Egyptissä iskettiin viime perjantaina poikkeuksellisen raa’asti moskeijaan. Isku jätti jälkeensä yli 300 vainajaa, sillä ihmiset olivat kerääntyneet suufilaisten suosimaan moskeijaan perjantairukouksia varten. Jopa ääriliikkeet ovat välttäneet iskemästä moskeijoihin Egyptissä, joten isku lisäsi epätietoisuutta ja pelkoa.
Ääriryhmien maailmankuvaan kuuluu, etteivät ne suvaitse muunlaista tulkintaa ideologiastaan kuin sen, mitä ne itse kannattavat. Perjantaisen iskun tekijästä ei ole varmuutta, mutta silminnäkijöiden mukaan hyökkääjillä oli mukanaan Daesh-järjestön (ISIS) mustia lippuja. Daesh-sanaa tulee arabiankielestä ja se viittaa murskaamiseen. Sanaa käyttävät järjestön hirmuvaltaa vastaan taistelevat ihmiset.
Maailmankulttuurien laitoksen yliopistonlehtori Mikko Viitamäki Helsingin yliopistosta kertoo moskeijan olleen tarkkaan valittu kohde osin siksi, että se oli suufilaisten suosiossa. Suufilaiset ovat ääri-islamistien tappolistan kärkisijoilla.
Suufilaisuudesta puhuttaessa useimmilla meistä saattaa olla kuva Istanbulissa tanssivista derviššeistä, jotka pyörimisliikkeen avulla pyrkivät entistä lähemmäs tietoutta jumalasta. Kyseessä on kuitenkin Turkin kulttuuriministeriön pehmeän vallankäytön väline. Sekä derviššien tanssit että monet muut uskonnolliset esitykset ja perinteet ovat kiellettyjä maallistuneessa Turkissa, elleivät ne edistä maan virallista kulttuuria.
Runoja ja arkkitehtuuria
Vallalla oleva käsitys suufilaisuudesta juontaa juurensa imperialismin aikakaudelta. 1800-luvulla eurooppalaiset tutkijat luokittelivat suufilaiset tekstien perusteella islamin vapaa-ajattelijoiksi ja mystikoiksi. Kyse on kuitenkin suuresta ja laajalle levinneestä ihmisryhmästä, jonka edustajia löytyy aina Intiasta Länsi-Afrikkaan. On siis mahdotonta yleistää ja yksinkertaistaa näin isoa joukkoa ihmisiä.
Viitamäen mukaan suufilaisuuden edustajissa on nähtävissä yksi yhteinen piirre: usko siihen, että jumalasta on saatavilla tietoa suoraan henkilökohtaisen kokemuksen kautta. Lisäksi suufilaiset ovat tehneet liikuttavia runoja ja loisteliaita rakennuksia yrityksenään tuoda maailmaan jumalasta ammentavaa kauneutta.
Rakennukset ja pyhätöt ovat kuitenkin kokeneet kovia läpi historian, kun muun uskontosuunnan edustajat ovat jättäneet niitä heitteille tai tuhonneet niitä. Viime aikoina ääriliikkeiden hallitsemilla alueilla, kuten Afganistanissa ja Malissa, suufilaisten pyhimysten hautoja on tuhottu, koska niiden nähdään edistävän monijumaluutta.
Ihmisoikeuksien ajamista ja kauneuden edistämistä
Suufilaisuuden tarkkaa alkuperää on Viitamäen mukaan mahdotonta sanoa. Varmaa on vain se, että se syntyi arabiankielisillä alueilla Lähi-idässä, josta se levisi ympäri islamilaista maailmaa. Hankalaa on myös arvioida suufilaisten lukumäärää, mutta Pew Research Centerin kyselytutkimuksen mukaan luku liikkuu 12 prosentin ympärillä kaikista muslimeista. Suufilaisuus on yksi islamin uskontulkinta ja uskonnon harjoittamisen tyyli, eli se ei ole sunnalaisuuteen tai shiialaisuuteen verrattavissa oleva islamin pääsuunta, vaan se elää ennemmin niiden sisällä.
Suufilaisuuden avoimuus vaikeuttaa tarkan määrittelyn tekoa. Perimmäisenä tarkoituksena siinä on pyrkiä olemaan mahdollisimman hyvä ihminen, kuten niin monissa muissakin uskonnoissa. Suufilaisuutta harjoittavat niin monet ihmiset, että myös sen joukoista on edistetty ääriajattelua, mutta lisäksi ajettu ihmisoikeuksia ja pyritty kauneuteen. Varsinkaan kaksi jälkimmäistä eivät sovi ääriliikkeiden maailmaan, koska ääriliikkeet elävät ja hengittävät kauheutta.