Taiteilijat tutkivat omia punavihreitä kupliaan – haukkumasanasta on tullut kiehtova kulttuuri-ilmiö

Kulttuuripiirit leimautuvat helposti punavihreiksi kupliksi, mutta kuplan asukkaita yhdistävä tekijä ei välttämättä ole politiikka.

”Mies ampuu itsensä itäsuomalaisessa pikkukaupungissa. Luoti jatkaa matkaansa Helsinkiin, lävistää miehen lapsuudenystävän punavihreän kuplan ja osuu ystävää suoraan sydämeen.”

Näillä sanoilla alkaa Veikko Nuutisen näytelmä Pasi Was Here.

Punavihreän kuplan käsitteestä tuli muotia vuoden 2015 eduskuntavaalien jälkeen. Sitä on käytetty tyypillisesti kulttuuriväkeen kohdistettuna haukkumasanana siitä asti, kun näyttelijä Krista Kosonen sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa, ettei tunne ketään perussuomalaisia äänestänyttä.

Parhaillaan Tampereen Työväen Teatterissa esitettävä Nuutisen näytelmä avaa käsitteen uudella asenteella. Pöly laskeutuu hiljalleen, ja taiteilijat ovat alkaneet analysoida punavihreän kuplansa myyttiä sisältä käsin. Pasi Was Here sai kantaesityksensä KOM-teatterissa jo 2016, mutta näytelmän ajatusprosessi jatkuu.

Kupla on urbaani ilmiö

Erot kulttuuripiireissä voivat olla huomattavia, jos vertaillaan sukupolvia ja maantieteellisiä sijainteja. Koko Suomen taiteilijaväki ei välttämättä vastaa samaa profiilia kuin Helsingissä tai Tampereella.

Tammikuun presidentinvaaleissa nousi esille yksi punavihreän kulttuurin mekka yli muiden. Helsingin äänestysalue Kallio D erottui kaikista muista Suomen äänestysalueista. Myös siellä suosituin ehdokas voitti yli 50 prosentin äänimäärällä, mutta poikkeus oli se, ettei kyseinen ehdokas ollut Sauli Niinistö vaan Pekka Haavisto.

Rovaniemelläkin on menestyvä teatteri, ja Sodankylässä järjestetään vuosittain Suomen legendaarisimmat elokuvajuhlat. Silti näistä Lapin kaupungeista ei vaalituloksia tutkimalla löydä punavihreydestä vihiäkään.

Kalliolainen muusikko–markkinointiyrittäjä Eero Alasuutari kokee ihmisten profiloituvan enemmän asuinpaikkojen kuin politiikan kautta.

– Punainen ja vihreä mielletään maaseudun näkökulmasta urbaaneiksi ideologioiksi. Jos asut Kalliossa tai Punavuoressa, olet punavihreä.

Vastakkainasettelu, jota konservatiivisten ryhmien ja punavihreiden taiteilijapiirien välille on kehittynyt, on saanut molemmat ihmisryhmät omaksumaan kaikki oman ideologiansa kliseet. Tarve erottua vastakkaisesta puolesta kannustaa ihmistä kuplautumaan. Samassa kehityksessä usein haukkumanimet lakkaavat olemasta haukkumanimiä ja niistä tulee arkikieltä.

– Kupla omaksui itse käsitteen ja voimaannutti itsensä sillä.

Filosofi purkaa kuplan syitä ja seurauksia

Antti Kilpijärvi opettaa filosofiaa ja ohjaa teatteria. Kuva: Valtteri Mörttinen.

Filosofian opettaja Antti Kilpijärvi toteaa heti, että vallitseva lähestymistapa punavihreän kuplan käsitteeseen on ongelmallinen. Pasi Was Here -näytelmän ihmiskohtalot jakautuvat maantieteellisesti – punavihreä hahmo on helsinkiläinen, konservatiivit savonlinnalaisia – mutta Kilpijärven mukaan tärkein ero on keskustelukulttuureissa. Jotkut perustelevat näkemyksiään tutkimuksilla ja kirjallisuudella. Toiset taas ovat käytännönläheisiä ja vetoavat henkilökohtaiseen kokemukseen.

Kilpijärvi analysoi ideologioita jatkuvasti päivätyössään Tampereen yhteiskoulun lukiossa. Samalla hän kuitenkin tekee sivutoimisesti näytelmiä ja profiloituu villapaitaa käyttävänä vegaanina teatteriohjaajana punavihreän kuplan malliedustajaksi. Hän ei silti pidä yhdistelmää ristiriitaisena, koska puolueettomuus ei ole filosofian tai kasvatuksen tavoite.

– Jos puolueettomuus on ajattelun päätepiste, eihän silloin ole tarvettakaan esittää kysymyksiä siitä, miten ajattelua voisi kehittää.

Puolueellisuus ei tarkoita tässä yhteydessä poliittisen puolueen edustamista vaan laajempia asenteita. Kilpijärvi on tehnyt esimerkiksi ratkaisunsa kasvissyöjäksi ryhtymisestä analysoimalla oman toimintansa vaikutuksia ja toteamalla, että hänellä on parempia perusteluja sen puolesta kuin sitä vastaan.

– Jos kerron opiskelijoille, miten ajattelua voi kehittää, minun täytyy myös kertoa esimerkkejä siitä, miten itse olen soveltanut kriittistä järkeen perustuvaa ajattelua.

Teatterin lavalla maailmankuvia on hyvä vertailla. Pasi Was Here ei tarjoa yleisölle ehdottomia totuuksia sen enempää kuin Kilpijärvikään.