Laakerit pyörivät teknon tahtiin – Hervannan uumenissa voi skeitata juhlahumussa

Skeittilautojen pauke ja elektroninen musiikki valtaavat äänialan Hervannassa. Syvällä maan alla järjestettävä skeittibiletapahtuma Teknoramppi houkuttelee sekä rullalautaharrastajia että tavallista juhlakansaa.

Kylmä tuuli kurittaa kasvoja pimeydessä. Tampereen teknillinen yliopisto on synkkänä syysiltana sekoitettavissa kauhuelokuvien hylättyihin tehdaskomplekseihin.

Rakennuslabyrintin keskeltä avautuu kuin yllättäen tunneli, jonka päässä seisova suuri terässeinä uhkuu läpäisemättömyyttään.

Tampereen teknillisen yliopiston kampuksella sijaitsevan Bommari-väestönsuojan sisäänkäynti on karu. Pimeästä löytyvä raskas terässeinä ei varsinaisesti houkuttele ihmistä yrittämään sisään.

Kaarevassa ja kolkossa käytävässä haisee bensiini ja ilma on kosteaa. Lopulta viimeisten metalliovien takaa kuuluu teknomusiikkia ja skeittilautojen kolahduksia vaneriin ja betoniin.

Neonvärein koristellun ja elektronisten tahtien säestämän jättimäisen pommisuojan perimmäinen nurkka on muuntautunut kyberpunkin kehdoksi.

Inspiraatio Nantesin valovälkkeestä

Teknoramppi on Tampereen teekkarien hiihto- ja purjehdusseura TTHP:n järjestämä rullalautailutapahtuma, jossa yhdistetään musiikki, skeittaus ja juhlinta. Kenenkään ei ole pakko ottaa lautaa alleen, paikalle voi saapua vain tanssimaan ja nauttimaan tunnelmasta.

Tapahtuma järjestettiin tänä vuonna toisen kerran. Yksi pääjärjestäjistä, TTHP:n hallituksen jäsen ja arkkitehtiopiskelija Ella Salminen, innostui konseptista Ranskan Nantesissa opiskelijavaihtonsa aikana.

– Siellä oli iso halli, jonne oli tuotu skeittiramppi ja paljon kaikkia hienoja valoja. Siitä tuli idea, että myös Tampereella voisi järjestää samankaltaista toimintaa.

Ella Salminen ja Jerry Selin luovat pimeässä loistavalla spraymaalilla skeittiramppiin väritystä. Lopulta vaneria koristaa TTHP:n tunnusta mukaileva tuotos.
Ella Salminen kokee Teknorampin luomisen sujuneen helposti. Hän ei osaa nimetä vastoinkäymisiä, jotka olisivat haitanneet tapahtuman järjestämistä.

Salminen itse aloitti skeittaamisen neljä vuotta sitten tavattuaan Tampereen teknillisessä yliopistossa samanhenkisiä ihmisiä.

– Olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta Valkeakoskelta. Siellä ei paljoa tytöt skeitanneet.

Bileet ja skeittaus on yhdistetty Tampereella ennenkin. Hiedanrannan Kenneli D.I.Y -skeittihallissa vieraili kesällä 2016 livebändi ja tänä syksynä tilan valtasivat Halloween-teemaiset juhlat.

Lautailubileet ovat avoinna kaikille halukkaille

Illan edetessä skeittihallin väkimäärä moninkertaistuu. Yhä useampi on saapunut nauttimaan lautailubileistä.

Hieman erillään tapahtuman sykkeestä istuskelee kolme nuorta skeittilautojensa kanssa. Lukiolaiset Henna Lindfors, Sabra Pikkuhookana ja Helena Vainikka ovat saapuneet fiilistelemään tunnelmaa ja hiomaan lautailutaitoja.

Helena Vainikka (vas.), Henna Lindfors ja Sabra Pikkuhookana tiirailevat toimintaa aluksi sivummalta. He aikovat kuitenkin napata pian lautansa ja testata kykyjään.

– Siistiä päästä arkea pakoon näin torstaisinkin, Pikkuhookana sanoo.

Ystävykset aloittivat skeittaamisen tänä kesänä. Vainikan skeittiura lähti käyntiin osin pakon edessä, valkoisen valheen sysäämänä.

Teknorampin värimaailma elää kirkkaista neonsävyistä. Vierailijoille jaetaan hohtavia rannerenkaita.

– Sanoin kaverilleni, että osaan tehdä ollien, ja sen jälkeen olikin sitten pakko oikeasti opetella kyseinen temppu, Vainikka tokaisee.

Teknoskeittaus kiinnostaa lajin konkareitakin

Hallin suurin ramppi on täynnä skeittivuoroaan odottavia taitureita. Muutama henkilö erottuu taidoillaan joukosta selvästi. Yksi heistä on Henrik Ruotsalainen, joka osaa ajoittaa ensikosketuksensa skeittilautaan vuoden 1999 ensimmäiseen lauantaihin.

Skeittari Henrik Ruotsalaisen vekkuli hymy on niin leveä, että se tarttuu muihinkin.

Ruotsalainen on myös aiemmin skeitannut elektronisen musiikin tahtiin. Hänen mielestään parasta Teknorampin kaltaisissa tapahtumissa on ystävien kanssa yhdessä harrastaminen.

Teknorampin valaistus on melko kirkas, eikä tiheästi välkkyviä valoja ole. Skeittikansaa kuunnellaan valoratkaisujen onnistumiseksi.

Rinki skeittaajia kokoontuu suurimman lautailurampin tasanteelle. He ryhtyvät huvittelemaan yhdessä toistensa kanssa.

– Joskus rullalautailutapahtumissa on jopa häiritsevän pimeää. Valon vähyys ja välkkyvät strobovalot ovat skeitatessa turvallisuusriski, Ruotsalainen muistuttaa.

”Ei tämä ole vain laudan kanssa pomppimista”

Porukkaa jammailee sähköistävien rytmien tahdissa tiskijukan läheisyydessä. Skeittarit äityvät toinen toistaan hienompiin suorituksiin. Maallikon silmille yksinkertaiselta näyttävä temppu voi vaatia valtavasti harjoittelua. Ihailevat katseet seuraavat parhaiden lautataitureiden esiintymistä keskittyneinä.

Mimmi Koponen (vas.), Filip Neagu ja Jenni Kinnunen tanssivat keskittyneesti. DJ soittaa toinen toistaan menevämpiä kappaleita vierailijoiden viihteeksi.
Sini Karjalainen (vas.) ja Anna-Emilia Kauppinen nautiskelevat skeittaamisen sijaan turvallisemmasta menosta tanssilattian kupeessa. Kauppisen poronsarvipäähine erottuu juhlaväen seasta kauas.

Kaverukset Lindfors, Pikkuhookana ja Vainikka pitävät skeittaamisessa erityisesti sen aiheuttamasta onnistumisen ilosta. Heitä innostaa lautailussa myös vapaus harrastaa sitä missä ja milloin vain.

– Täytyy myös muistaa, ettei tämä ole vain laudan kanssa pomppimista. Skeittaukseen sisältyy paljon muutakin, kaikki nämä ihmiset ja tunne yhteenkuuluvuudesta, Pikkuhookana sanoo.

Teknoramppiin saapuminen tuntuu matkalta uuteen ulottuvuuteen. Paluureitti tuo déjà-vu -fiiliksen.

Maailma muuttuu nopeasti aivan toiseksi, ja yhtäkkiä ympärillä on jälleen vain pimeys.