Ajassa taaksepäin – Irene Kangasniemi hakee elämään mystiikkaa Rolleiflexillä

Irene Kangasniemi, 23, rakastaa vanhoja esineitä ja vanhoja valokuvia. Kun Rolleiflex löysi tiensä Irenen eteisen lipastolle, hän innostui ajatuksesta kuvata mustavalkokuvia. Valokuvaaminen vanhalla filmikameralla ei välttämättä ole helppoa, jos on oppinut kuvaamaan digitaalisilla järjestelmäkameroilla. Kamera on niin hieno, että sille voi antaa paraatipaikan kodin sisustuksessa.

Vanhoissa mustavalkokuvissa on tunnetta ja mystiikkaa. Niissä on jotain, mitä on hyvin vaikeaa vangita valokuvaan tänä päivänä. Ajatuksella on silti mukavaa leikkiä. Helsingin Etu-Töölöstä löytyy paljonkin vanhoja rakennuksia. Sen kadut ovat Irenelle inspiraation lähde.

 

Rolleiflex oli ensimmäinen keskikokoinen rullafilmikamera. Pelkästään kameran ulkonäkö huokuu historiaa. Siinä on kaksi objektiivia, joista toinen on tarkennusta ja sommittelua varten, ja toisella kuvataan. Kamera mullisti vuonna 1929 kuvausnopeudellaan markkinat, mutta tänä päivänä niihin törmää harvoin.

 

Valokuvat olivat hyvin erilaisia ennen. Ne olivat katseen vangitsijoita, jotka kertoivat aina tarinan. Tietynlainen mystiikka tuo kuviin lisää syvyyttä. Jos kuvaa katsoessa tulee tunne, että haluaa tietää ja nähdä lisää, on kuva onnistunut tässä. –Olisi hienoa nähdä sellaista enemmän valokuvissa tänäkin päivänä, Irene kertoo.

 

Etu-Töölössä on rauhallista huhtikuun sateisena sunnuntai-iltapäivänä. Irene miettii, millaista olisi ollut elää erilaisena aikana. –Kulkisin kamera kaulassa ja välillä polttaisin tupakan.

 

Ajassa ei voi matkustaa taaksepäin, mutta vanhojen mustavalkokuvien tunnelmaa voi silti hakea elämään.