Sateenkaariparit ovat Kelalta suojassa – ”Kaikkia tulisi kohdella yhdenvertaisesti”

Ville Hyötylä
Jenni Niemelä-Nyrhinen

Tasa-arvoisen avioliittolain myötä kaikkia avoliitossa asuvia pareja tulisi kohdella yhdenvertaisesti, mutta Kelan toiminnassa tasavertaisuus ei toteudu.

Tiettyä kaavaa asumisjärjestelyjen selventämiseen ei ole. Kelan tulisi tehdä selvityspyyntö, mikäli asumistukihakemuksesta jää olettama, että kyseessä saattaa olla avoliitto.

Teoriassa olisi mahdollista, että yhdessä asuva sateenkaaripari ei ilmoittaisi avoliitostaan Kelalle, eikä heitä täten käsiteltäisi yhtenä ruokakuntana. Tällöin pari saisi enemmän tukia, kunnes Kela tekisi vuosittaisen asumistuentarkistuksen. Kela luottaa, ettei näin toimita.

– Mikään järjestelmä ei ole ihan sataprosenttinen tai aukoton, mutta en usko, että tätä hyväksikäyttävä määrä olisi suuri. Kun laki suo mahdollisuuden asua avoliitossa, niin varmaan avoliittoon haluava sen mielellään ilmoittaakin, Kelan etuuspalvelujen lakiyksikön Mikko Horko arvelee.

Todennäköisyydet vaikuttavat selvityspyyntöihin

Avoliittojen määrä on avioliittolain uudistuksen myötä kasvanut, mutta tämä ei ole näkynyt selvityspyyntöjen määrässä. Horko sanoo, ettei Kela lähde soittamaan kaikkia yhdessä asuvia läpi, vaan harkinnassa pelataan todennäköisyyksillä.

Perusteeksi avoliiton tiedustelulle yhdessä asuvalta mieheltä ja naiselta on riittänyt asukkaiden samanikäisyys.

– Se fakta, että avoliittoja on enemmän vastakkaisten kuin samaa sukupuolta olevien kesken, ei muuttunut yhdessä yössä, kun laki tuli voimaan. Sen vuoksi emme lähde niin usein selvittämään esimerkiksi kahden saman sukupuolisen opiskelijan yhteenmuuttoa, vaikka he olisivat melko samanikäisiä, Horko toteaa.

Mikä?

Tasa-arvoinen avioliittolaki

  • Setan mukaan noin kymmenen prosenttia suomalaisista kokee kiinnostusta vastakkaista sukupuolta kohtaan.
  • Tasa-arvoinen avioliittolaki hyväksyttiin joulukuussa 2014 ja se tuli voimaan 1.3.2017.
  • Avioliittolain myötä myös avoliiton määritelmä muuttui koskemaan saman sukupuolisia pareja.

Tasa-arvojärjestö Setan varapuheenjohtaja Aleksi Koivisto pitää Kelan kommenttia vanhanaikaisena.

– Kaikkia tulisi kohdella yhdenvertaisesti, Koivisto painottaa.

Koivisto kokee, ettei Kelassa täysin ymmärretä maailman muutosta, mutta pitää selvityksiä kaksipiippuisena juttuna.

– Tavallaan tilanne on epäreilu kaikille, jotka joutuvat selittelemään suhdettaan asuinkumppaniinsa, Koivisto pohtii.

Jotta yhdenvertaisuus toteutuisi, tulisi Kelan lähettää selvityspyynnöt kaikille yhdessä asuville tai luopua kyselyistä kokonaan.

Naisparille avoliiton virallistuminen oli tärkeintä

 

Katariina Taleva, 24, ja Sam Carlile, 25, ovat seurustelleet reilut kolme vuotta, joista kaksi yhdessä asuen. Yhteiskunnan silmissä naisista tuli avopuolisoita kuitenkin vasta maaliskuussa.

– Olimme tosin tehneet Kelaan ilmoituksia jo yhteenmuuttomme alusta asti. Ilmoitimme ihan kiusallamme kuukausittain, että olemme avoliitossa jostain päivästä lähtien. Oli ihan sama, mitä palveluun kirjoitimme, koska se ei tullut näkymään tiedoissani. Kelan mukaan olin vain yksinasuva sinkku, Taleva muistelee.

Taleva myöntää parin pohtineen avoliitosta ilmoittamatta jättämistä vaihtoehtona. Lopulta he halusivat olla rehellisiä ennen kaikkea itselleen.

– Emme halua leikkiä vain kämppiksiä. Mieluummin otamme vähemmän rahaa ja olemme aidosti yhdessä, tunnustettuna parina, Taleva sanoo.

 

Kuinka Kela muistuttaa kirjoittajan isoisää? Lue tästä.

Kangaskassi ei ole aina ekoteko – ympäristön kannalta paras vaihtoehto on vaihtaa kierrätysmuovikassiin

Elina Keinänen
Emilia Kallioinen
Sakari Hällfors
Saara Tuominen

Stockmannin läpi kaikuu kuulutus, jonka mukaan jokaisen ostamatta jääneen muovikassin hinnasta osa lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen. Olen juuri valinnut itselleni uuden syyshuivin, ja kävelen kassalle. Muovikassi jää ostamatta.

En ole ainoa, johon kampanja on vaikuttanut. Stockmannin nettisivujen mukaan 11 päivän aikana jo noin 100 000 ihmistä on jättänyt muovikassin kauppaan.

Suomalaiset kauppaketjut ovat viimeisen vuoden aikana vähentäneet myymiensä muovikassien määrää. Taustalla on EU:n pakkausjätedirektiivi, jonka tarkoituksena on laskea muovikassien kulutusta. Tavoitteena on, että vuoteen 2025 mennessä yksi henkilö käyttäisi vain 40 muovikassia vuodessa.

Tällä hetkellä Suomessa kulutetaan vuodessa keskimäärin 55 muovikassia per henkilö, kun taas esimerkiksi Keski-Euroopassa määrä on 198.

Kierrätyskassi nousee voittajaksi

Moni kuluttaja on vähentänyt omaa muovikassien käyttöään ja siirtynyt kestävämpiin kassivaihtoehtoihin. Ympäristötietoisen kannattaa kuitenkin olla tarkkana, sillä ekologisimman kassimallin valitseminen ei ole itsestään selvää.

Kangaskassia on käytettävä jopa 251 kertaa, jotta sen ympäristöhaitat jäisivät yhtä mataliksi kuin kierrätysmuovikassin.

Suomen ympäristökeskuksen toteuttamassa Optikassi-tutkimuksessa vertailtiin muovi-, kierrätysmuovikassien sekä paperi-, biojäte- ja kangaskassien ympäristövaikutuksia. Yllättäen vähiten hiilidioksidipäästöjä tuottaa kierrätysmuovikassi, kun taas elinkaarensa aikana saastuttavin vaihtoehto on kangaskassi.

Biojätepussit kuluttavat toiseksi runsaimmin luonnonvaroja. Tavallisen muovikassin ja paperikassin elinkaaren aikana syntyvien päästöjen välillä ei ole merkittävää eroa.

– Monelle kuluttajalle saattaa olla uutta tietoa, että kestokassit, biohajoavat kassit ja paperikassit eivät oikeastaan ole muovikasseja ympäristöystävällisempiä. Kangaskassiakin pitää käyttää yllättävän monta kertaa, jotta saavutetaan samat ympäristövaikutukset [kuin tavallisella muovikassilla], kommentoi Laura Alisalo, joustomuovivalmistaja Amerplastin markkinointi- ja viestintäpäällikkö.

Kangaskassia on käytettävä jopa 251 kertaa, jotta sen ympäristöhaitat jäisivät yhtä mataliksi kuin kierrätysmuovikassin. Jos kotiin ostetaan lisäksi rullallinen muovipusseja roskien keruuta varten, ei kangaskassin käytöstä ole välttämättä lainkaan hyötyä ympäristölle.

Muovikassien ympäristövaikutukset riippuvat paljolti siitä, miten kasseja hyödynnetään käytön jälkeen.

Laura Alisalo

Muovin käyttöä hyvällä omatunnolla?

Muovikassien ympäristövaikutuksiin liitetään paljon ennakkoluuloja, jotka eivät aina pidä paikkaansa.

– Muovikassien ympäristövaikutukset riippuvat paljolti siitä, miten kasseja hyödynnetään käytön jälkeen, Alisalo kertoo.

Suomessa muovikasseja käytetään niiden kestävyyden vuoksi useita kertoja, ja ne ovat roskapusseina olennainen osa jätehuoltoa. Tämä laskee niiden tuottamaa ympäristökuormitusta.

Tavallisen muovikassin valmistamiseen käytetään enimmäkseen niin kutsuttua neitseellistä eli ensi kertaa luonnosta käyttöönotettua öljypohjaista ainesta, mutta kierrätetyn materiaalin osuus on kasvussa.

– Pitkään kierrossa pysyvä materiaali vähentää tarvetta uusien neitseellisten luonnonvarojen käyttöönottoon, jota meidän pitäisi ratkaisevasti karsia, kertoo Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Helena Dahlbo.

Neitseellisten raaka-aineiden käyttäminen selittää myös biojätepussien korkeaa hiilijalanjälkeä. Valmistusmateriaali on suunniteltu hajoamaan jälkikäsittelyssä, minkä vuoksi sitä ei pystytä lainkaan kierrättämään.

Kierrätysmuovikassin erityisen matala hiilijalanjälki perustuu myös valmistuksessa käytettyihin materiaaleihin sekä sen uudelleenkäyttö- ja kierrätysmahdollisuuksiin. Kassit voidaan tehdä yli 90-prosenttisesti kierrätetystä aineksesta, joka voidaan edelleen hyödyntää.

Nykyään pystytään myös jätteenkäsittelyn kehittymisen myötä käyttämään kuluttajilta erilliskerättyjä muovipakkauksia kassien valmistuksessa.

Kierrättämällä muovijätteensä voi siis osallistua kierrätysmuovikassien valmistukseen.

Muovin kierrätys on Suomessa kehittynyttä, ja se toimii tehokkaasti muun muassa elintarviketeollisuuden vuoksi. Ruoan pakkaamisessa muovi on ehdottomasti paras materiaali. Ruokahävikki pysyy mahdollisimman matalana, kuten myös siitä johtuvat päästöt.

Kangaskassista kestokaveri

Muovin välttelijät saattavat helposti tarttua paperi- tai kangaskassin kahvaan. Molempien tuotantoprosessissa piilee kuitenkin ympäristöä kuormittavia tekijöitä, erityisesti kangaskassien tapauksessa.

– Vaikka jonkun materiaalin valmistus kuormittaa ympäristöä enemmän kuin toisen, materiaalin kokonaisympäristövaikutus riippuu monesta tekijästä, Dahlbo huomauttaa.

Muovikassien käyttäjän ei kannata vaihtaa paperikasseihin vehreämpi luonto mielessään.

Kangaskassin elinkaaren aikana vapautuvat hiilidioksidipäästöt ovat Optikassi-tutkimuksen mukaan huomattavasti suuremmat kuin muiden kassien. Päästöjä voi kuitenkin kompensoida käyttämällä kassia riittävän monta kertaa ja varmistamalla, että mahdolliset roskapussit on tehty kierrätysmateriaaleista.

Kangaskassien aiheuttamien hiilidioksidipäästöjen taustalla on suurimmaksi osaksi niihin tarvittavan puuvillan viljely ja kankaan kudonta. Ennen kangasjäte vietiin kaatopaikalle, mikä vapautti huomattavat määrät metaania ilmakehään.

Fakta

Jätteenkäsittelystä Suomessa

  • Pirkanmaalla 98,3 prosenttia sekajätteestä menee hyötykäyttöön.
  • Pakkausten tuottajat ovat vastuussa tuotteistaan syntyvästä jätteestä. Kunnallinen jätehuolto vastaa asumisesta syntyvästä jätteestä.
  • Jätelain mukaan jätteen syntyä tulisi välttää. Mikäli sitä silti syntyy, se pyritään uudelleenkäyttämään, kierrättämään tai muuttamaan energiaksi.
  • Jätteenkäsittelyssä ympäristö on aina etusijalla.

Vuonna 2016 Suomessa voimaan tulleen lain myötä kankaan kaatopaikkasijoittaminen lopetettiin.

Kankaan kierrätysmahdollisuudet ovat heikkoja, joskin kierrätysteknologiaa kehitetään koko ajan. Tällä hetkellä kangasjäte kerätään seka- tai energiajätteestä ja poltetaan energiaksi.

Paperikassien valmistuksessa huomio kiinnittyy niiden valmistuksessa muodostuviin suuriin kuljetuspäästöihin. Paperikassin elinkaari alkaa metsässä kasvavasta puusta ja päätyy kassan liukuhihnan kautta kierrätykseen tai kaatopaikalle.

Paperikassien hiilijalanjäljellä ei loppujen lopuksi ole kovin suurta eroa tavallisten muovikassien hiilijalanjälkeen. Muovikassien käyttäjän ei kannata vaihtaa paperikasseihin vehreämpi luonto mielessään.

Kaupat mukana ympäristötalkoissa

Suomessa Ympäristöministeriö ja Kaupan liitto ovat reagoineet EU:n pakkausjätedirektiiviin solmimalla Green Deal -sopimuksen, jonka tavoitteena on vähentää muovikassien jakelua. Sopimus kulkee myös osuvasti nimellä Muovikassisopimus.

Muun muassa S-ryhmä, Kesko, Lidl, Stockmann ja Tokmanni sekä monet erityiskaupat ovat sitoutuneet muovikuorman vähentämiseen. Kaupat ovat muuttaneet muovikassejaan maksullisiksi, poistaneet pienet pakastepussit kassoilta ja lisänneet kassivaihtoehtojensa valikoimaa.

– Olemme saaneet muutoksesta sekä positiivista että negatiivista palautetta. Reaktiot ovat vaihdelleet, ja ymmärrettävästi niihin on vaikuttanut se, onko kassien maksullisuus ollut etukäteen tiedossa, kertoo Johanna Stenbäck, Stockmannin yhteiskuntavastuupäällikkö.

Kuluttajat tuntuvat ottaneen muutoksen hyvillä mielin vastaan.

– Myyjämme kertovat käyneensä ympäristökeskustelua ilahtuneiden asiakkaiden kanssa, Stenbäck lisää.

Halua parempien ympäristövalintojen tekemiseen kyllä löytyy niin kuluttajilta kuin yrityspuoleltakin. Tieto parhaista vaihtoehdoista ei vain aina kulje perille asti.

Gallup: Millaista ostoskassia tamperelaiset käyttävät? Lue täältä.

Tapparan tosifani kulkee joukkueen rinnalla – välillä ihmissuhteiden kustannuksella

Jenna Lempinen
Anu Pynnönen

Tampereen Hakametsän jäähallilla voi aistia jännityksen ja odotuksen tunteen. Pelin alkuun on vielä tunti, mutta käytävät ovat jo täyttyneet voitonjanoisista kannattajista. Ennen ottelun avausta vatsat täytetään oluella ja hodareilla.

Sini-valko-oranssiin paitaan pukeutunut tamperelainen kiinteistöalan yrittäjä Tuukka Salomaa on kulkenut joukkueen matkassa lähes 40 vuotta.

– Kipinä syttyi jo lapsena, kun päädyin isän mukana kiekkokulttuurin syövereihin. Muistan vieläkin elävästi, kun kymmenvuotiaana mestaruusjuhlissa seurasin, kuinka pelaajat juhlivat mestaruuttaan jäällä.

Tappara-fanille joukkueen kannatus on elämäntapa. Arkea voi paeta hetkeksi fanin rooliin. Salomaalla on takana lukematon määrä otteluita. Kotipelejä ei jätetä väliin mistään hinnasta. Uskollisuutta joukkuetta kohtaan kuvaa se, että kalenteri täyttyy usein pelien ehdoilla. Toisinaan myös ihmissuhteet ja työt kärsivät.

– Fanina ollaan henkeen ja vereen. Siinä joko eletään täysillä mukana tai ei ollenkaan. Fanituotekaupasta kysyttiin, että onko heillä yhtäkään sellaista tuotetta, jota minulla ei jo olisi, Salomaa kertoo.

Fanitus ei ole ilmaista. Salomaan arvion mukaan hänellä kuluu jopa 4000 euroa vuodessa kiekkofanitukseen. Perinteisimpiä menoja ovat kausikortit, fanituotteet ja vieraspelimatkat. Pelkästään kausikortti maksaa lähemmäs tuhat euroa.

Tulisilta tunteilta ei pelissä vältytä. Tuukka Salomaa seuraa silmä tarkkana pelin kulkua.

Tunteet pinnassa

Uusi liigakausi starttasi syyskuun alussa. Tällä kertaa vastassa on kouvolalainen KooKoo ja ottelu päättyy numeroin 2−1.

Voitot ja mestaruudet ovat Salomaan mukaan ikimuistoisia. Tappioilta ei kuitenkaan voi välttyä. Tosifanille häviäminen on kova paikka, ja pettymyksen tunnetta on vaikeaa jättää hallille. Salomaa kertoo, että jo pienenä poikana hänen kasvoiltaan pystyi näkemään, kumpi joukkue voitti. Hän ei voi sietää vääriä tuomioita ja joskus toipuminen merkittävien otteluiden tappioista on vienyt viikkoja.

– Kaverit ovat sanoneet, että Salomaa on työelämässä itse rauhallisuus ja jäähallilla päinvastoin, varsinkin, kun ollaan tuomarin kanssa eri mieltä.

Salomaan löytää usein Tapparan VIP-tilasta Kirvesklubilta, jossa vaihdetaan erätaukojen aikana hetkeksi rennompiin tunnelmiin.  Kirvesklubilla voi bongata niin faneja kuin myös pelaajia ja valmentajia.

Tapparan faniporukka on tiivis, ja samaan joukkoon kuuluvat kaikki sukupolveen tai sosioekonomiseen asemaan katsomatta.

– Koko Tapparan klaani on yhtä suurta perhettä. Oli kyse toimitusjohtajasta tai aloittelevasta fanista, jokainen löytää oman paikkansa.

Joukkueen valinta määräytyy jo syntymästä

Kahden heimon, Ilveksen ja Tapparan, kahtiajako on näkyvä. Salomaa ei kuitenkaan halua ylläpitää negatiivisia jännitteitä joukkueiden kannattajien välillä.

– Kaukalossa taistellaan, mutta kaukalon ulkopuolella kaveerataan muiden joukkueiden fanien kanssa. Haluan, että molemmat tamperelaiset joukkueet menestyisivät. Tampereen alueen suola on se, että meillä on kaksi joukkuetta.

Tapparalla on kaksi kannattajaryhmää: Sinioranssit ja Tappara Fan Club, joihin molempiin Salomaalla on jäsenyys. Tappara Fan Club on Suomen suurin jääkiekon kannatusklubi. Molempien kannattajaryhmien jäsenmäärät kasvavat joka vuosi. Fanikulttuuriin kuuluvat vieraspelimatkat. Fanit pääsevät tapaamaan pelaajia otteluiden jälkeen fanitapaamisissa tai erikseen järjestetyissä tapahtumissa, kuten risteilyillä.

– Kunnioitan pelaajia, joten en halua häiritä pelaajia fanitapaamisten ulkopuolella, etenkään vapaa-ajalla.

Lauantain pelissä on juhlava tunnelma. Tähtivieraaksi on saapunut entinen jääkiekkoilija Pekka Saravo. Salomaalla on yllään pelinumerolla 16 varustettu Aleksander Barkov juniorin fanipaita. Suosikkipelaajakseen hän mainitsee takavuosien legendaarisen Erkki Lehtosen.

Tapparalaisuus on Salomaalle suuri asia. Kannatus näkyy myös perhe-elämässä. Usein tapparalaisuus onkin periytyvää.

– Minulla on kaksi tytärtä, joista molemmat on kasvatettu tapparalaisiksi isänsä toimesta. Heillä ei juurikaan ollut vaihtoehtoa, Salomaa naurahtaa.

”Aika vaikean alan olet valinnut” – Hiedanrannassa luovan alan yrittäjyys on omien unelmien toteuttamista

Annemari Rantala
Anu Pynnönen

Näsijärven katveessa sijaitsevassa Hiedanrannassa työskennellään ahkerasti. Muutaman kilometrin päähän Tampereen keskustasta on noussut kulttuuritila Kuivaamo, sirkuksen harjoituspaikka Sirkus Faktori ja sisäskeittihalli Kenneli DIY. Kaupunki on vuokrannut työtiloja käsityöläisille ja taiteilijoille, jotka muodostavat yhdessä Hiedanrannan Pajan. Heitä on yhteensä noin kaksikymmentä.

Pajan työtilojen ikkunoista loistavat värikkäät graffitit. Ne tasapainottavat viileyttä sisätiloissa, joissa ei ole toistaiseksi lämmitystä tai juoksevaa vettä. Tunnelma on silti lämmin eri alojen ammattilaisten rientäessä ympäri rakennusta. Ilmapiiri on käsin kosketeltavan innostunut heti aamusta.

Muotoilija Anni Jokinen (vas.) ja suutari Noora Honkanen.

Astumme sisään muotoilija Anni Jokisen työtilaan. Tiloissa toimii hänen yrityksensä Humbugi. Siellä hän valmistaa kierrätysnahasta tuotteita, kuten laukkuja, kukkaroita ja koruja. Hiedanrannassa hän on työskennellyt elokuusta lähtien.

– Kiinnostuin nahasta hattukaupassa työskennellessäni. Sen jälkeen ekologinen ajattelu johdatti minut kierrätysmateriaalien pariin. Parasta työssäni on uusien tuotteiden luominen. Käyttäisin jokaista suunnittelemaani tuotetta itsekin, kertoo Jokinen.

– Kun sanon tekeväni käsitöitä, niin ihmiset sanovat, että ”vau, hienoa!” Käsitöihin ei haluta silti kuluttaa, mikä kertoo työn arvostuksen puutteesta.

Jokisen käsissä syntyy hiuspanta.

Parrakkaita miehiä ja nuoria naisia

Viereisessä työhuoneessa työskentelee suutari Noora Honkanen. Ilmaan leviää jatkuvasti pölyä, kun hiomapaperi muokkaa parhaillaan valmistuvaa kenkää jalkaan sopivaksi. Hän nauttii eniten asiakkaidensa kanssa hulluttelusta. Honkasen mielestä kenkien tulisi olla yksityiskohtia, jotka herättävät keskustelua.

– Etenkin ihmiset, jotka kaipaavat erikoisuutta, löytävät minut. Arvojeni mukainen uniikkius on minulle tärkeää, joten teen tuotteitani rajallisesta ylijäämänahasta. Silloin kukaan muu ei omista samanlaisia kenkiä, Honkanen sanoo.

– Päätin 18-vuotiaana, etten tee elämässäni mitään, mistä en tule onnelliseksi. Kenkien tekeminen tuntui omalta jutultani, sillä minusta se on hullunhauskaa. Tulevaisuudessa haluaisin lähteä opettamaan Nepaliin jalkineiden valmistusta ja opastaa paikallisia luomaan siitä elinkeinon.

Lähipiiri oli aluksi huolissaan Honkasen suuntauduttua jalkinealalle, mutta hän ei ole katunut valintaansa. Nuori suutari uskoo unelmiinsa ja puhuu huvittuneena ihmisten mielikuvista, joissa suutareiden ajatellaan olevan enimmäkseen keski-ikäisiä miehiä.

Honkanen on tuonut Afrikasta puuvillakangasta, jota asiakkaat voivat käyttää kengissään.

Nautinnollinen työ ei ole rankkaa

Honkanen ei ole suinkaan ainut Pajalla, joka suhtautuu unelmiinsa hyvin intohimoisesti. Vastakkaisella puolella yläkertaa avautuvat kuvataiteilija Meri Korpelan tilat. Hän opiskelee juuri nyt arkkitehdiksi Tampereen teknillisessä yliopistossa. Korpela haaveilee voivansa tehdä töitä omassa yrityksessään täysipäiväisesti. Korpelan työhuone on täynnä monenlaista taidetta: maalauksia, hiilitöitä ja piirustuksia.

– Tämä on sydämenasia. Taiteen tekeminen on kulkenut pienestä pitäen mukanani, ja nykyään käymme maalaamassa ulkona mieheni kanssa. Minua kiehtovat mahdollisuudet onnistua ja näyttää jotakin kaunista. Töitä tehdään paljon eikä se ole rankkaa, kun työstä nauttii, sanoo Korpela.

Kuvataiteilija tietää, mitä tekee ja sen näkee hänen kädenliikkeistään paperin pinnalla. Samalla hän puhuu keskittyneesti esikuvistaan taidemaailmassa.

– Ihailen hyviä maisemamaalareita, kuten impressionisteja. Maisemamaalausta voisi ajatella tylsänä, mutta mielestäni tärkeintä on hetkeen eläytyminen eikä maiseman täsmällinen kopiointi.

Lasinpuhaltaja Dylan Katz (vas.) ja kuvataiteilija Meri Korpela.

Suomi on jäljessä taidelasin valmistuksessa

Korpelan ateljeesta suuntaan Pajan alakerrassa sijaitsevaan Katzstudioon. Värikkään oven avattuani löydän lasinpuhaltaja Dylan Katzin tekemässä töitä tietokoneensa ääressä. Tänään hän ei puhalla lasia.

– Kiinnostuin alasta 12-vuotiaana käydessäni kesäleirillä, jossa oli oma lasistudionsa ja puhaltimensa. Jonkin ajan kuluttua aloin tekemään töitä ympärivuotisesti. Aloitin niin nuorena, että olen ehtinyt tekemään tietysti muutakin, mutta en voisi kuvitella mitään muuta ammatikseni, summaa Katz.

Aiemmin kuvataide oli Korpelalle vain harrastus, mutta nykyään hän ottaa sen vakavammin. Uusissa työtiloissa töitä on ilo tehdä.

Katz on kotoisin Pohjois-Carolinasta, mutta Suomeen hänet on tuonut rakkaus. Katz näyttää vihkisormustaan hymyillen. Suomessa hänen suunnitelmansa on hakea apurahaa, jotta hän pystyisi ostamaan isomman uunin työtiloihinsa.

– Lasi on niin luova materiaali, että mahdollisuuksia riittää loputtomasti. Suomessa tunnetaan tehdastuottoinen lasi, mutta taidelasi on tuntematonta. Haluaisin olla täällä kehittämässä alaa, jotta asiakkaat tunnistaisivat enemmän kotimaisia tuotteita kuin pelkästään Aalto-maljakot tai Oiva Toikan linnut.

Kierroksemme päätteeksi jäämme keittiötiloihin, joka toimii yhteisön kokoontumispaikkana. Enimmäkseen jokainen työskentelee omassa työtilassaan, mutta taukotilaan tullaan pitämään palavereja ja rauhoittumaan.

– Kun suunnittelemme täällä yhdessä, niin kustannuksetkin ovat pienemmät. Joukossa on enemmän voimaa. Jos luovalla alalla on unelma, niin se vie pitkälle. Usein ihmiset sanovat, että ”aika vaikean alan olet valinnut”, mutta silloin tekee vielä enemmän mieli näyttää pärjäävänsä, tiivistää Honkanen.

Hiedanrannan Pajaan astutaan sisään tehdasalueen keskiöstä.

Jussi Vainikan uutisanalyysi: Suomen kieli ei päivity hetkessä

Jussi Vainikka

 

Suomen kieli on maamme kansalaisille tärkeä ylpeydenaihe. Se herättää aina keskustelua, mutta viime sunnuntain Aamulehden pääkirjoituksen jälkeen vielä tavallistakin enemmän. Lehti siirtyy linjauksissaan kohti sukupuolia tasa-arvoistavaa kielenkäyttöä – se jättää julkaisuistaan jatkossa sukupuolta korostavat ammattinimikkeet ja tittelit pois.

Likimain jokainen suomalainen media on tavalla tai toisella ottanut kantaa Aamulehden pöydälle nostamaan asiaan. Sävyjä on monia. Näkyvimmin vastapuolelle on asettunut Ylen toimittaja Sanna Ukkola, joka kyseenalaistaa Aamulehden päätöstä rajuin sanakääntein Ylen verkkosivuilla julkaistussa kolumnissaan. Kirjoitus sisältää jopa tahallista väärinymmärtämistä.

Ukkola arvelee kieli poskessa englannin kieleen viitaten, että Aamulehdessä käytetään jatkossa historian sijaan termiä herstoria. Ukkolan kärjistykset ovat vähintäänkin outoja ja vievät keskustelua väärille raiteille. Aamulehden linjauksessa on kyse nimenomaan titteleistä ja ammattinimikkeistä. Lehti kertoo, että esimerkiksi äidinkielen ja isänmaan kaltaisiin termeihin linjaus ei vaikuta.

Matka lehtien sivuilta arkielämään on pitkä

Tasa-arvoisempaan kielenkäyttöön pyrkivän muutoksen siirtyminen lehtien sivuilta jokapäiväiseen arkielämään vaatii valtavasti työtä ja aikaa. Turuilla ja toreilla puhemiehen ja lentoemännän kaltaisten sanojen käyttö ei lopu vuosikymmeniin, niin syvälle ne ovat juurtuneet suomalaisten sanavarastoon ja aina perustuslakiin asti.

Perustuslaissa mainitaan sana puhemies peräti 18 kertaa.

Keskustorilla aamukahvia hörppivä eläkeläinen puhuu edelleen luottamusmiehestä, koska on koko elämänsä tehnyt niin. Vaikka Aamulehti tai mikä tahansa media päättäisi mitä, perustuslain mukaan eduskunnan puhetta johtaa jatkossakin puhemies, ei puheenjohtaja. Perustuslaissa mainitaan sana puhemies peräti 18 kertaa.

Yksittäisiä sanoja ei noin vain pyyhitä kielestä pois. Kielitoimiston sanakirjan toimittajan Riina Klemettisen mukaan Kielitoimisto ei voi eikä halua määrätä, mitä sanoja ihmiset käyttävät. Tarkoituksena on sen sijaan ohjata kansalaisten kielenkäyttöä. Sanakirjaan voidaan lisätä tapauskohtaisesti uusi sana nopeastikin. Kielitoimiston sanakirjassa näkyy myös historiallinen puoli. Jos varusmies korvattaisiin varushenkilöllä tai vastaavalla termillä, varusmies pysyisi luultavasti sanakirjan uumenissa aikaisemmin käytettynä nimityksenä.

Seuraavatko muut mediat perässä?

Aamulehden toimittajilta vaaditaan muutoksen myötä entistä tarkempaa keskittymistä. Suuri osa sukupuolta korostavista titteleistä on luontevasti korvattavissa neutraaleilla versioilla. Aamulehden vanavedessä ainakin saman konsernin eli Alma Median muut lehdet ottanevat uudet linjaukset lähiaikoina käyttöön. Aamulehti toimii nykyaikaisena suunnannäyttäjänä, ja sen esimerkkiä olisi nyt muidenkin mediatalojen helppo seurata. Eri medioiden yhtenäinen kielellinen linja olisi suomen kielen edun mukaista.

Vellovan kohun keskellä on syytä muistaa, että suomen kielessä on yksi maailman valtakielistä eroava, tasa-arvoa edistävä seikka. Suomalaiset eivät erittele sukupuolta persoonapronomineissa. Hän on hän sukupuolesta riippumatta. Nyt suomen kieli on menossa kohti entistä tasa-arvoisempaa tulevaisuutta hitaasti mutta varmasti.

Tampereen yliopisto

Käyntiosoite:
Kalevantie 4
33100 Tampere

Postiosoite:
Harjoitustoimitus
33014 Tampereen yliopisto