Veikko Eromäen kolumni: He eivät tiedä mitä letkauttavat

Kovan työpäivän jälkeen eteisessä ohikävelevälle kollegalle on mitä luonnollisinta todeta heittävänsä hanskat naulaan tai päivän olevan pulkassa. Tällaiset letkautukset ovat pohjimmiltaan absoluuttisen nolla-arvon kommentteja. Ne ovat ennalta määrättyjä ja tiettyihin tilanteisiin sidottuja käytäntöjä.

Yleensä veistelyyn vastataan heh, niinpä, älä muuta virka tai naulan kantaan. Viimeksi mainittu vastaus menee jo metatason letkautteluksi, kun kielikuvaan vastataan kielikuvalla. Onko olemassa sellainen riski, että letkautukseen letkauttaminen johtaa niin kutsuttuun letkautuslimboon, jossa lauotaan hamaan tappiin nokkeluuksia toisillenne? Kammottava ajatus.

Viime aikoina olen kiinnittänyt erityisen paljon huomiota letkautuksiin ja toteamuksiin. Olen miettinyt niiden merkitystä suomen kielelle ja suomalaisille. Mitä tarkoitusta letkautukset palvelevat sosiaalisessa kanssakäymisessä?

Harkitsin eräänlaista kokeilua. Millaista elämäni olisi, jos osallistuisin keskusteluihin pelkästään letkautuksin? Tervehtisin kaikkia tyylillä hellurei ja hellät tunteet ja keskusteluissa vastaisin monimutkaisiinkin kysymyksiin pyyllä pivossa tai vanhan varan paremmuudella.

Oliko vielä muuta? Ilman muuta!

Letkautukset luovat jatkuvuuden ja turvan tunnetta. Tutuissa sanalaskuissa ja niihin tutulla tavalla reagoimisessa on jotain rauhoittavaa ja yhteisöllistä. On kuitenkin tärkeää tunnistaa, milloin letkautuksella pyritään väistämään kysymys tai jäädyttämään keskustelu.

Varsinkin poliitikoiden sutkautuksiin pitäisi suhtautua kriittisesti. Yli puoluerajojen populistisella, humoristisen kursailemattomalla retoriikalla kalastellaan äänestäjiä. Poliittiset iskulauseet ja sloganit kuten rajat kiinni tai eroon EU:sta ovat pohjimmiltaan letkautuksia. Tällaisia iskulauseita käyttävän olisi syytä avata, kuinka monimutkaisia turvallisuus-, sosiaali- ja talouspoliittisia prosesseja näillä tarkoitetaan. Oma maa mansikka, muu maa mustikka -sananparressa on järkensä, mutta letkautukseen pohjautuva tapa hallita valtiota johtaa pitkään poruun.

Kieli on tapamme jäsentää maailmaa ja jakaa yhteistä todellisuutta. Sen takia jokapäiväisiä letkautuksiakin on syytä välillä miettiä, oli viitekehys sitten politiikka tai kaveriporukan huulenheitto.

Viattomat letkautukset kuten pojat ovat poikia tai rapatessa roiskuu voivat sisältää valtavia rakenteellisia merkityksiä. Sukupuolten epätasapainon tai liiallisen päihteidenkäytön tragikoomiset seuraukset voi sopivalla heitolla maskeerata ja istuttaa itsestäänselväksi osaksi elämäämme. Letkautus ei ole oikeassa vain sen takia, että olemme kuulleet sen edeltäviltä, viisaammiksi kehutuilta sukupolvilta.

Toisaalta taasen hyvin menee, mutta menkööt ja rati riti rallaa.