Liisa Ovaskan kolumni: Valehtelen, olen siis ihminen

– Valehteletteko te usein?

Se oli kaveriltani rento keskustelunavaus, mutta sisuksiani kylmäsi. Aloin kelata päässäni menneitä ja tulevia valheitani. Olen valehdellut vanhemmilleni, etten pyöräile, kun on satanut lunta. Olen kaunistellut totuutta, että kaverini kengät ovat kivat vaikka ne ovat rumat.  Valehtelen melko usein, mutta tällä kertaa olin kaverilleni rehellinen. Vastasin siis myöntävästi.

Psykologian emeritusprofessori Markku Ojanen on julkaissut tänä syksynä kirjan Vaihtoehtoisia faktoja? – Miksi valehtelemme. Ojanen kertoo kirjassaan, että valehtelu on inhimillistä. Kaikki valheet eivät ole automaattisesti pahoja, vaan on olemassa myös hyviä valheita. Psykologi Bella DePaulon tutkimuksen mukaan ihmiset valehtelevat useammin suojellakseen itseään kuin saadakseen toiselle hyvän mielen. Valheet ovat usein spontaaneja ja pieniä eikä niistä kiinnijääminen edes haittaa. Miksi sitten edes vaivaudumme valehtelemaan?

Valehtelen usein kavereilleni, varsinkin niille vähän uudemmille. On helpompi kehua kuin haukkua kaverin uusia kenkiä, etenkin jos niihin on käytetty lähes 200 euroa. Uudessa ystävyyssuhteessa rehellisyys tuntuu riskiltä.

Ihminen haluaa saada toisen pitämään itsestään, eikä liika rehellisyys sovi tähän kuvioon. Totuus on kuitenkin se, että rehellisyys voi jopa syventää uutta ystävyyttä. Se osoittaa, että tässä ollaan nyt luomassa aitoa ihmissuhdetta, tositarkoituksella.

Valehtelen eri syistä eri ihmisille. Kavereiden kanssa valheitteni tarkoitus on saada heidät pitämään minusta. Perheeni kanssa valheitteni tarkoitus on päästä itse aiempaa helpommalla. Valehtelijana en ole epäitsekäs, vaan luokittelisin itseni mukavuusvalehtelijaksi. Valhe on helppo ja nopea, vähän niin kuin euron juusto. Se on herkku, mutta pian jo syömisen jälkeen kaduttaa.

En kerro vanhemmilleni pyöräilystäni, koska he vaatisivat tunnin ryhmäpuhelua siitä, että minulle pitäisi hankkia nastarenkaat. Tiedän, että keskustelusta tulisi rankka. Sen takia on helppo vain kertoa muunneltua totuutta, että pyörä on jo talviteloilla. Helsinkiläisten vanhempien ja minun välillä on 161 kilometriä linnuntietä. Se on sopiva turvaväli minun ja totuudenpaljastumisen välillä.

Valheista ja totuuksista keskustellaan Tampereen pääkirjasto Metson lavalla keskiviikkona 29.11. klo 18.00 alkaen. Paikalla ovat puhumassa tietokirjailija ja tiedetoimittaja Jani Kaaro sekä psykologian emeritusprofessori  Markku Ojanen.  Tapahtumaan on vapaa pääsy. Metso Talk on Tampereen yliopiston toimittajaopiskelijoiden sekä Tampereen kaupunginkirjaston yhteistyössä järjestämä keskustelutilaisuus.