Tapparan tosifani kulkee joukkueen rinnalla – välillä ihmissuhteiden kustannuksella

Tamperelaisuus ja kiekkouskollisuus kulkevat käsi kädessä. Tappara Fan Clubilla on jopa 4000 jäsentä ympäri Suomea.

Tampereen Hakametsän jäähallilla voi aistia jännityksen ja odotuksen tunteen. Pelin alkuun on vielä tunti, mutta käytävät ovat jo täyttyneet voitonjanoisista kannattajista. Ennen ottelun avausta vatsat täytetään oluella ja hodareilla.

Sini-valko-oranssiin paitaan pukeutunut tamperelainen kiinteistöalan yrittäjä Tuukka Salomaa on kulkenut joukkueen matkassa lähes 40 vuotta.

– Kipinä syttyi jo lapsena, kun päädyin isän mukana kiekkokulttuurin syövereihin. Muistan vieläkin elävästi, kun kymmenvuotiaana mestaruusjuhlissa seurasin, kuinka pelaajat juhlivat voittoaan jäällä.

Tappara-fanille joukkueen kannatus on elämäntapa ja arkea voi paeta hetkeksi fanin rooliin. Salomaalla on takana lukematon määrä otteluita. Kotipelejä ei jätetä väliin mistään hinnasta. Uskollisuutta joukkuetta kohtaan kuvaa se, että kalenteri täyttyy usein pelien ehdoilla. Toisinaan myös ihmissuhteet ja työt kärsivät.

– Fanina ollaan henkeen ja vereen. Siinä joko eletään täysillä mukana tai ei ollenkaan. Fanituotekaupasta kysyttiin, että onko heillä yhtäkään sellaista tuotetta, jota minulla ei jo olisi, Salomaa kertoo.

Fanitus ei ole ilmaista. Salomaan arvion mukaan hänellä kuluu jopa 4000 euroa vuodessa kiekkofanitukseen. Perinteisimpiä menoja ovat kausikortit, fanituotteet ja vieraspelimatkat. Pelkästään kausikortti maksaa lähemmäs tuhat euroa.

Tulisilta tunteilta ei pelissä vältytä. Tuukka Salomaa seuraa silmä tarkkana pelin kulkua.

Tunteet pinnassa

Uusi liigakausi starttasi syyskuun alussa. Tällä kertaa vastassa on kouvolalainen KooKoo, ja ottelu päättyy numeroin 2−1.

Voitot ja mestaruudet ovat Salomaan mukaan ikimuistoisia. Tappioilta ei kuitenkaan voi välttyä. Häviäminen on tosifanille  kova paikka, ja pettymyksen tunnetta on vaikeaa jättää hallille. Salomaa kertoo, että jo pienenä poikana hänen kasvoiltaan pystyi näkemään, kumpi joukkue voitti. Hän ei voi sietää vääriä tuomioita, ja joskus toipuminen merkittävien otteluiden tappioista on vienyt viikkoja.

– Kaverit ovat sanoneet, että Salomaa on työelämässä itse rauhallisuus ja jäähallilla päinvastoin, varsinkin, kun ollaan tuomarin kanssa eri mieltä.

Salomaan löytää usein Tapparan VIP-tilasta Kirvesklubilta, jossa vaihdetaan erätaukojen aikana hetkeksi rennompiin tunnelmiin.  Kirvesklubilla voi bongata niin faneja kuin pelaajia ja valmentajiakin.

Tapparan faniporukka on tiivis, ja samaan joukkoon kuuluvat kaikki sukupolveen tai sosioekonomiseen asemaan katsomatta.

– Koko Tapparan klaani on yhtä suurta perhettä. Oli kyse sitten toimitusjohtajasta tai aloittelevasta fanista, jokainen löytää oman paikkansa.

Joukkueen valinta määräytyy jo syntymästä

Kahden heimon, Ilveksen ja Tapparan, kahtiajako on näkyvä. Salomaa ei kuitenkaan halua ylläpitää negatiivisia jännitteitä joukkueiden kannattajien välillä.

– Kaukalossa taistellaan, mutta hallin ulkopuolella kaveerataan muiden joukkueiden fanien kanssa. Haluan, että molemmat tamperelaiset joukkueet menestyisivät. Tampereen alueen suola on se, että meillä on kaksi joukkuetta.

Tapparalla on kaksi kannattajaryhmää: Sinioranssit ja Tappara Fan Club, joihin molempiin Salomaalla on jäsenyys. Tappara Fan Club on Suomen suurin jääkiekon kannatusklubi. Molempien kannattajaryhmien jäsenmäärät kasvavat joka vuosi. Fanikulttuuriin kuuluvat vieraspelimatkat. Fanit pääsevät tapaamaan pelaajia otteluiden jälkeen fanitapaamisissa tai erikseen järjestetyissä tapahtumissa, kuten risteilyillä.

– Kunnioitan pelaajia, joten en halua häiritä pelaajia fanitapaamisten ulkopuolella, etenkään vapaa-ajalla.

Lauantain pelissä on juhlava tunnelma. Tähtivieraaksi on saapunut entinen jääkiekkoilija Pekka Saravo. Salomaalla on yllään pelinumerolla 16 varustettu Aleksander Barkov juniorin fanipaita. Suosikkipelaajakseen hän mainitsee takavuosien legendaarisen Erkki Lehtosen.

Tapparalaisuus on Salomaalle suuri asia. Kannatus näkyy myös perhe-elämässä. Usein tapparalaisuus onkin periytyvää.

– Minulla on kaksi tytärtä, joista molemmat on kasvatettu tapparalaisiksi isänsä toimesta. Heillä ei juurikaan ollut vaihtoehtoa, Salomaa naurahtaa.