Sukupuolineutraalit nimet olivat pinnalla jo 100 vuotta sitten – ”Silloin tavoitteet eivät olleet samat”

Nimisekaannusten vuoksi naisia kutsuttiin 1900-luvun alussa epähuomiossa asepalvelukseen.

Sukupuolineutraalien nimien trendi saattaa tuntua tuoreelta ilmiöltä, mutta vastaava muutos koettiin jo yli sata vuotta sitten. Viime vuosisadan alussa samoja nimiä oli käytössä molemmilla sukupuolilla monin verroin nykyistä useammin.

1800-luvun puolivälin ja 1900-luvun alun välillä otettiin käyttöön paljon täysin uusia nimiä. Suomalaista identiteettiä ryhdyttiin tällöin rakentamaan tietoisesti. Yhtenä osana tätä kansallisromanttista pyrkimystä oli suomalaistaa nimistö. Tampereen yliopiston suomen kielen yliopistonlehtorin Unni-Päivä Leinon mukaan suomalaistamista toteutettiin eri keinoin.

– Jo olemassa olevia nimiä suomennettiin, jolloin esimerkiksi Victorista tuli Voitto. Mytologiasta otettiin Ilmarin ja Ainon kaltaisia nimiä, ja paljon keksittiin aivan uusia.

Omakielisyys painoi

Vaikka suurin osa tällöin syntyneistä uusista nimistä oli aluksi käytössä molemmilla sukupuolilla, ne vakiintuivat myöhemmin toisen sukupuolen käyttöön. Yliopistonlehtori Terhi Ainiala Helsingin yliopiston suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitokselta muistuttaa, ettei varsinaisesta sukupuolineutraaliudesta kuitenkaan voida sadan vuoden takaisessa ilmiössä puhua.

– Kun samoja nimiä annettiin sekä tytöille ja pojille, tavoitteet eivät silloin olleet samat kuin nykyään, Ainiala sanoo.

Uudet nimet tuntuivat uusilta, hienoilta ja mukavilta. Suomenkielisyys vaikutti suuresti niiden räjähdysmäiseen suosioon. Kun henkilö kuuli nimen ensimmäistä kertaa, hän muodosti mielipiteensä siitä, kummalle sukupuolelle nimi hänen mielestään kuului. Kun nimi oli pitäjässä tai kylässä annettu ensimmäisen kerran, lapsen sukupuoli määräsi usein sen, kuuluiko nimi tästä lähtien lähialueilla tytölle vai pojalle. Tällä tavoin nimien sukupuolet vaihtelivat Ainialan mukaan alueittain.

Unni-Päivä Leinon mukaan nykyään sukupuolineutraaleilla nimillä esimerkiksi vastustetaan jäykkiä sukupuolirooleja ja tuetaan sukupuolivähemmistöjä.

Iso yhteiskunnallinen muutos

Nykyään yhä useampi vanhempi suosii nimeä, joka ei korosta lapsen sukupuolta. Sukupuolineutraali nimi on persoonallinen vaihtoehto, mutta antaa lapselle myös mahdollisuuden määrittää myöhemmin itse oman minuutensa.

– Nykypäivän sukupuolineutraaliudessa on kyse isommasta yhteiskunnallisesta ja kulttuurisesta muutoksesta. Nykyään tiedetään, että sukupuolia saattaakin olla enemmän kuin nämä vakiintuneet kaksi, Ainiala kertoo.

Ainialan mukaan moni vanhempi tähtää muutenkin sukupuolineutraaliin kasvatukseen. Nimen lisäksi suositaan esimerkiksi pukeutumista, joka ei viittaa selvästi jompaankumpaan sukupuoleen. Taustalla on hänen mukaansa tietty halu pyrkiä eroon yhteiskunnan perinteisistä ajatusmalleista.

Sekavan tilanteen lakimuutos

Suomessa ensimmäinen nimilaki astui voimaan vuonna 1946, jolloin lakiin kirjattiin, ettei tytölle saa antaa miehen nimeä tai päinvastoin. Nimilaki poistikin kahtalaisuuden useimpien nimien kohdalta.

Kaino-nimi tekee tässä poikkeuksen. Se on yleisin Suomessa molemmille sukupuolille annettu nimi. Vuonna 1946 nimi määriteltiin naisen nimeksi, mutta se ei ole lopettanut sen antamista myös pojille. 2000-luvun aikana Kaino on annettu nimeksi pojille 48 ja tytöille 32 kertaa.

Ennen nimilain laatimista mikään laki tai taho ei rajoittanut nimien antamista. Alun perin lain oli tarkoitus määrätä vain, ettei lapselle saanut antaa nimeä, josta voisi olla haittaa.

Unni-Päivä Leinon mukaan lisäys nimen sukupuolesta kirjattiin lakiin käytännön hankaluuksien vuoksi. Uudet nimet aiheuttivat päänvaivaa erityisesti viranomaisille.

– Sekaannuksen vuoksi kutsuttiin esimerkiksi joitain naisia asepalvelukseen, Leino kertoo.