkin liiallisuuksiin.

– Silloin valmentajani vetää käsijarrusta ja sanoo, että nyt menee yli. Hän käskee tarvittaessa ottamaan lomaa, etten riko itseäni.

Tavoitteellinen asenne näkyy myös opiskelussa

Hulkko on Mikkelin Uimaseuran kasvatti. Samassa kaupungissa hän kävi kolme ensimmäistä lukiovuottaan. Syksyllä seuraksi vaihtui Tampereen TaTU, ja Hulkko siirtyi viimeiseksi lukiovuodekseen Sammon keskuslukion urheilulinjalle. Täällä hän on saanut treeniaikataulunsa kuntoon, eikä hallille tarvitse enää lähteä iltamyöhään. Poissaoloja koulusta kertyy pakosti, mutta useimmiten ne voi korvata lisäsuorituksilla.

Aidan alittaminen ei kuulu Hulkon tyyliin koulussakaan. Pitkän matikan hän suoritti vain siksi, että halusi näyttää pystyvänsä siihen. Vuonna 2015 omat rajat tulivat kuitenkin vastaan, kun Hulkko yritti samanaikaisesti tiivistää lukion kolmeen vuoteen, rikkoa uinnin MM-rajoja ja pudottaa painoa.

– Seurauksena oli ylirasitustila. Olisin voinut päästää itseni helpommalla, mutta nyt nekin rajat on testattu, ja nousin entistä sisukkaampana takaisin.

Kaikesta huolimatta lukiokursseja on tällä hetkellä kasassa jopa vaadittua enemmän, ja ylioppilaskokeita on jäljellä kolme. Lakin Hulkko painaa päähänsä ensi keväänä.

Uimalla rapakon toiselle puolelle

Tulevaisuudessa uinti ja opiskelu tulevat todennäköisesti yhdistymään kivuttomasti, sillä Hulkko lähtee ensi syksynä täysstipendillä yliopistoon Floridaan. Tarjottu tilaisuus on Hulkosta hämmentävä, sillä yliopisto maksaa kaiken asumisesta treenikamoihin. Suomessa ei ole totuttu vastaavaan.

– Lähden sinne ensisijaisesti uimaan, mutta saan samalla psykologian tutkinnon, mikä on hienoa.

Tutkinnon suorittaminen kestää neljä vuotta. Seuraavat kesäolympialaiset ajoittuvat opintojen puoleen väliin. Jos kaikki menee hyvin, kokee Ida Hulkko lämpimän aallon ensimmäistä kertaa olympialaisissa jo Tokiossa.

Huippu-urheilija ei käy isoäidin synttäreillä – voimistelu vaatii kovaa työtä ja uhrauksia

Hyvä ryhmähenki ja luottamus joukkuelaisten kesken ovat ehdottomasti meidän joukkueen vahvuus, kertoo  Ronja Hakala, 18, joka voimistelee tamperelaisessa Minetit-joukkueessa. Minettien ryhmähenki näkyy harjoituksissa: he juttelevat tauoilla iloisesti keskenään ja uskaltavat luottaa toisiinsa esimerkiksi nostoissa.

Minetit harjoittelevat lähes joka päivä. Treeneihin kuluu yhteensä yli 20 tuntia viikossa. Kaikki voimistelujoukkueet kehittyvät kauden mittaan, joten myös Minettien on pakko tsempata jatkuvasti pysyäkseen mukana.

Hän ja Milja Vuorenmaa, 16, kertovat yhteishengen olevan pitkäjänteisen harjoittelemisen, leirien ja kisamatkojen tulosta.  Lähes kaikki Minettien kisat ovat ulkomailla: he ovat käyneet muun muassa Bulgariassa, Espanjassa, Virossa, Venäjällä ja Färsaarilla. Viimeisin kisamatka suuntautui Chicagoon.

– Kuin lähtisi parhaiden kavereidensa kanssa matkalle, Hakala kertoo.

Minettien valmentajat terävöittävät joukkueelleen, että joukkue on yhtä hyvä kuin sen heikoin jäsen. Joukkue on Mineteille suurin motivaation lähde urheilussa.

Tavoitteellisuus ja kunnianhimoisuus yhdistävät

Joka kauden alussa Minetit asettavat yhdessä tavoitteita: tänä vuonna tavoitteena olivat suomenmestaruus, euroopanmestaruus, maailmanmestaruus ja World Cupin osakilpailun voitto. Näistä saavutettiin kaikki euroopanmestaruutta lukuunottamatta.

Voittojakin tärkeämpää Mineteille on se, että jokainen kisa sujuu edellistä paremmin. Kisat ja tuomarit ovat erilaisia, joten pelkkä voitto ei välttämättä kerro joukkueen kehittymisestä.

Ryhmähenki on tärkeää joukkuevoimistelussa, sillä lajissa on pakko luottaa joukkuetovereihin esimerkiksi nostoissa.

Joukkueelle on myös muodostunut omat juttunsa ja rutiininsa. Ennen jokaista harjoitusta tai kisaa he tekevät aina valmistautumisen ja tsemppipiirin tietyllä tavalla. Pitkä ja monimutkainen lämmittely hoituu ulkomuistista ilman valmentajien ohjeistusta.

Joukkue on ollut paljon julkisuudessa valmentajien ja seuran välisen riidan takia. Joukkue on vaihtanut seuraa Tampereen Voimistelijoista Tampereen Sisuun. Tämä ei kuitenkaan hätkäytä Minettejä.

– Me ei välitetä negatiivisesta julkisuudesta, Hakala sanoo.

– Me vaan urheillaan, Vuorenmaa täydentää.

Minetit ovat samanlaisia ihmisiä ja jakavat samat arvot. He ovat yhdessä niin paljon, että heidän on pakko tulla toimeen. Yhdessä he kestävät myös valmentajalta tulevan kovemmankin palautteen. Keskellä Ronja Hakala.

Huippu-urheilu vaatii koviakin uhrauksia

Minetit eivät käy perjantaisin ulkona eivätkä lauantaisin isoäidin synttäreillä, koska urheilu on heille prioriteetti ja joukkue tähtää huipulle.

– Joskus hetkessä tuntuu suurelta, ettei voi lähteä ulos kavereiden kanssa tai joutuu käyttämään vapaapäivänsä treenaamiseen, mutta voimistelu on antanut minulle enemmän kuin se on ottanut, Vuorenmaa kertoo.

Tänä syksynä Minetit kilpailivat Tuli-ohjelmallaan mm. europaanmestaruuskisoissa Sofiassa sekä World Cupin osakilpailussa Chicagossa. Kuvassa Milja Vuorenmaa

Huippu-urheilun priorisoinnissa auttaa se, että tytöt opiskelevat Sammon keskuslukion urheilulinjalla. Koulu joustaa aikatauluissa siten, että opiskelijat voivat treenata esimerkiksi aamuisin. Tyttöjen mukaan opettajat ovat ymmärtäväisiä eikä heille tarvitse selittää, jos tarvitsee olla pois koulusta kisamatkojen takia.

Kunnia osallistua Linnan juhliin

Itsenäisyyspäivänä Minetit kokoontuvat yhdessä television ääreen, kun joukkueen kapteeni Ella Ratilainen kättelee presidenttiparia. Mineteille on suuri kunnia, että Ratilainen pääsee Linnan juhliin jo toista vuotta peräkkäin. Heidän mielestään Ratilainen ansaitsee paikkansa juhlissa joukkueen kapteenina.

Ennen Tuli-ohjelmaansa Minetit kilpailivat Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi koskettavalla Finlandia-ohjelmalla. Ohjelma toi Mineteille joukkuevoimistelun maailmanmestaruuden keväällä 2017. Kuvassa Ronja Hakala ja Milja Vuorenmaa Finlandia-asuissaan.

– Kapteenin tehtävään kuuluu paljon vastuuta ja myös ikävämpiä hommia. Hienoa, että Ella saa siitä kiitosta, Hakala kertoo.

Ratilainen valittiin joukkueen kapteeniksi jo vuonna 2011. Valintaan on vaikuttanut se, että Ratilainen on iältään joukkueen vanhimpia sekä ollut mukana saman valmentajan joukkueessa jo pitkään.

Tällä hetkellä, kun Ratilainen on loukkaantunut ja joutuu seuraamaan harjoituksia sivusta, Hakala on ottanut hoitaakseen joitain kapteenin tehtäviä. Hän esimerkiksi laskee tahtia harjoituksissa. Sekä Ratilainen että Hakala ovat omien sanojensa mukaan “alkuperäisiä Minettejä” ja voimistelleet pienestä lähtien valmentajansa Titta Heikkilän ryhmässä. Siksi heille on muodostunut tietynlainen johtaja-asema joukkueessaan.

– Jos on joku kriisi, paniikki tai jännitys, Ronja ja Ella rauhoittavat muita, Vuorenmaa kuvailee joukkuetovereitaan.

Toiset Minetit ovat pelleilijöitä ja hassuttelijoita, toiset enemmän rauhallisia. Kaikki ovat silti yhtä tärkeitä joukkueen jäseniä.

Voimistelusta eväät tulevaisuuteen

Vuorenmaa ja Hakala eivät aio voimistella koko loppuelämäänsä, vaan näkevät tulevaisuutensa yliopistossa. He haluavat kuitenkin pysyä mukana voimistelumaailmassa esimerkiksi tuomaroimalla tai valmentamalla.

Tytöt uskovat, että voimistelussa opitut taidot, kuten kurinalaisuus ja ajoittaminen, auttavat heitä tulevaisuudessa.

Sammon urheilulukiossa opiskelijat tunnetaan omien lajiensa edustajina. Kaikki tietävät, ketkä ovat esimerkiksi säbäreitä tai jääkiekonpelaajia. Minetit tunnetaan koulussa nimenomaan Minetteinä.

– Minulla on selkeä viikkorytmi siihen, miten toimin asioiden kanssa. Uskon että se tulee auttamaan tulevaisuudessa esimerkiksi perheen ja työn yhdistämisessä, Hakala kertoo. 

FAKTA

Minetit

  • Vuonna 2012 perustettu voimistelujoukkue
  • Naisten sarjan hallitseva maailmanmestari
  • Euroopanmestari vuodelta 2016
  • 11 urheilijaa, syntyneet vuosina 1997–2001

Myös päättäväisyys ja itseensä uskominen lukeutuvat voimistelussa saatuihin ominaisuuksiin. Viimeisissä MM-kisoissa joukkueella oli tiukka tilanne, jossa he eivät olleetkaan ensimmäisen päivän jälkeen ensimmäisellä sijalla. Tytöt kuitenkin tsemppasivat toisiaan ja selviytyivät kisoissa voittajiksi.

– Pidimme tilanteessa päät kylmänä. Jälkeenpäin ihmettelin, miten olen ikinä selvinnyt niin tiukasta kisatilanteesta, mutta siinä oli pakko vaan selvitä, Vuorenmaa kertoo.

 

 

Mia Jussinniemen kolumni: Joulun ykköstoive – upottakaa optimistien jollat

Marketeissa raikaa taas aivopesu. Kaiuttimista kantautuu käskyjä, ettei saa itkeä eikä edes meluta.

Negatiivisten tunteiden näyttäminen on ollut kiellettyä lapsesta saakka. Pikkuisilta puhalletaan ”pipi pois”, ja jonkin ajan kuluttua jo huijataan, ettei mikään muukaan haittaa. Yläasteella viimeistään löytyy jokaiselle se ystävä, joka aina ”kulkee tien valoisaa puolta”.

Tältä ystävältä eivät neuvot lopu. Hän toimii elämän tulkkina ja sanoittaa sen, mitä sinun milloinkin halutaan ymmärtävän.

– Nyt sinä ainakin tiedät, miltä tuntuu, kun menettää jotain tärkeää, hän tulkkaa, kun koirasi kuolee.

Ikään kuin kyseessä olisi suurikin lahja. Itse pohdit, että ilman sitäkin tietoa voisit elää.

Varttumisen myötä vinkit vain paranevat. Kun mies lähtee toisen matkaan ja jättää sinut kuin märän rätin, murehtiminen on jälleen täysin turhaa. On nimittäin oikeastaan vain hyvä, että mies lähti. Tulossa on jotain parempaa. Paljon parempaa.

Ystävää ei voi laittaa näistä sanoista vastuuseen, sillä niiden tarkoitusperät ovat hyvät. Niillä lohdutetaan – puhalletaan se pipi pois. Ettei tuntuisi pahalta. Ystävältä ei voi vaatia korvausta katteettomista lupauksista. Häntä ei voi edes syyttää valehtelijaksi, vaikka sitä hän juuri on.

Ystävä itse seilaa suotuisilla vesillä optimistijollallaan, eikä hän näytä kärsivän mistään. Hän osaa lohduttaa myös itseään. Hän kohtaa kyllä aivan samoja ongelmia kuin muutkin mutta kääntää ne aina positiivisiksi.

Jokainen on oman onnensa seppä -sanontaa on tulkittu turhan pitkälle. Jos kohtaat ankaria vastoinkäymisiä, olet joka tapauksessa itse niihin syyllinen. Apea ilme kasvoilla paljastaa sen, että olet huono ihminen, joka on itse pilannut elämänsä. Seuraavaksi aiot pilata muidenkin elämän sillä, että annat negatiivisten tunteiden näkyä.

Totuus on kärsinyt inflaation. Optimistisuuden vastakohta ei enää ole pessimismi vaan realismi.
Entä jos ei olekaan vaarallista, jos joskus itkettää ja kaikki on ihan paskaa? Välillä oikeasti on niin. Ihmisille annetaan enemmän kuin he jaksavat kantaa. Siitä todisteena mielisairaaloissa vaeltelee tänäänkin miehiä ja naisia, jotka eivät taakkaansa kyenneet kantamaan. Toinen todistusaineisto makaa hautausmaalla.

Entä jos tänä jouluna itketään, jos itkettää. Ja jos lanttulaatikko palaa kunnolla pohjaan, melutaan niin kauan, että helpottaa.

Liittyminen on vapaaehtoista, mutta pois ei pääse – vapaapalokuntalaisia ollaan hautaan saakka

Nuori nainen pukee raskaat palomiehen varusteet vauhdilla ylleen. Ida Heickell, 20, kuuluu yhteen Suomen sadoista vapaapalokunnista (VPK), joiden on oltava toimintavalmiina heti, kun kutsu käy.

Opinnot toivat Ida Heickellin Kuhmoisista Tampereelle, mutta se ei saanut häntä luopumaan rakkaasta harrastuksesta. Nyt hän on Tampereen vapaapalokunnan nuoriso-osaston johtaja ja kouluttaa 10–16-vuotiaille pelastus- ja ensiaputaitoja.

Nuoret tekevät VPK:ssa samoja asioita kuin oikeat palomiehetkin, mutta heidän ikänsä ja kokonsa asettamien rajoitusten mukaisesti.

Kun Heickell ei opeta lapsia, hän on mukana VPK:n miehistössä. Jäsenistössä on kaikenlaisia ihmisiä, eikä heiltä vaadita samanlaisia fyysisiä ominaisuuksia kuin ammattipelastajilta.

– Ei tarvitse olla mikään bodaaja, vaan ihan tavallinen pulliainenkin pärjää.

 

Tampereen yliopisto

Käyntiosoite:
Kalevantie 4
33100 Tampere

Postiosoite:
Harjoitustoimitus
33014 Tampereen yliopisto