Värikkäitä nuoria vai euroopanmestareita? – Monipuolinen cosplay esitetään mediassa yksipuolisesti

Suomi on päässyt mitalisijoille cosplaykisoissa kuluneen vuoden aikana. Media kuitenkin keskittyy kertomaan pukuleikeistä.

Suomen cosplaymenestys on aina ollut hyvää. Tänä vuonna Suomi on saanut finaalipaikan maailmanmestaruuskisoissa, pronssisijan Pohjoismaiden välisissä kilpailuissa ja kolme kultamitalia erilaisissa EM-kisoissa. Silti cosplaysta tulee ensimmäisenä mieleen lehtien otsikot, joissa kerrotaan värikkäiden nuorten vallanneen kaupungin.

Cosplay mahdollistaa monien eri taitojen yhdistämisen.

Yksi syy toistuvaan ja samankaltaiseen uutisointiin on cosplayn visuaalisuus, arvelee väitöskirjatutkija Anna Rantasila Tampereen yliopistosta. Itsetehtyjen asujen kuvaaminen auttaa kertomaan siitä, millainen tapahtuma on käynnissä ja ketkä siihen osallistuvat. Rantasilan mukaan myös laiska journalismi voi vaikuttaa samankaltaiseen uutisointiin.

– Toimittajat eivät ehdi perehtyä aiheeseen ja tulevat tekemään kuvavetoista fiilistelyjuttua tapahtumasta.

Suomessa cosplayta on harrastettu parikymmentä vuotta. Suurta suosiota se alkoi saavuttaa 2000-luvun puolessa välissä, kun japanilaiseen populaarikulttuuriin keskittyvissä con-tapahtumissa alettiin kisailla cosplay-puvuilla. Nykyisin aktiiviharrastajia on pari tuhatta. Määrä on suuri Suomen mittakaavassa, mutta verrattuna esimerkiksi jääkiekon kymmeniin tuhansiin harrastajiin on kyseessä varsin marginaalinen harrastus.

Tamperelainen Petra Lindström on tehnyt yli 40 asua harrastusvuosiensa aikana.
Lindströmin mielestä on mahtavaa, että harrastuksen kautta on mahdollista tavata paljon taitavia ihmisiä ja luoda uusia ystävyyssuhteita.

Cosplay opettaa ja palkitsee

FAKTA

Suomi ja kansainväliset kisat

  • Suomi osallistuu vuosittain erilaisiin kansainvälisiin cosplaykisoihin.
  • Kisoissa arvioidaan sekä pukua että esitystä.
  • Puvuissa tarkastellaan laatua sekä onnistumista suhteessa alkuperäislähteeseen.
  • ECG- ja CWM-kultamitalien lisäksi Suomi voitti Euro Cosplay Championship -kisan.

Rantasila arvelee, että valtavirtayleisön keskuudessa cosplay mielletään enemmän teinien pukuleikiksi kuin vakavaksi harrastukseksi. Lajin harrastajakuntaan kuuluu teini-ikäisten lisäksi päivätöissä käyviä aikuisia. Esimerkiksi Suomen arvokisaedustajat ovat usein yli kaksikymppisiä.

Vaikka cosplay tuodaan toisinaan esille henkilöhaastatteluiden avulla, on kuluneen vuoden voittajista tehty vain vähän artikkeleita. Cosplay World Masters -kisan voittanut Tomi Haapoja kertoi Hämeen Sanomissa harrastuksestaan viime heinäkuussa. Kisassa oli osallistujia Euroopan lisäksi Brasiliasta. Artikkelissa tuodaan esille Haapojan voittopuvun tekemistä.

– Halusimme kertoa siitä, miten mies on rakentanut pukunsa itse alusta asti, Hämeen Sanomien toimittaja Toni Rasinkangas kertoo.

Suomelle kultamitalin European Cosplay Gathering -kisan soolosarjasta tuonut Maija Melanen toivoo, että cosplay nähtäisiin muunakin kuin värikkäinä pukuina. Melanen on tehnyt pukuja 11 vuotta ja edustanut Suomea myös Euro Cosplay Championship -kilpailussa vuonna 2013. Silloin hän sai kunniamaininnan käsityöstä ja ompelutekniikasta.

– Cosplay on minulle luova monitaideharrastus, jossa yhdistyvät mielikuvitus, halu oppia ja omat kiinnostuksen kohteet.

 

Nuorisokulttuuri ei mahdu muotteihin

Monet harrastajat ovat omistautuneita projekteilleen, mutta mediassa asia useasti sivuutetaan. Pinnallisten ja ulkonäkökeskeisten artikkeleiden sijaan sekä Melanen että Rantasila kaipaavat monipuolisempaa, asiapohjaista uutisointia.   

– Huonosti taustoitetut ja kiireessä kyhätyt jutut ovat ankeita, oli kyse sitten soteuudistuksesta tai cosplaysta, Rantasila sanoo.

Journalistiikan vierailijaprofessori Jussi Pullinen sanoo, että media kaipaa ajattelutavan muutosta. Valtamedia tekee artikkeleita vanhemmille yleisöille ja nuorison keskuudessa suositut aiheet esitetään outoina poikkeuksina. Aiheista pitäisi uutisoida aktiivisesti, jotta asennemuutos olisi mahdollinen.

– Fanituskulttuurin vaikutus on iso, vaikka siitä ei uutisoida. Cosplay on esimerkki siitä, miten esimerkiksi kirjallisuus, videopelit ja teatteri yhdistyvät, Pullinen sanoo.

 

Voiko media vaikuttaa marginaaliharrastuksiin? Lue toimittajan kommentti täältä