Annemari Rantalan uutisanalyysi: Me too -kampanja paljasti teatterialan ahdistelukulttuurin

Tasan kuukausi sitten näyttelijä Alyssa Milano jätti Twitteriinsä viestin. Hän kannusti naisia kertomaan heidän kokemastaan seksuaalisesta ahdistelusta me too -aihetunnisteella. Twiitti aiheutti maailmanlaajuisen kohun. Ihmisten jakamat ahdistelukokemukset olivat suurimmaksi osaksi henkilökohtaisia. Huomiota kiinnitettiin erityisesti teatterimaailmaan.

Alun perin kampanjan idea lähti liikkeelle Hollywoodista. Tuottaja Harvey Weinsteinia syytettiin lokakuussa näyttelijöiden seksuaalisesta häirinnästä, mikä johti hänen erottamiseensa Yhdysvaltain elokuva-akatemiasta.

Suomen tasolle elokuva-alalla tapahtuva häirintä konkretisoitui, kun näyttelijä Paula Vesala otti osaa kampanjaan. Vesala kertoi, että Amerikan teatteriopinnoissa voi pyytää turvahenkilön paikalle kuvauksiin. Näin ehkäistään mahdollisuuksia seksuaaliseen häirintään. Suomessa samanlaista systeemiä ei ole. Suomen Näyttelijäliiton ja STT:n kyselyssä yli kaksi kolmasosaa vastaajista on kokenut ahdistelua työajallaan.

Ahdisteluun kiinnitetään enemmän huomiota

Seksuaalinen ahdistelu teatterialalla ei vaikuta olevan uusi ilmiö, mutta me too -kampanjan seurauksena aihetta on ruvettu käsittelemään laajemmin. Entistä paikallisemmaksi asian tekee Helsingin Kallion ilmaisutaidon lukiosta noussut kohu, joka syntyi, kun koulun opiskelijat kertoivat teatterityön opettajan ahdistelleen heitä. Opettaja on työskennellyt aiemmin myös Tampereen yliopistossa.

Opiskelijoiden kokemusten mukaan häirintä on alkanut 2000-luvun alussa ja jatkunut nykypäiviin asti. Opettaja on myöntänyt olleensa mukana heidän kuvailemissaan raiskausharjoituksissa. Asian julkituomiseen luultavimmin vaikuttaa se, että ahdistelusta tuli rangaistava teko vuonna 2014. Laki ottaa huomioon kaiken koskettelun, joka ylittää henkilön itsemääräämisoikeuden.

Ohjaaja ja tuottaja Heidi Lindén kertoi Helsingin Sanomien haastattelussa elokuva-alalla tapahtuvan seksuaalisen häirinnän laajuudesta. Lindénin keräämien kokemusten mukaan elokuvaohjaajat kiristävät naisnäyttelijöitä usein sillä, että seksuaalisesta kanssakäymisestä kieltäytyminen vähentäisi heidän mahdollisuuksiaan edetä urallaan. Niin Kallion lukion opiskelijoiden kuin Lindéninkin haastattelemien näyttelijöiden kokemuksista voi päätellä, että uhkauksia esittäneiden henkilöiden määrä ei ole silti kovin suuri. Samoilla naamoilla riittää useita uhreja.

Raiskausharjoitukset eivät kuulu teatterikouluun

Teatterikorkeakoulun professori Elina Knihtilä tyrmää täysin Kallion lukiossa toteutuneet opetustavat. Hän kertoo Ylelle, ettei ohjaaja saa koskea lainkaan oppilaaseensa eikä työn kehollisuus oikeuta vallan väärinkäyttöön. Kallion lukiossa annettu ilmaisutaidon opetus on siis ollut epäammattimaista.

Tampereen yliopiston teatterityön professori Pauliina Hulkko on samaa mieltä asiasta Knihtilän kanssa Ylen haastattelussa. Hulkko korostaa, ettei häirintää ole esiintynyt näyttelijätyön opetuksessa viimeiseen kolmeen vuoteen. Menneisyydessä sitä voi olla, mutta nykyisin toimitaan eri tavalla.

Kallion ilmaisutaidon lukion aiheuttama kohu on pieni osa kokonaisuutta, jossa ollaan lähdetty liikkeelle Hollywoodista ja tultu etsimään epäkohtia pieneen Suomeen. Kohu on osoittanut, että me too -kampanja on rohkaissut naisia puhumaan ikävistä kokemuksistaan.