Korkeakoulujen opiskelijavalinnat muuttuvat – valintakokeisiin valmistautumista pyritään helpottamaan

Kauppatieteiden tutkinto-ohjelmat ovat olleet ensimmäisten joukossa uudistamassa opiskelijavalintaansa. Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun opintokoordinaattori Elina Kangastupa kertoo, että valintakoeuudistuksella pyritään muun muassa helpottamaan opiskelijoiden valmistautumista valintakokeeseen.

– Tavoitteena on, että opiskelijoilla olisi mahdollisuus päästä opiskelemaan korkeakouluihin nopeammalla aikataululla mitä aikaisemmin. Laajoista pääsykoemateriaaleista pyritään vähitellen pääsemään eroon.

Opetus- ja kulttuuriministeriön linjauksen mukaan korkeakoulujen on vähitellen siirryttävä valintaan, joka korostaa ylioppilastutkintotodistusten arvoa ja vähentää pääsykokeisiin käytettävää valmistautumisaikaa. Opiskelijavalintauudistuksen tavoitteena on, että vuonna 2020 yli puolet opiskelupaikoista täytetään ylioppilastutkinnon arvosanojen perusteella. Ministeriön mukaan pääsykokeet tulevat edelleen olemaan merkittävä valintatapa, mutta pääsykokeiden tulisi olla sellaisia, että ne eivät edellytä pitkää valmistautumista.

– Uudistettuun kokeeseen pääsykoemateriaaliksi valitut lukiokurssit ovat kauppatieteelliseen alaan liittyviä, ja materiaali on nyt paljon kevyempää luettavaa kuin aikaisemmin, Kangastupa kertoo.

Lukiokurssit johdattelevat yliopisto-opintoihin

Uudistettu kauppatieteiden valintakoe on herättänyt keskustelua myös opiskelijoiden keskuudessa. Tänä syksynä Tampereen yliopistossa kauppatieteiden opiskelun aloittanut Nea Kuitunen on käynyt sekä uudistuneessa että vanhassa valintakokeessa. Hänen mielestään uudistus on hyvin toteutettu.

– Uudistunut pääsykoe karsii samalla tavalla kuin vanha koe joukosta ne, jotka ovat panostaneet kokeeseen ja sisäistäneet lukemansa asiat.

Vanhassa kokeessa pääsykoemateriaalit olivat paljon akateemisempia lukiokursseihin verrattuna, ja ne vastasivat enemmän yliopisto-opiskelussa käytettävää materiaalia. Kuitusen mielestä akateemisen pääsykoemateriaalin poisjäämisellä ei ole merkittävää merkitystä yliopisto-opiskeluun sopeutumisessa.

– Opiskelu on yliopistossa hyvin eri tyylistä esimerkiksi lukioon verrattuna, joten en usko, että vanhat pääsykoemateriaalit olisivat valmistaneet yliopisto-opiskeluun mitenkään merkittävästi enemmän kuin lukiokurssit.

 

”Itsestään ei tarvitse kertoa etunimeään enempää” – Miesten tila korostaa moninaista miehisyyttä

Setlementti Tampere ry:n ylläpitämä miesten tila Mattila on avoin kohtaamispaikka kaikille miehille. Mattilan työnjohtaja Jukka Tukia sanoo, että aikaisemmin miestoimintaan on liitetty ajatus siitä, että miehellä on jokin ongelma, kuten alkoholismi tai ero, jota lähdetään ratkomaan. Idea Mattilasta lähti pohdinnasta, voitaisiinko saada aikaiseksi hyvää miestoimintaa ilman ratkaistavaa ongelmaa. Mattilan rakentaminen aloitettiin vuonna 2011.

̶  Alussa oli hankala saada kävijöitä. Luulimme, että miehet kiinnostuisivat toimintaryhmistä, mutta suurempi kysyntä olikin vapaalle ajanvietolle miesporukalla. Pikkuhiljaa toiminta on kasvanut ja erilaisia toimintaryhmiä on nyt useampia, Tukia kertoo.

Tamperelainen Ari Laitinen on yksi Mattilan aktiivikävijöistä. Laitinen kertoo, että muutettuaan Helsingistä Tampereelle hänellä ei juuri ollut ystäviä. Mattilasta Laitinen on saanut mielekästä tekemistä.

̶  Näin lehdessä ilmoituksen miesten klubista, tulin käymään ja täällä oli hyvä vastaanotto. Ensimmäisellä kerralla ohjelmassa oli pelkkää kahvittelua, mutta jo seuraavana päivänä pelasimme salibandya.

Miesten tilan ohjelma vaihtuu viikoittain ja lähtee aina kävijöiden omista toiveista. Toiminta voi olla esimerkiksi erilaisten pelien pelaamista, puukkojen tekemistä tai pidempi retki esimerkiksi veneellä tai metsässä. Ovet ovat auki joka arkipäivä.

Miehenä olemista ei voi ajatella kapea-alaisesti

Ylen esittämässä Docventures-ohjelmassa 18. syyskuuta nähty dokumenttielokuva aloitti keskustelun miesten tunteista. Keskusteluun havahduttiin myös Tampereella. Mattilassa järjestetään kerran kuussa keskustelutilaisuus, jossa pyritään pääsemään syvemmällä miesten sisimpään. Lokakuussa teemana oli miesten herkkyys. Jukka Tukia kertoo, että teemailta houkutteli paikalle myös uusia kävijöitä.

̶  Teemailloissa yritetään avata arkoja aiheita ja pohtia sitä, mitä me miehet niistä ajattelemme. Tämä herkkyyskeskustelu osui tähän erinomaisesti. Aikaisemmin olemme puhuneet muun muassa työnteosta, seksistä ja rahasta.

Myös Ari Laitinen on sitä mieltä, että keskustelu miesten herkkyydestä on paikallaan.

̶  Oma kotikasvatus on ollut sellaista, ettei tunteita ole voinut näyttää. Olen matkan varrella oppinut, että tunteistakin voi puhua.

Tukia korostaa sitä, että Mattilaan ovat tervetulleita kaikenlaiset miehet ja mieheksi itsensä tuntevat. Itsestään ei tarvitse välttämättä kertoa kuin etunimi. Tärkeintä on hyvä yhdessäolon meininki.

Journalisti-lehden uusi päätoimittaja Maria Pettersson on huolissaan toimittajien kielitaidosta − “Kansa tyhmenee, kun se ei saa monipuolista tietoa ympäri maailmaa”

Fakta

Maria Pettersson

  • 34-vuotias
  • Opiskellut muun muassa kauppakorkeassa ja valtiotieteellisessä
  • Työskennellyt Miapetra Kumpula-Natrin avustajana, Helsingin Sanomissa, Ylioppilaslehdessä, City-lehdessä ja media-alan yrittäjänä
  • Puoliso Juhana Pettersson
  • Harrastuksina pelit, kirjat, larppaus, pienet kielet ja kuolleet diktaattorit

Päätoimittaja Maria Petterssonin, 34, työtausta muistuttaa monen nykytoimittajan uraa. Pettersson ehti työskennellä usealle medialle monissa eri työtehtävissä ennen kuin aloitti Journalisti-lehdessä kesäkuussa. Hän on toiminut niin freelancerina, kolumnistina, toimittajana kuin toimitussihteerinä. Lisäksi hänellä on kokemusta päätoimittajan roolista Ylioppilaslehdessä ja City-lehdessä.

Ennen toimittajantöitä Pettersson oli päättänyt ryhtyä diplomaatiksi. Diplomaatin uraa varten hän aloitti opintoja kauppakorkeassa, valtiotieteellisessä ja venäjän kielen parissa. Opinnot jäivät kuitenkin kesken, kun hän tajusi, että asioiden käsittely silkkihansikkain ja hymistellen ei ole hänen tyylistään.

– Kaveritkin sanoivat, että Maria sinä et voi ruveta tuohon, koska siinä on kansainvälinen selkkaus viidessä minuutissa, jos sinut päästetään hillumaan diplomatian kentille, Pettersson naureskelee.

Pettersson ei ole ollut aiemmin töissä ammattiyhdistyksessä, mutta nyt hän vastaa Suomen journalistiliiton tiedottamisesta. Liiton ammattilehden päätoimittamisen lisäksi Pettersson aloitti samanaikaisesti liiton uutena viestintäyksikön johtajana. Uudessa talossa kahden uuden työnkuvan aloittaminen tuo haasteita, mutta Petterssonin kaltainen ihminen ei epäröi lähteä uusille vesille.

Toimittajakin saa osallistua puoluepolitiikkaan

Ennen Journalistiliitolla aloittamista Pettersson toimi SDP:n europarlamentaarikko Miapetra Kumpula-Natrin avustajana Brysselissä 2,5 vuotta. Se on pisin työsuhde, joka Petterssonilla on tähän asti ollut.

Vaikka Pettersson oli kirjoittanut paljon EU-asioista, hänellä oli osaamisensa suhteen riittämättömyyden tunne. Pettersson halusi nähdä aidan toiselle puolelle ja hypätä keskelle EU-politiikkaa Brysselissä.

– Minulla oli ollut koko ajan hiipivä tunne, että en välttämättä tiedä tästä aiheesta tarpeeksi, Pettersson perustelee.

Petterssonin työ Brysselissä oli lopulta yllättävän samanlaista kuin mihin hän oli urallaan jo tottunut.

– Ihan samalla tavalla siellä keräsin tietoa, haastattelin ihmisiä ja koostin jotain ihmisten kielelle.

Pettersson kertoo saarnanneensa aina muille toimittajille, että jossain kohtaa urallaan pitäisi kokeilla muutakin alaa. Hänen mielestään toimittajien tarvetta erikoistua toitotetaan liikaa. Toimittajilla tärkeämpää on halu kiinnostua kaikesta ja oppia paljon. Omasta kokemuksestaan Pettersson kertoo työn Brysselissä kehittäneen myös hänen kärsivällisyyttä ja diplomatiantaitoja.

– Tosin lähtötaso ei ollut kovin korkealla, Pettersson naurahtaa.

Politiikassa työskentelyn ja toimittajuuden yhdistämiseen voi liittyä eturistiriitoja. Pettersson kertoo, että hän ei itse palkkaisi ketään erityisavustajaa suoraan politiikantoimittajaksi, mutta hän ei näe politiikassa toimimista huonona asiana kaikille toimittajille. Kenen tahansa tulee osata jäävätä itsensä tarvittaessa.

Toimittajien on tärkeää kiinnostua kaikesta ja oppia nopeasti.

Kielitaito ei saa rajoittua suomeen ja englantiin

Pettersson on huolissaan suomalaisten toimittajien kielitaidosta. Kieliin jokaisen toimittajan pitäisi erikoistua paremmin. Petterssonin mielestä vähimmäisvaatimuksena toimittajalla tulisi olla, että osaa seurata mediaa edes suomeksi, englanniksi ja ruotsiksi. Hänen mukaansa neljäs olisi myös tärkeä osata.

– Nykyään on hyvin vähän toimittajia, jotka pystyvät seuraamaan uutisia saksaksi, ranskaksi tai venäjäksi. Saati sitten kiinaksi tai arabiaksi. Tässä voimme mokata tosi pahasti.

Petterssonin mukaan suomalaisessa mediassa annettu huomio englanninkielisten maiden uutisille johtuu toimittajien huonosta kielitaidosta. Hän toteaa, että yhdysvaltalaisista asioista uutisoidaan monesti kuin ne olisivat kotimaan asioita.

– Seurataan tiiviisti sikäläisiä asioita, joilla ei ole suomalaisiin mediankuluttajiin tippaakaan vaikutusta.

Samalla muut maailmalla tapahtuvat isot kehityskulut voivat jäädä huomaamatta. Pettersson on huolissaan siitä, että Suomessa rakennetaan maailmankuvaa antamalla liikaa painoarvoa pelkästään englanninkieliselle medialle.

– Tämä on iso ongelma. Se ei tarkoita, että vain toimittajakunta tyhmenee, vaan koko kansa tyhmenee, kun se ei saa monipuolista tietoa ympäri maailmaa.

Maria Pettersson korostaa toimittajien monipuolisen kielitaidon merkitystä.

40-vuotias Ransu on tavannut Mauno Koiviston ja todistanut Berliinin muurin murtumista – Rakkaus hahmoa kohtaan siirtyy sukupolvelta toiselle

Hehän ovat Marimekon Jokapoika-paidoissaan kuin kaksi marjaa. Ransu Karvakuono istuu henkilökohtaisen avustajansa Pertti Nättilän sylissä Pirkkalan pääkirjastossa. Nättilä ja Ransu valmistautuvat poseeraamaan kuvassa. Nättilä kostuttaa rutiininomaisesti peukaloa suussaan ja hieraisee sormella koirahahmon silmiä ja kuononpäätä.

– Näin siitä tulee elävämmän näköinen kuvassa.

Ransu edusti Marimekon Jokapoika-paidassa syntymäpäivien lisäksi myös Linnan juhlissa.

Miehen ja Pikku kakkosesta kaikille tutun koiran välinen suhde vaikuttaa tiiviiltä. 84-vuotias Nättilä on 40 vuoden ajan antanut äänensä ja osan persoonastaan Ransun käyttöön. Hän on päässyt seuraamaan lähietäisyydeltä Ransun edesottamuksia Pikku kakkosen toisena juontajana.

– Ransu kilpaili juontajan paikasta toisen hakijan kanssa. Loppumetreillä Ransu vei työn, koska sen turkin väri sointui paremmin televisioon, Nättilä naureskelee.

– Ni, nyökkää Ransu tomerana Nättilän polvella.

Televisiossa Nättilä on näkynyt Ransun rinnalla harvoin. Hän piiloutuu kuvauksissa usein sermin taakse tai pöydän alle.

Anni ja Peppi pääsivät onnittelemaan Ransua ensimmäisten joukossa.

Pirkkalassa juhlitaan koko kunnan maskottia

Pirkkalan kirjastossa Nättilä ja Ransu istuvat sohvalla vieri vieressä, ilman sermejä tai pöytiä. Kirjastolla on alkamassa tilaisuus, johon kuntalaiset voivat saapua juhlistamaan Ransun 40-vuotista uraa.

Ensimmäiset lapset ovat saapuneet paikalle hyvissä ajoin. Pienet kädet puristavat jännittyneinä päiväkodissa ja koulussa itse askarreltuja onnittelukortteja. ”Onea, Ransu!”, lukee yhdessä kortissa haparoivin tikkukirjaimin.

Ransu sai lapsilta ja lapsenmielisiltä läjäpäin onnittelukortteja.

Paikalle ensimmäisten joukossa saapuneet 8-vuotiaat Anni ja Peppi soittavat lisää kavereitaan paikalle.

– Tulkaa kirjastoon! Täällä on Ransun synttärit.

Kirjaston aulaan on tuotu piano, jonka takana istuu Nättilän poika Juha-Antero Nättilä. Hän on pukeutunut Ransun ja isänsä tavoin Jokapoika-paitaan ja tapailee pianolla Pikku kakkosen postin tunnusmusiikkia.

Vieraat lauloivat Ransulle ennen kahville siirtymistä onnittelulaulun Juha-Antero Nättilän johdolla.

Nättilän poika on pianisti. Myös Ransu on keikkaillut useasti hänen mukanaan ympäri Suomea.

– Ransu on meille kuin yksi perheenjäsen. Sen kanssa ollaan usein soiteltu pianoa ja laulettu myös kotona Pirkkalassa, Juha-Antero Nättilä muistelee.

Ransu on rakas koko Nättilän perheelle.

Maailmanmatkaajasta eläkepäivien viettäjäksi

Musiikin lisäksi Ransu on seikkaillut Pikku kakkosen mukana ympäri Suomea ja naapurimaita. Ransu on vienyt ohjelman katsojat esimerkiksi Neuvostoliittoon ja Tukholmaan.

Nättilä otti Ransun mukaan myös Berliiniin, jonne hän matkusti vuonna 1989 tutustumaan paikalliseen animaatiotuotantoon. Hän oli Ransun kanssa kaupungissa, kun Berliinin muuri murtui.

– Ransu kävi muurilla juuri murtumista edeltävänä päivänä. Sitä ihmetytti kovasti, miksi sellainen oli pitänyt rakentaa kaupunkia rumentamaan.

Pirkkalan Pormestari Marko Jarva onnittelee Nättilän vaimoa.

Nykyään Ransu ja Nättilä elävät verkkaisempaa elämää kotona Pirkkalassa. Enää kumpikaan ei jaksa hötkyillä, vaikka pyyntöjä erilaisiin projekteihin tuleekin edelleen usein. Pikku kakkosessakaan Ransu ei ole enää säännöllisesti mukana.

– Ransun Karvakuono-kaveri Riku seikkailee edelleen ohjelmassa, koska Rikun avustaja ei ole vielä eläkkeellä, Nättilä kertoo.

Syntymäpäiväviikolla Ransun ja Nättilän kalenteri on kuitenkin täyttynyt erilaisista tapahtumista ja haastatteluista. Ransu on ollut kiinteä osa nykypäivän vanhempien lapsuutta, ja se on tuttu hahmo myös 2000-luvun lapsille. Sekä äidit että lapset haluavat päästä onnittelemaan 40 vuotta täyttävää karvakuonoa. Pirkkalan kirjastollakin on edustettuna useampi sukupolvi.

Ransun kainalo oli juhlien suosituin kuvauspaikka.

Rakkaus Ransua kohtaan yhdistää vanhempia ja lapsia

On hankala sanoa, kumpi on enemmän innoissaan. Äiti kaivaa puhelimen takkinsa taskusta ikuistaakseen jännityksestä värisevän poikansa Ransun vierellä.

– Ei tarvitse jännittää. Ransu ei pure ollenkaan, korkeintaan pussaa poskelle, Nättilä rohkaisee kuvaan haikailevia ujompia lapsia.

Ransun luoja Eevaliisa Holma-Kinnusen tekemät nuket Nättilästä ja Ransusta ovat esillä Pirkkalan pääkirjastolla.

Moreenimedian pääkirjoitus: Vieras kieli luo muurin työnsaannille

Suomessa työelämä voi olla armoton niille, jotka eivät puhu ensimmäistä kotimaista kieltä. Moreenimedian kyselyyn vastanneista 38 kuurosta työntekijästä 29 oli kokenut jonkinlaista työelämäsyrjintää.

Kuuroista työikäisistä löytyy yhä enemmän korkeakoulutettuja. Kuurojen liiton työllisyyskoordinaattori Virpi Thurénin mukaan moni kuuro haluaisi työllistyä omia mielenkiintojaan vastaaviin tehtäviin, mutta joutuu usein tyytymään tarjolla oleviin töihin. Valtaosa kuuroista tekee suorittavaa työtä.

Ajatus kuurosta sairaanhoitajasta tai lakimiehestä voi tuntua aluksi vieraalta, mikäli yhteinen kieli puuttuu. Taito puhua suomea ei kuitenkaan mittaa ihmisen ammattitaitoa työhön. Mikäli jokin työtehtävä vaatii sujuvaa suomen kieltä, kuuroilla on käytössään työelämätulkki, joka toimii kuuron äänenä.

Työmarkkinoilla korostetaan suomen kielen sujuvaa osaamista. Monien työpaikkojen toimintatavat perustuvat suulliseen vuorovaikutukseen, vaikka usein asiat voitaisiin hoitaa vaikka sähköpostitse. Eikö välineellinen kommunikointi ole muutenkin nykypäivää? Monesti ongelma löytyy kuuron työntekijän pätevyyden sijaan työpaikan rakenteista, jotka syrjivät kielivähemmistöön kuuluvia henkilöitä.

Ihmiset ehkä pelkäävät rikkoa työrutiinejaan ja täten pitäytyvät vanhassa kaavassa, johon kuuluu samaa kieltä puhuvat työkaverit. Tällainen ajattelutapa on myrkyllistä, sillä erilaisuuden hyväksymisen pitäisi olla keskeisimpiä nykyajan arvoja.

Kielimuuri on ennakkoluulojen suuri synnyttäjä. Vierasta kieltä puhuva henkilö voi herättää epäilyksen, onko hän pätevä työtehtävään.

Eräs Moreenimedian kyselyyn vastanneista kertoi pomojen kiusaavan kuuroja työpaikallaan. Kielivähemmistön syrjinnän alkaessa jo johtoportaasta, ongelmaa ei saada kitkettyä kovin helposti.

Jos kuuron työntekijän ominaisuudet eivät kohtaa työpaikan asettamien vaatimusten kanssa, onko kuuron kohtalo tuolloin jäädä työttömäksi? Yleinen työllisyystilanne huutaa lisää työvoimaa, mutta syrjintä työpaikoilla ajaa vain potentiaaliset työntekijät pois.

Miten yleistä kuurojen syrjintä työelämässä on? Lue uutinen täältä.

Uusimmassa Moreenissa räiskintää, synttäreitä ja syrjintää

Tampereen toimittajakoulutuksen uusi Moreeni-lehti 4/2018 on ilmestynyt. Moreeni perehtyy tällä viikolla muun muassa valtavan suosion saavuttaneeseen Fortnite-peliin, joka koukuttaa pelaajia ja mietityttää vanhempia. Tampereen yliopiston pelitutkija Mikko Meriläinen muistuttaa, että online-pelit voivat olla lapselle iso ja tärkeä osa sosiaalista vuorovaikutusta.

Moreeni tutustui Lempäälässä Karimatti Niemeen, joka työkseen asentaa betoniperustuksia ja on kuuro. Niemi viihtyy työssään eikä ole kokenut syrjintää työpaikallaan. Harva kuuro on ollut yhtä onnekas kuin Niemi, selviää Moreenimedian kyselyssä. Yli 75 prosenttia kyselyyn vastanneista kuuroista oli kohdannut syrjintää työelämässä.

Lisäksi Moreeni-lehdessä selvitetään syytä Pirkanmaan pelastuslaitosten hälytystehtävien paljouteen, pohditaan Kiinan somekuplaa, tutustutaan kuiskailuvideoihin, juhlitaan 40-vuotiasta Ransua ja kerrotaan Journalisti-lehden päätoimittajan Maria Petterssonin näkemys siitä, millainen pitäisi olla tulevaisuuden journalistin kielitaito.

Moreeni on Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti. Tampereen toimittajakoulutuksella on ollut säännöllisesti ilmestyvä julkaisu vuodesta 2002 lähtien.