Laura Körkön kolumni: Hei nuori! Valitse väärin ja kärsi siitä loppuelämäsi 

Ystäväni tuskailee korkeakoulujen yhteishaun kanssa. Hakisiko vain yhtä koulupaikkaa, vai pelaisiko varman päälle hakemalla useampaan koulutukseen? Hänellä on takanaan välivuosia, koska selkeää ykkösvaihtoehtoa ei ole ollut.

Muutama vuosi sitten olisin kannustanut häntä hakemaan mihin vain, kunhan saa jonkin koulupaikan. Nyt asia on toisin. Oman kokemukseni perusteella sanoinkin: hae ainoastaan sinne, minne oikeasti haluat. Muuten saatat kärsiä siitä loppuelämäsi, kiitos haku-uudistusten.

Paine jatko-opintojen valinnoista siirtyy paljon aikaisemmaksi lukion alkuun ja pahimmillaan yläasteelle. Syynä on, että suurin osa koulupaikoista täytetään ylioppilastutkinnon perusteella valituilla opiskelijoilla. Opetus- ja kulttuuriministeriön mukaan vuonna 2020 todistusväylä on pääasiallinen reitti opiskelupaikkoihin. Jo tämän vuoden haussa otetaan huomioon uusi valintatapa.

Vielä kinkkisemmäksi hakemisen tekee vuonna 2016 käyttöön otetut ensikertalaiskiintiöt. Niiden vuoksi usein yli puolet koulutuksien aloituspaikoista varataan ensikertalaisille. Mahdollisuudet alan vaihtoon tulevaisuudessa ovat siis yksinkertaisesti surkeat. Ei ahdistavaa, eihän?

Olen itse hyvä esimerkki väärin valinneesta opiskelijasta. Lukiossa olin hukassa, enkä tiennyt mitä haluan tehdä. Yliopistoon hain suurin odotuksin ja pääsinkin sisään. Vuoden jälkeen huomasin, että väärin meni. Alan opiskelu ei motivoinut eikä liioin koulutuksella aukenevat työpaikat – koko tulevaisuus ahdisti.

Monta vuotta yritin vaihtaa alaa. Lopulta se onnistui, vaikka olin valinnut ensimmäisen paikan väärin enkä kuulunut ensikertalaiskiintiöön. Monella ei kuitenkaan ole tällaista tuuria.

En tiedä ymmärretäänkö, että pääsykoeuudistus ahdistaa. Niin nuoria kuin alanvaihtajiakin. Jos ollaan rehellisiä, voiko kukaan kuvitella viisitoistakesäisen osaavan päättää mitä haluaa loppuelämältään? Ihmisen aivotkin kehittyvät vielä 30-vuotiaaksi asti. Miksi urahaaveemme eivät kehittyisi ja muuttuisi?

Kehottaisin hakuprosessien uudistajia miettimään tehtyjä muutoksia. Onko oikein, että yhä nuoremmat joutuvat tekemään isoja valintoja koulutuksen suhteen, kun samaan aikaan tulevaisuuden mahdollisuudet muuttaa mieltä heikennetään?

Tämän hetken vinkkini nuorelle on, että hae vain sinne, minne oikeasti haluat. Jos oma valinta ei ole varma, kannattaa hakemista lykätä. Siten ei tarvitse myöhemmin kärsiä.