Tamperelaisyrittäjä haluaa pelastaa filmivalokuvauksen – ”Tärkeintä on läsnäolo ja pysyvyys”

Juho Leppäsen Save Analog Cameras -kampanja yhdistää niin alan huippunimet kuin harrastajat. Opiskelujen ja valokuvaajan uran sijaan hän valitsi yrittäjyyden.

FAKTA

Juho Leppänen

  • Kotoisin Vantaalta, asunut Tampereella 7 vuotta.
  • Perheeseen kuuluu vaimo ja kaksi lasta.
  • Kameratori.fi- ja Cameraventures.com-kauppojen perustaja.
  • Harrastaa valokuvauksen lisäksi rugbyä.

Juho Leppänen, 28, ostaa ja myy käytettyjä kameroita. Hän tietää mahdollisesti eniten analogisen eli filmikuvauksen nykytilasta koko maailmassa.

Leppänen aloitti käytettyjen kameroiden pienimuotoisen myynnin jo lukioikäisenä. Tampereelle muutettuaan hän ajatteli, että homma on tehtävä nyt joko kunnolla tai ei ollenkaan. Leppänen on perustanut käytettyjen kameroiden kaupan, Kameratorin, ja Cameraventuresin, joka kokoaa samalle alustalle lukuisia myyjiä eri puolilta maailmaa.

– Silloin kun muutin Tampereelle, vaihtoehtona oli mennä opiskelemaan tai ruveta täyspäiväiseksi valokuvaajaksi. Kameratori kuitenkin vaikutti kaikkein mielenkiintoisimmalta.

Valokuvaus on kuulunut Leppäsen elämään lapsesta saakka. Lomamatkat hän kuvasi vanhempiensa kameroilla. Harrastus alkoi vakavoitua, kun hän sai ensimmäisen kameransa lukiossa.

– Lukioikäisenä hain kesätöihin Helsingin Asematunnelin Kuvapisteeseen, joka on sellainen ”kuvatehdas”. Siellä sain kehittää ilmaiseksi omat filmini, jolloin pääsin filmikuvaukseen oikeasti sisälle.

Paljon kysymyksiä, mutta ei vastauksia

Pian Cameraventuresin perustamisen jälkeen tuli selväksi, että kansainvälinen valokuvausyhteisö oli täynnä kysymyksiä filmikuvaamisen nykyisestä tilasta. Kenelläkään ei ollut niihin vastauksia.

– Siinä vaiheessa ajattelin, että tämä on todella tärkeää tietoa koko globaalille yhteisölle. Koetetaan nyt sitten kerätä sitä.

Save Analog Cameras -kampanja julkistettiin huhtikuussa. Kyselyssä kartoitetaan eri maiden tilannetta kameroiden oston ja huollon, filmin saatavuuden ja kuvausyhteisön suhteen. Tähän mennessä vastauksia on tullut lähes 8 000 kappaletta ympäri maailmaa.

– Analoginen valokuvaaminen halutaan pelastaa, ja sen takia ihmiset ovat valmiita antamaan aikaansa.

Projektin alkuvaiheissa Leppänen haastatteli hakijoita, jotka olivat kiinnostuneita liittymään Cameraventuresin toimintaan mukaan. Ihmisiä löytyi laidasta laitaan, singaporelaisista teineistä aina Ian Ruhterin kaltaisiin huippunimiin.

– Siinä heräsi toivo, kun huomasi, että hakijoiden joukossa oli yliopistoprofessoreita Japanista, Kanadasta ja Brasiliasta ja sitten teinejä Perusta ja Kuubasta. He kaikki haluavat tätä samaa, pelastaa analogisen valokuvauksen.

Valokuva ei ole oman arvon mittari

Leppänen ei halua asettaa digi- ja filmikuvausta vastakkain. Hän pitää eroa samankaltaisena kuin musiikin suoratoistopalveluilla ja vinyylilevyillä. Molemmille löytyy käyttäjänsä, mutta kuvausmuodot eivät kilpaile keskenään.

Leppäsen mukaan filmikuvauksesta kannattaa aloittaa, jos haluaa hyväksi valokuvaajaksi. Kun jokainen valokuva maksaa filmirullan ja kehityksen verran, virheistä oppii paremmin.

– Filmikuvaus on parempi tapa, koska siinä joudut miettimään ja pohtimaan, miltä kuva tulee näyttämään.

Leppänen näkee sosiaalisen median valokuvan kannalta mahdollisuutena ja uhkana. Itsestään otetut kuvat, varsinkin nuorilla, ovat helposti itsetunnon mittareita. Hänelle valokuvaaminen on muistojen tallentamista.

– Valokuvien tarkoitus ei ole olla itsetunnon perusta. Tarkoitus on tallentaa hetkiä pitkälle tulevaisuuteen, ei sitä varten, että saat välitöntä palautetta.