Moreenimedia kiipesi sillan sisään urbaanien löytöretkeilijöiden kanssa – Mystinen harrastus vie yllättäviin paikkoihin

Kaupunkien tiivistyminen, teollisuuden rakennemuutos sekä maaltamuutto ovat jättäneet jälkeensä hylättyjä taloja sekä tehtaita. Urbaanit löytöretkeilijät etsivät paikkoja, joissa aika on pysähtynyt.

Saavumme valokuvaajan kanssa ennalta sovitulle tapaamispaikalle, jossa vastassa on kolme huppupäistä keski-ikäistä miestä. Kävelemme sankassa lumisateessa järven rantaa pitkin. Nousemme valmiiksi murretusta luukusta pilkkopimeään ja sisältä onttoon siltaan, jonka läpi kulkee valtatie. Noustessamme ylös miesten perässä lyön pääni metallipalkkiin.

Rappioromantiikkaa ja pohjatonta uteliaisuutta. Näillä ominaisuuksilla pääsee urban explorationissa eli urbaanissa löytöretkeilyssä pitkälle. Löytöretkeily ei kohdistu pelkästään hylättyihin rakennuksiin, vaan myös käytössä oleviin paikkoihin, joihin ihmisillä ei ole normaalisti pääsyä. Kovin moni tamperelainen tuskin on käynyt sillan sisällä.

Urbaanille löytöretkelle Moreenimedian vei tamperelainen TreStalkers-ryhmä. Ryhmä koostuu neljästä henkilöstä. Jäsenet käyttävät itsestään nimiä Wormwood, Mortus, C8h11no2 ja Nila. Ryhmän jäsenet haluavat pysyä nimettömänä.

Urbaanin löytöretkeilijän peruskohteita ovat autioiden talojen lisäksi esimerkiksi hylätyt tehtaat, sahat, sotilastukikohdat sekä käytössä oleva infrastruktuuri. TreStalkers on erikoistunut maanalaisiin paikkoihin, kuten tunneleihin ja kaivoksiin. Retkillä on sattunut useita vaaratilanteita.

– Eräässä kaivoksessa jouduimme hyvin vähähappiseen tilaan. Avasimme väärän luukun, josta tuli huonoa ilmaa hirveällä paineella. Silloin iski paniikki ja hengenlähtö oli lähellä. Selvisimme juoksemalla, ryhmän kärkinimi Wormwood toteaa.

FAKTA

Urbaani löytöretkeily

  • Urban exploration (urbex, UE) eli urbaani löytöretkeily on Suomeen 2000-luvun alun jälkeen muotoutunut harrastus.
  • TreStalkers on tamperelainen neljän hengen urbaani löytöretkeilyryhmä. Se on perustettu vuonna 2006.
  • Urbaanien löytöretkeilijöiden motto on ”Ota vain valokuvia, jätä vain jalanjälkiä”.
  • Kotirauha ei koske asumattomia taloja. Jos liikkumisesta ei koidu haittaa, asumattomassa talossa tai pihapiirissä voi liikkua vapaasti.
  • Urbanex.ninja -nettisivuston mukaan Google ja sateliittikartat ovat arvokkaita apuvälineitä uusien yleisölle tuntemattomien paikkojen löytämisessä.

Pienet rikkeet eivät johda rangaistuksiin

Urbaanit löytöretkeilijät eivät yleensä paljasta kohteitaan isolle yleisölle. Harrastajien sosiaalisen median ryhmissä löytyy kuvia mystisistä kohteista, mutta sijaintitietojen jakaminen on ankarasti kiellettyä. Olennaisena osana harrastukseen kuuluu se, että paikkoja ei sotketa eikä jälkiä jätetä.

– Jos vierailemamme kohde on vähänkin arkaluontoinen, emme julkaise niistä kuvia ainakaan kahteen vuoteen. Lievät rikokset vanhenevat kahdessa vuodessa, parrakas Wormwood paljastaa.

– Olemme nähneet monta kertaa, että kun kohteen sijainti tulee julkiseksi, paikalle menee spray-porukkaa ja ihmisiä, jotka vain hajottavat paikkoja, Mortus kertoo.

Yksi TreStalkersin jäsenistä löysi sillan sisäänpääsyn noin 15 vuotta sitten. Nyt sieltä löytyy tupakantumppien ja kaljatölkkien lisäksi massiivisia graffiteja. Täällä ovat käyneet muutkin. Autot rullaavat päällämme tasaiseen tahtiin. Sillan sisällä valoa tuottaa ainoastaan ryhmän tehokkaat taskulamput. Oma taskulamppuni lakkaa toimimasta.

TreStalkers haluaa pysyä nimettömänä, sillä harrastuksessa liikutaan usein lain harmaalla alueella. Tunkeutuminen murretusta ovesta tai ikkunasta ei ole sallittua, mutta jos käynnistä ei jätetä jälkiä tai paikkoja ei sotketa, ei rangaistusta ole luvassa.

– Joudumme välillä rikkomaan lakia. Rikkeet ovat kuitenkin niin pieniä, ettei niistä tulisi käytännössä rangaistuksia. Toisaalta, jos tunkeutuja aiheuttaa ison poliisioperaation, ei haitta ole enää kovin pieni, ryhmän kärkihahmo Wormwood kertoo.

Wormwood kertoo toimintaan liittyvän pientä anarkistista toimintaa, mutta ei poliittista agendaa. Hänen mielestään verovaroin rakennetut paikat, kuten silta jossa vierailemme, ovat jokaisen omaisuutta samoin kuin metsät ovat jokamiehenoikeuden nojalla kaikkien käytettävissä. Siksi sillan sisällä kävely on hänen mielestään sallittua.

Viranomaisten kanssa ryhmä on joutunut tekemisiin, mutta ”siitä on selvitty rahalla”. Enemmän ongelmia ovat aiheuttaneet hylättyjen rakennusten omistajat tai naapurit.

– He tulevat usein, ihan luonnollisesti, katsomaan, ketä paikalla liikkuu. Yleensä alkaa tilitys siitä, kuinka kohteessa on rikottu jotain. Tarvitaan sosiaalisia taitoja, että tilanteista selviää, Mortus kertoo.

Muutos on mahdollisuus

Kaupungin isot rakennusprojektit ja tiivistyminen eivät lopeta urbaania löytöretkeilyä Tampereella. Ryhmän jäsenten mielestä muutos lisää mahdollisuuksia. Wormwood kertoo haluavansa taltioida kameralla muuttuvaa Tamperetta.

– Vanhat tutut kohteet saattavat kadota, mutta aina tulee uusia tilalle. Paikkoihin ei saa kiintyä. Esimerkiksi nyt alkaa olemaan viimeinen mahdollisuus nähdä purettava Santalahden alue, jota tullaan pitämään tulevaisuudessa legendaarisena paikkana.

C8h11no2 kertoo löytäneensä kohteita Tampereelta pyöräretkillä. Harrastuksen myötä silmä kehittyy siten, että pystyy näkemään kartalta esimerkiksi vanhoja teollisuusalueita, entisiä asutettuja paikkoja tai piilossa olevia paikkoja arkipäiväisistä kohteista, kuten silloista.

Palaamme sillalta järven rantaa pitkin takaisin autoille. Pimeys on laskeutunut, taskulamput valaisevat metsän reunaa. Sillan sisäänkäynti jää auki, merkkejä käynnistämme ei jää.