Naisnyrkkeilijä on tienraivaaja – ”Aina en uskalla sanoa, että nyt lyöt liian kovaa”

Tampereella Näsinneulan kupeessa sijaitsevassa Nääshallissa naiset nyrkkeilevät menestyksekkäästi. Naiset nyrkkeilivät olympialaisissa ensimmäistä kertaa vuonna 2012.

Tampereen Nääshallin nyrkkeilytatamilla haisee hiki ja nahka. 22-vuotiaan Serwa Abdulmohammadifarin hanskat kumahtelevat napakasti nyrkkeilysäkkiä vasten. Abdulmohammadifar on amatööri- eli olympiatyylin nyrkkeilijä.

Amatööri- eli olympiatyylin nyrkkeily on ammattilaisnyrkkeilyä nopeatempoisempaa. Olympiatyylin nyrkkeilijät tähtäävät olympialaisiin. Ammattilaiset puolestaan havittelevat liittokohtaisten titteliotteluiden mestaruuksia. Titteleiden voittaminen on taloudellisesti tuottoisampaa kuin amatööriotteluiden voittaminen.

– Olen kehittynyt nyrkkeilijänä niin nopeasti, ettei minulla ole yhtäkään pronssimitalia. Olen aina ollut ykkönen tai kakkonen.

Hiki valuu pitkin niskaa, kun Abdulmohammadifar iskee säkistä ilmat pihalle. Hän treenaa kallion sisään rakennetussa Nääshallissa kahdeksan kertaa viikossa.

Tulevaisuudessa Serwa Abdulmohammadifar haaveilee suomen- ja euroopanmestaruuksien lisäksi urasta sosionomina.

Suomen nyrkkeilyliiton naisten vastuuvalmentaja Maarit Teurosen mukaan nyrkkeilyn suosio on kasvanut huimasti naisten keskuudessa Mira Potkosen voitettua olympiapronssia Riossa vuonna 2016. Mitali oli suomalaisille naisnyrkkeilijöille ensimmäinen. Olympialaisissa naisille on kolme sarjaa, kun miehille niitä on kymmenen. Teurosen mukaan junioreissa tyttöjä on edelleen liian vähän.

Nuori urheilija iski huipulle

Serwa Abdulmohammadifar syntyi Irakissa syksyllä 1995. Hänen perheensä muutti Suomeen pakolaisina vajaa vuotta myöhemmin. Yläkoulussa koulukaveri ehdotti Abdulmohammadifarille nyrkkeilyä, koska tämä oli niin villi. Sen jälkeen asiat ovat edenneet nopeasti, ja nyt nainen on kaksinkertainen SM-hopeamitalisti. Seuraavaksi tavoitteena on suomenmestaruus.

Muutto Turusta Tampereelle vuonna 2015 oli Serwa Abdulmohammadifarille käänteentekevä hetki. Aloitettuaan nyrkkeilyn Tampereen Voimailuseurassa, Serwa Abdulmohammadifarin treenimäärät nousivat merkittävästi.

Suomessa naisnyrkkeily sallittiin virallisesti vasta vuonna 1988. Asenteet naisnyrkkeilyä kohtaan ovat muuttuneet lyhyessä ajassa myönteisiksi. Abdulmohammadifar on kohdannut kuitenkin myös ennakkoluuloja. Niiden takia hän nyrkkeili aluksi vuoden salaa.

Vasta kun ensimmäisistä kansainvälisistä kisoista tuli voitto, hän kertoi perheelleen nyrkkeilevänsä. Abdulmohammadifarin mielestä poikien kanssa treenaaminen pelkässä topissa ja shortseissa oli uskonnolliselle perheelle liikaa.

– Ensimmäisenä vuonna pidin aina t-paitaa topin alla, jotta käsivarteni eivät näkyisi. En kehdannut kertoa oikeaa syytä, ja sanoin kyselijöille, etten halua näytellä isoja käsiäni.

Naisvalmentaja on harvinaisuus

Serwa Abdulmohammadifar harjoittelee varjonyrkkeilemällä. Vatsalihakset jännittyvät ja koko kroppa tekee töitä, kun nyrkki iskeytyy ilmaan. Hän treenaa toistaiseksi valmentaja Askar Sarsenbayevin treeneissä 16–17-vuotiaiden nuorten miesten kanssa. Pojat lyövät kovaa, mikä on tehnyt Abdulmohammadifarista sinnikkään ja pelottoman urheilijan.

Nyrkkeily on haastava ja monipuolinen urheilulaji. Urheilijan on hallittava tekniikka ja oltava nopea liikkeissään.

Äijätreeneissä nyrkkeillessään nainen ei aina saa tarpeeksi huomiota ja ohjeistusta. Pojat osoittavat kyllä kunnioitusta, mutta joskus naisvalmentajan treeneihin meneminen tuntuu paremmalta vaihtoehdolta. Miehen ja naisen välinen fyysinen ero on treeneissä huomattava.

– Kun treeneissä on vain naisia, olo on turvallisempi. Pojat lyövät kovempaa kuin naiset. Aina en uskalla sanoa, että nyt lyöt liian kovaa.

Serwa Abdulmohammadifar on aina tervetullut harjoittelemaan Maarit Teurosen treeneihin. Abdulmohammadifarin mielestään nainen ymmärtää naista paremmin. Teuronen valmentaa amatööri- eli olympiatyylin nyrkkeilijöitä. Treeneissä Abdulmohammadifar pääsee harjoittelemaan muun muassa Mira Potkosen kanssa. Teurosen mielestä miesvalmentaja ei aina uskalla laittaa naisia niin koville kuin hän laittaa.

– Joskus olen sanonut miesvalmentajalle, että herran jestas laita ne nyt kovemmin töihin, Teuronen toteaa.

Kansainvälinen nyrkkeilyliitto Aiba suunnitteli hamepakkoa vuoden 2012 olympialaisiin, joissa naiset pääsivät ensi kertaa kehään. Urheilijat nousivat vastarintaan ja saivat vapauden valita otteluasukseen shortsit.

Nyrkkeily on haastava laji

Viime vuonna Nääshallille meneminen alkoi tuntua Serwa Abdulmohammadifarista ahdistavalta. Nuori urheilija otti henkilökohtaisesti valmentajan kommentit hänen painostaan. Ylimääräinen paino huomataan valmennuksessa heti, sillä kukin urheilija kilpailee tietyssä painoluokassa.

– Kun aloitin nyrkkeilyn, valmentajat saattoivat ottaa reidestäni tai kädestäni kiinni ja sanoa, että niissä on ylimääräistä. Iholle tuleminen on ollut henkisesti raskasta.

Serwa Abdulmohammadifar ei mennyt kymmeneen kuukauteen treeneihin. Noiden kuukausien aikana hän keräsi ajatuksiaan, kunnes ymmärsi, etteivät valmentajan kommentit määritä häntä ihmisenä.

Serwa Abdulmohammadifarin mukaan nyrkkeilyssä menestyäkseen lajille on annettava kaikkensa.

Nyrkkeily on muokannut Serwa Abdulmohammadifarin kehonkuvaa voimakkaasti. Kun hän kertoo kavereilleen, että ennen kisoja pitää pudottaa neljä kiloa, ystävät ihmettelevät mistä sen voin pudottaa.

– Tekisi mieli syödä kakkua, mutta kisat ovat tulossa. Neljä kiloa pitäisi pudottaa vielä ennen seuraavia, jotka ovat parin viikon päästä.

Kisoihin laihduttaminen on niin rajua hommaa, että erityisesti naisurheilijan keho on kovilla. Serwa Abdulmohammadifarin kuukautiset ovat monesti myöhästyneet nopean painonpudotuksen takia. Urheilijat kilpailevat mahdollisimman alhaisessa painoluokassa, jotta saavutetaan maksimaalinen hyöty. 57 kilon luokassa otteleva nainen olisi liian lyhyt 64 kilon painoluokkaan. Ottelu on hankala voittaa, jos vastustaja on kaksi päätä pidempi.

Serwa Abdulmohammadifar ei pelkää loukkaantumista. Hänen mukaansa itseään tottuu katsomaan myös mustasilmäisenä.

Nääshallin kotoisa tunnelma ilahduttaa aina, kun Serwa Abdulmohammadifar saapuu salille. Siellä voi tuntea olevansa osa yhteisöä, jossa miehet ja naiset treenaavat sopuisasti. Tauolta palattuaan nainen saavutti SM-hopeaa.

– Haluaisin että kaikki ymmärtäisivät tehdä niitä asioita, mitä oikeasti haluavat. Elämä ei ole kenraaliharjoitus.