Tampereen yliopiston journalistiikan vierailijaprofessori Jussi Pullinen, 35, istahtaa yliopiston kahvilaan. Haastattelun jälkeen hänen on riennettävä luennolle. Päivän teemana on journalismin seitsemän muutosta.
Pullinen tietää mistä hän puhuu. Ennen vierailijaprofessuuriaan hän on työskennellyt pitkään sekä toimittajana että uutispäällikkönä Helsingin Sanomissa ja ollut kehittämässä lukuisia digijournalismin hankkeita. Pullinen kertoo innostuksensa uudistamiseen lähteneen uteliaisuudesta ja itsepäisyydestä.
– Olen kyseenalaistanut rakenteita aina jollakin tapaa. Minua on ärsyttänyt, jos jotakin asiaa ei ole tehty järkevästi.
Kiinnostus verkkomaailmaa kohtaan alkoi jo nuorena. Pullinen kuuluu ensimmäiseen sukupolveen, joka kasvoi tietokoneiden parissa. Siksi internetin tuoman muutoksen voima on ollut hänelle itsestään selvää.
Journalisteja tarvitaan sosiaalisessa mediassa. Someympäristöä yritetään muuttaa kansallisvaltioiden, yritysten ja pienempienkin toimijoiden keskuudessa oman totuuden alustaksi.
– Siksi toimittajan olisi hyvä olla tietoinen omasta paikastaan somessa. Luottamus johonkin päättäjään ei saa olla liian suuri.
Saavuta arvostusta
Pullisen mielestä median toiminta perustuu siihen, että siihen luotetaan. Erityisen tärkeää luottamuksen saavuttaminen on silloin, kun median pitää perustella olemassaolonsa laajalle joukolle ihmisiä, jotka ovat asioista eri mieltä.
Pullinen korostaa toimittajan näkyvää läsnäoloa sosiaalisessa mediassa. Paikallisissa yhteisöissä tulisi itse olla mukana, jotta niistä löydettäisiin uutisia ja puheenaiheita.
Samalla toimittajan tulee miettiä, onko hänen tuottamillaan jutuilla arvoa paikallisen yhteisön jäsenille.
– Jos ei ole, pitäisi miettiä, onko kaikki kunnossa, Pullinen toteaa.
Vaikka toimittaja vaihtaisi työpaikkaa, yleisön arvostus seuraa hänen mukanaan. Se on saavutettua pääomaa, joka ei katoa.
– Jos esimerkiksi kulttuuritoimittaja on merkittävä omalle yhteisölleen, se lisää hänen merkitystään ylipäänsä kulttuuripiireissä. Se vaatii paljon osallistumista ja seuraamista omassa verkostossa.
Riku Rantala on hyvä esimerkki, jonka kohdalla voi kysyä, onko hän journalisti vai viihdepersoona.
Pullisen mukaan sosiaalisen median käyttöön ei ole yhtä oikeaa ohjekirjaa. Toimittajan tulee pysyä rehellisenä itselleen ja tunnistaa oma luonteva tapansa toimia somessa.
Journalisti voi olla asialähtöinen ja pärjätä hyvin somessa. Päinvastainen tapa on olla itse näkyvillä mediassa ja luoda omasta persoonasta brändi.
– Riku Rantala on hyvä esimerkki, jonka kohdalla voi kysyä, onko hän journalisti vai viihdepersoona. Rantala tuo esille omaa persoonaansa, ja hänen kantaaottavuutensa ylittää journalistisuuden rajoja.
Siedä julmuutta
Aina on kuitenkin mahdollista sukeltaa liian syvälle sosiaalisen median altaaseen. Ison kuvan hahmottaminen ja yhteyksien löytäminen eri asioiden välillä ovat toimittajalle oleellisia taitoja.
– Toimittajalla täytyy säilyä taju, että se mitä nähdään, on vain pieni palanen jostakin.
Pullinen kuvailee sosiaalista mediaa julmaksi ympäristöksi. Toimittaja joutuu kohtaamaan siellä epäluottamusta ja vihaa paljon suoremmin.
– Rumasti sanottuna sosiaalinen media tuo yleisön symbolisen nyrkin kantaman päähän.
Vihan keskelläkin on pakko etsiä paikkoja, joissa journalisti voi toimia keskustelun puheenjohtajana.
– Jos yhteisö arvostaa toimittajaa, se myös jossain määrin suojaa häntä. Ei se toki suojaa kaikelta, sillä somessa riittää urpoja.
Rohkene osallistua
Suomalaisilla toimittajilla on vierailijaprofessorin mukaan paljon potentiaalia, mutta someympäristö ei ole kuitenkaan vielä valmis. Jussi Pullinen rohkaisee nuoria toimittajia osallistumaan keskusteluun sen muotoilusta.
– Ennakkoluulottomuutta ja rohkeutta olisi kiva nähdä enemmän. Työnantajatkin arvostavat sitä, jos on kokeileva.
Pelkkä keskusteluun osallistuminen ei kuitenkaan riitä. Sen lisäksi Jussi Pullinen toivoo kriittistä ajattelua ja normien kyseenalaistamista.
– Nuorten olisi vastustettava ajatusta, että somessa pitää olla tietynlainen ja toimia tietyllä tapaa. Haastavan äänen löytäminen vastapainoksi on tärkeää.
Sosiaalisten medioiden eri kielien lukutaito on Pullisen mielestä arvokasta.
– On ihan hyvä, jos olet täydellinen videoleikkaaja, mutta paljon tärkeämpää on ymmärtää sosiaalisten medioiden erot. Teknisistä vempaimista puhutaan liikaa. Ne ovat toissijaisia taitoja ajattelutapoihin nähden.