Kumppanuusvanhempien lapsesta tuntuu turvalliselta, kun vanhemmat ovat vain ystäviä – ”Minun ei ole koskaan tarvinnut kyseenalaistaa, että toinen vanhemmista lähtisi”

Värikkäisiin vaatteisiin pukeutuva isä tummaihoisen pojan kanssa herätti katseita, kun Mikael Juva oli lapsi. Hänen vanhempansa kasvattivat adoptoidun pojan yhdessä pelkkinä kavereina.

Helsinkiläisen Mikael Juvan, 17, kotona on lämmin tunnelma. Seiniä koristavat afrikkalaishenkiset taulut, ja jääkaapin ovi on täynnä lasten koulukuvista tehtyjä magneetteja. Jaloissa juoksentelee kaksi kissaa. Asunnossa asuu Juvan lisäksi hänen siskonsa ja äitinsä. Lasten isä asuu muualla.

Järjestely ei ole uusi, sillä Juvan vanhemmat eivät ole koskaan asuneet yhdessä tai edes seurustelleet. Juva on yksi kymmenistä tuhansista Suomessa asuvista sateenkaarilapsista, ja hänen vanhempansa ovat kumppanuusvanhempia.

Kumppanuusvanhemmuudella tarkoitetaan vähintään kahden aikuisen keskenään solmimaa sopimusta vanhemmuudesta. Perheen perustaminen ei pohjaudu rakkaus- tai seksisuhteelle vaan yhteiselle sopimukselle. Järjestelyn taustalla on usein halu tulla vanhemmaksi, mutta oikea kumppani puuttuu.

Paperilla yksi vanhempi, joulupöydässä kaksi

Juva on syntynyt Etiopiassa, josta hänet ja hänen siskonsa adoptoitiin vauvoina. Juvan äiti halusi lapsia ja pyysi homoystäväänsä kasvattamaan lapset kanssaan. Äiti adoptoi lapset kuitenkin yksin, sillä Suomessa adoptio-oikeus voidaan myöntää vain aviopareille tai adoptiota yksin hakeville.

Minulle tämä perhe on täydellinen.

Mikael Juva

Vaikka Juvan isä ei ole juridisesti lastensa huoltaja, hän on ollut alusta asti osa perhettä. Juva ei itse edes tiennyt äitinsä laillisesta yksinhuoltajuudesta kuin vasta noin 13-vuotiaana. Asiaa ei oltu piiloteltu mitenkään. Se ei vain ollut tullut esille.

– Perusmallihan on meillä rikki aika täydellisesti, mutta minulle tämä perhe on täydellinen.

Perhe ei aina asu saman katon alla

Sateenkaariperheet ry:n koordinaattori Kaisa Niittysen mukaan kumppanuusvanhemmuuteen liittyy monenlaisia ennakkoluuloja. Osa ajattelee vanhemmuuden olevan vaikeampaa, jos ei asuta yhdessä tai olla parisuhteessa.

Lähellä asuva isä on ollut lasten arjessa mukana päivittäin. Hän on ollut aina valmiudessa tulemaan paikalle, jos poika on sitä pyytänyt. Isä ja poikien äiti ovat edelleen hyviä ystäviä. Joskus isä tulee hengailemaan asunnolle lasten äidin kanssa, vaikka lapset eivät edes olisi paikalla.

Juva ei ole pitänyt erikoisena sitä, että hänen vanhempansa eivät asu yhdessä. Tärkeintä on, että hän näkee molempia vanhempiaan säännöllisesti ja tietää, missä molemmat menevät.

Perheeseen kuuluu kaksi kissaa: Raita ja Tumma. Tumma nauttii rapsutuksista ja hellyydestä.

Ystävyys tuntuu kestävämmältä kuin parisuhde

Mikael Juvalle kumppanuusvanhemmuus tarkoittaa ennen kaikkea vakautta. Hänen ei ole koskaan tarvinnut pelätä mitä tapahtuu, jos vanhemmat eroavat. Juvasta tuntuu turvalliselta, kun vanhemmat ovat vain kavereita.

– Olen ollut itse suhteessa kolme vuotta ja tiedän, että se on välillä aikamoista säätöä, hän sanoo ja nauraa.

Kaisa Niittynen on samaa mieltä ystävyyssuhteen vakaudesta. Kumppanuusvanhemmuus perustuu nimenomaan tahdolle olla lapsen vanhempi, eivätkä vanhempien väliset romanttiset asiat sekoita perhettä.

Homottelua ja kadulla huutelua

Jotkut Juvan kavereista ovat ihmetelleet, miten hänellä oikein voi olla perhe, jos vanhemmat eivät ole yhdessä. Sen kummempia kommentteja hän ei ole perheestään kuullut.

Juva on kuitenkin kohdannut rasismia ja homottelua. Mikaelin isä on avoimesti homo ja sateenkaariaktivisti. Muiden ihmisten ennakkoluulot ovat kohdistuneet välillä myös poikaan.

– Kyllä se herättää katseita, kun isä pukeutuu värikkäisiin vaatteisiin ja hänellä on tummaihoinen poika vaunuissa. Kaikki ihmiset eivät ole vielä valmiita sellaiseen.

Haaveena vaimo ja oma perhe

Sateenkaariperheessä kasvaminen on lisännyt Juvan avarakatseisuutta. Hän ymmärtää, että perheitä on kaikenlaisia.

– Kauhea klisee, mutta tässä perheessä olen oppinut, että tärkeintä on olla oma itsensä.

Itselleen Juva toivoo perinteistä perhettä: vaimon ja kaksi lasta. Hän ei silti pidä perinteistä mallia muita parempana.

– Tärkeintä on se, että lapset saavat kasvaa turvallisessa kodissa ja oppivat kunnioittamaan muita.

Juva ei pidä mahdottomana ajatuksena, että myös hän perustaisi perheen kumppanuusvanhemmuuden pohjalle. Jos siis vain löytyy oikea henkilö, jonka kanssa asiat toimivat myös ilman romanttista suhdetta. Silloin kumppanilla ei ole niin väliä, kunhan hän saa olla isä.

Mikael Juva kuvailee itse perhettään monimuotoiseksi, moniväriseksi ja ennen kaikkea erittäin mielenkiintoiseksi.