Yhteiskäyttöautoilu jakaa mielipiteitä – Kätevä vaihtoehto harvoin autoileville, mutta vastuu ja saatavuus mietityttävät

Yhteiskäyttöautoissa houkuttelevat edullisuus ja mahdollisuus käyttää autoa niin harvoin kuin haluaa. Tämä selviää Moreenimedian kyselystä, johon vastanneista lähes puolet ilmoitti olevansa kiinnostuneita kokeilemaan yhteiskäyttöautoa. Vastanneista vain alle 10 prosentilla oli aiempaa kokemusta niistä.

Monet heistä, jotka eivät olleet kiinnostuneita, pitivät tapaa omiin tarpeisiinsa sopimattomana. Huolta monien vastaajien mietinnöissä aiheuttivat autojen saatavuus, siisteys ja vastuu niiden kunnosta.

Yhteiskäyttöauto on esimerkiksi yrityksen tai taloyhtiön omistama auto, jonka voi ottaa käyttöönsä maksua vastaan. Tavallisesta autonvuokrauksesta sen erottavat itsepalvelu ja maksutapa. Rekisteröitynyt käyttäjä voi ottaa auton käyttöönsä kaupungilta tai taloyhtiön pihasta milloin tahansa. Palvelusta maksetaan usein kuukausimaksu ja esimerkiksi minuuttiperusteinen käyttömaksu.

– Ne ovat puolivälin vaihtoehto oman auton ja perinteisen autonvuokraamisen väliltä, kuvailee autoilijapalveluiden johtava asiantuntija Otto Lahti Liikenne- ja viestintävirasto Traficomista.

Lahden mukaan yhteiskäyttöauto on kätevä erityisesti kaupunkilaisille, joiden ensisijainen liikkumisväline on muu kuin auto. Haja-asutusalueilla asuville ja autolla päivittäin kulkeville palvelu ei välttämättä sovi.

Käytän nykyään keskustassa asuessa pelkästään yhteiskäyttöautoja. Todella hyvä ja edullinen ratkaisu harvoin autoilevalle.

Nainen, 25–34 vuotta

Kun se ei ole oma, siitä ei kanna samalla tavalla huolta ja vastuuta. Auto on tilana yksityinen, jos joku toinen toimii eri tavalla kuin itse, se ärsyttää.

Nainen 35–44 vuotta

Osa kertoi liikkumistavan ekologisuuden kiinnostavan. Liikenne- ja viestintäministeriön virastojen mukaan erityisesti ajon jälkeen lähtöpaikkaan palautettavat autot vähentävät päästöjä, mutta yhteisautojen ympäristövaikutuksia on monimutkaisuutensa vuoksi vaikeaa arvioida.

Auton kunto tarkistettava

Tampereen Kalevassa asuva Matti Koistinen käyttää taloyhtiönsä yhteisautoa muutamia kertoja kuussa. Enimmäkseen hänen perheessään liikutaan polkupyörillä. Hän kertoo, että auton saa yleensä hyvin käyttöön, mutta elämää joutuu hieman rytmittämään auton saatavuuden mukaan.

– Käytän sitä kohtalaisen säännöllisesti, syksyisin oikeastaan kaikkein eniten. Käytän sitä sieniretkiin ja muuhun vastaavaan, Koistinen sanoo.

Fakta

Kysely kiinnostuksesta yhteiskäyttöautoja kohtaan

  • Kysely jaettiin Facebook-ryhmiin Puskarario Tampere ja Tampere.
  • Siihen vastasi 94 henkilöä.
  • Vastaajista naisia oli 69 prosenttia, miehiä 28 prosenttia ja muita 3 prosenttia.
  • Lähes puolet vastaajista oli kiinnostunut kokeilemaan yhteiskäyttöautoa. Naiset olivat hieman kiinnostuneempia kuin miehet.
  • Yhteiskäyttöautoa oli kokeillut alle 10 prosenttia.

Kyselyn vastaajia mietitytti esimerkiksi vuokraajan vastuu tilanteessa, jossa autossa huomattaisiin olevan vikaa ja sen aiheuttaneesta henkilöstä olisi epäselvyyttä. Alan yritysten 24Rentin Matti Hänninen ja Hertz Car Sharingin Jaakko Haikonen kertovat molemmat, että asiakkaita kehotetaan tarkastamaan auton kunto jo ennen ajoa.

Yrityksistä kerrotaan, että korona on nostanut yhteiskäyttöautojen suosiota ihmisten alettua vältellä julkisia kulkuvälineitä. Hännisen mukaan erityisesti riskiryhmät ovat löytäneet palvelun pariin. Heinonen sanoo, että kasvanut suosio näkyi edelleen lomakauden aikana.

Traficomin Otto Lahden mukaan yhteisautoilu ei ole uusi ilmiö, mutta digitaalisuuden myötä se on lähtenyt uuteen nousuun. Hän ennustaa, että vastedes nähdään yhä enemmän digitaalisuuteen perustuvia autopalveluja, joilla ei ole kiinteää toimipistettä.

24-vuotiaalla Marialla ei ole yhtään ystävää – Moni autismikirjoon kuuluva kärsii läheisten ihmissuhteiden puutteesta

Fakta

Autismikirjo – mistä on kyse?

  • Autismikirjolla viitataan laaja-alaisiin kehityshäiriöihin, kuten autismiin, Aspergerin oireyhtymään ja epätyypilliseen autismiin.
  • Autismikirjolla ei ole yhtenäistä oirekuvaa, mutta se ilmenee usein eriasteisina vaikeuksina sosiaalisessa kanssakäymisessä, aistiyliherkkyytenä sekä erityisenä stressiherkkyytenä.
  • Moreenimedian kysely jaettiin Aspergerin syndrooma ja autismin kirjo Facebook-ryhmässä, ja siihen vastasi 90 autismikirjoon kuuluvaa henkilöä, sekä heidän läheisiään.
    Suomessa on arviolta noin 55 000 autismikirjon ihmistä.
  • 77 prosenttia kertoi kärsineensä mielenterveysongelmista ja lähes puolet kärsivät läheisten ihmissuhteiden puutteesta.

– Minulla ei ole yhtään ystävää, enkä ole koskaan ollut parisuhteessa. Sosiaalisia kontakteja ei juurikaan ole perheen ja koulun ulkopuolella, kertoo vuonna 2017 Asperger-diagnoosin saanut Maria.

Hän on yksi Moreenimedian kyselytutkimukseen vastanneista. Kysely toteutettiin Facebookin Aspergerin syndrooma ja autismin kirjo -ryhmässä. Vastaajista jopa 67 prosenttia kärsi vaikeuksista solmia ihmissuhteita.

Vaikka Maria sai diagnoosin suhteellisen myöhään, hän oli itse miettinyt jo pidemmän aikaa, ettei kaikki ollut normaalisti.

– Minun oli hankalaa päästä keskusteluihin mukaan. Tunsin itseni usein väärinymmärretyksi, oudoksi ja ulkopuoliseksi.

Erilaisuuden tunnetta ei helpottanut koko peruskoulun ajan jatkunut koulukiusaaminen. Maria kokeekin olleensa kiusaajille helppo uhri, sillä hän ei ymmärtänyt muiden ihmisten valehtelevan hänelle tai piikittelevän häntä. Hän on kuitenkin onnellinen, ettei saanut diagnoosia vielä peruskouluaikana.

– Se olisi vain antanut kiusaajilleni yhden haukkumasanan lisää, arvelee Maria nyt.

Korkean itsemurhariskin ryhmää

Autismikirjoon kuuluvilla henkilöillä esiintyy usein mielenterveyden ongelmia, kuten masennusta ja ahdistuneisuutta. Ruotsalainen tutkimus osoittaa, että autismikirjon ihmisillä itsemurhariski on jopa kymmenkertainen muihin verrattuna.

Erikoispsykologi Janne Sihvosen mukaan yksinäisyys altistaa yksilön psyykkisen terveyden heikentymiselle, jolloin vaarana saattaa olla esimerkiksi masentuminen. Moreenimedian kyselyyn vastanneista 45 prosenttia koki, että läheisten ihmissuhteiden puute oli vaikuttanut heidän mielenterveytensä heikentymiseen.

Yksinäisyys saattaakin olla siis erityisen kohtalokasta jo valmiiksi korkean itsemurhariskin ryhmään kuuluvilla autismikirjon henkilöillä.

– 21-vuotiaana kirjoitin Facebookiin, että haluan kuolla, Maria muistelee.

Facebook-päivitys oli yksinäisen ja masentuneen Marian avunhuuto, johon perhe ja sukulaiset onneksi reagoivat nopeasti.

Televisio apuna yksinäisyyteen

Muutaman vuoden aikana asiat ovat menneet paljon eteenpäin. Nyt leipurikondiittoriksi opiskeleva Maria voi jo paljon paremmin.

Hän on löytänyt iloa elämäänsä erilaisten käsitöiden, leipomisen ja television kautta.

– Television katsominen auttaa yksinäisyyteen. Sarjojen ja elokuvien kautta pystyy elämään, ja hahmoihin samaistuessa voi kokea tunneskaaloja, jotka omasta elämästä tällä hetkellä puuttuvat.

Maria kertoo harjoittelevansa hankalia sosiaalisia tilanteita sekä lievittävänsä omaa yksinäisyyden tunnettaan juttelemalla televisiosta tutuille kuvitteellisille hahmoille.

– Se helpottaa sosiaalisia tilanteita, kun pystyn yksin höpötellessäni miettimään, mitä sanoisin missäkin tilanteessa.

Haaveena perhe ja parisuhde

Moreenimedian kyselyyn vastanneista neljäsosa oli kohdannut ennakkoluuloja deittailumaailmassa ja hieman yli 70 prosenttia ihmissuhteita solmiessa.

Sihvonen epäilee, että ennakkoluulojen taustalla ovat erilaisuuden pelko sekä vanhanaikaiset käsitykset autismikirjosta.

Ennakkoluulot saattavatkin vaikeuttaa jo ennestään hankalia sosiaalisia tilanteita, minkä vuoksi niitä tulisi pyrkiä murtamaan mahdollisimman systemaattisesti.

Myös Maria haaveilee sopivan kumppanin löytämisestä sekä perheen perustamisesta.

Olisi myös ihanaa, jos löytäisin edes yhden ystävän. Sellaisen, jonka kanssa voisi jutella ihan perusjuttuja.

Asperger-diagnoosin saanut Maria

 Haastateltava ei esiinny julkaisussa omalla nimellään aiheen arkaluontoisuuden vuoksi. 

E-urheilun ammattilainen Jani Jussila haluaa olla alansa paras – ”Kyllähän se vaatii uhrauksia”

Uralla menestyminen on tuonut Jani Jussilalle itsevarmuutta. Kuva: Sara Nieminen

Turkulaisen Jani Jussilan, 27, päivä alkaa lämmittelyllä eli yksin pelaamisella. Jussila käy läpi erilaisia pelikarttoja, joita Counter-Strike: Global Offensive -peliin kuuluu.

Pelissä toisiaan vastaan pelaavat terroristiryhmittymä ja erikoisjoukot. Terroristit yrittävät asettaa pelikentälle pommin. Erikoisjoukkojen tehtävänä on joko purkaa pommi tai kukistaa vastustajat.

Jussila pelaa Counter Strike: Global Offensive eli CS:GO -tietokonepeliä työkseen ammattitasolla. Hän aloitti pelin aiempien versioiden pelaamisen jo hyvin nuorena. Pelistä muotoutui hänelle ensin harrastus, sitten työ ja nykyään siitä voi puhua jo osana identiteettiä.

– On vaikea kuvitella mitä sitä tekisi, jos pelit eivät olisi osa elämää, Jussila kertoo.

Ennakkoluulot ovat kääntyneet ihailuksi

Jussilan CS:GO-joukkue on osa e-urheiluseura ENCEä. Vuonna 2019 joukkue voitti hopeaa Major-turnauksessa, joka on pelin suurin ja arvostetuin ottelu. Sitä pystyi seuraamaan suorana lähetyksenä myös Suomessa.

– Siitä tuli kunnon mediamyllytys, jonka jälkeen ihmiset alkoivat tunnistaa kadulla, Jussila muistelee.

Kyseinen ottelu teki e-urheilusta lähestyttävämmän monille suomalaisille. Jussilan mukaan ihmiset ymmärtävät nykyään paremmin, mitä se on. Hän kokee myös asenneilmapiirin pelaamista kohtaan muuttuneen. Ennakkoluulojen sijaan monia pelaajia ihaillaan.

Silti edelleen osa ihmisistä päivittelee, miten pelaaminen voi olla vakavasti otettavaa työtä. Joidenkin mielestä on naurettavaa, että sillä voi tienata elantonsa. Jussila kuitenkin näkee e-urheilun tulevaisuuden valoisana. Ala saa jatkuvasti lisää näkyvyyttä ja pelaajia.

– E-urheilu tulee olemaan yhtä suuri laji kuin jalkapallo, hän toteaa.

Kuka?

Jani Jussila

  • Pelinimeltään Aerial
  • 27-vuotias
  • Syntynyt Kotkassa, asuu nykyään Turussa
  • Pelaa Counter Strike: Global Offensive -tietokonepeliä ammatikseen ENCEn e-urheiluseurassa
  • Menestynyt kansainvälisesti ja päässyt arvostetussa Major-turnauksessa joukkueensa kanssa hopeasijalle

Menestys vaatii aikaa ja omistautumista

Yksi Jussilan uran huippuhetkistä on Madridissa pelattu Blast Pro Series -turnaus. Joukkue voitti kultaa, ja Jussila palkittiin turnauksen parhaana pelaajana.

Tavoitteisiin pääseminen on kuitenkin vaatinut tuhansia pelitunteja, jotka ovat vieneet aikaa muilta tärkeiltä asioilta elämässä.

– Yksi konkreettinen asia, josta olen joutunut luopumaan, on biolääketieteen opinnot. Niille ei yksinkertaisesti ollut aikaa pelaamisen ohella.

Tämän lisäksi vapaa-aika on vähentynyt ja ihmissuhteet ovat kärsineet. Jussila ei ehdi nähdä ystäviään niin usein kuin toivoisi. Häntä harmittaa etenkin opiskeluaikaisten tapahtumien väliin jääminen.

Myös suhde pelaamiseen on muuttunut jonkin verran harrastuksen vaihduttua ammatiksi. Nykyään joukkueen kanssa pelaaminen tuntuu enemmän työltä kuin hauskalta vapaa-ajan vietolta.

Uhrauksista huolimatta Jussilaa motivoi vahva kilpailuhenkisyys ja halu olla alansa paras.

– Voitossa hienointa on hyvän olon tunne ja se, kun oma työ palkitaan.

Tällä hetkellä Jussila joukkueineen valmistautuu pienempien turnausten ohella Dreamhack Open Fall 2020 -turnaukseen, joka on osa seuraavien Major-turnausten karsintoja.

Tavallisesti turnaukset ovat suuria tapahtumia, joita pelataan ympäri maailmaa yleisön edessä. Koronan vuoksi Jani Jussila pelaa kaikki pelit omalla kotikoneellaan. Kuva: Sara Nieminen

Erikoinen pukeutumistyyli on jopa vähentänyt kiusaamista – ”ihmisiltä on tullut paljon vahvempi reaktio feminiinistä miehisyyttä kuin kunnon rönsyilyä kohtaan”

Aaro Tammisen kirkkaankeltaiset hiuskiehkurat ulottuvat lähes olkapäille, korvista roikkuu näyttävät korvakorut ja yllään hänellä on pitkä hame. Tamminen on 17-vuotias ilmaisutaitolukiolainen, joka asuu kahden ystävänsä kanssa Tampereen Nekalassa paritalossa.

– En koe, että sukupuoli-identiteetti on minulle merkittävä kysymys. Minä vain olen. En koe tarvetta asettaa itseäni mihinkään lokeroon, Tamminen sanoo.

Sukupuoliroolit ovat kuitenkin hankaloittaneet hänen elämäänsä. Varsinkin peruskouluajat hän koki rajoittavina. Erityisen paljon Tamminen kokee saaneensa kritiikkiä ”feminiinisestä miehuudestaan” eli liian tyttömäisinä pidetyistä piirteistään. Tuolloin hän ei erottunut vielä paljon massasta, mutta pukeutui esimerkiksi keskivertoa tiukempiin farkkuihin sekä hupparien sijaan flanellipaitoihin.

– Tajusin silloin haluavani olla erilainen. Kiinnostuin esimerkiksi maskeerauksesta ja meikkaamisesta, mutta pohdin, kuinka pitkälle uskaltaisin erottautumisen viedä, hän miettii.

 

Kuvauspäivänä Aaro Tamminen ei ollut meikannut, mutta kertoo tekevänsä vahvempia meikkejä aina silloin tällöin. Sen sijaan maskeerausta hän tekee lähinnä työmielessä.

 

Ahdasmielinen ilmapiiri pahensi koulukiusaamista

Henkistä väkivaltaa Tamminen koki ala-asteen alusta lähtien. Yläasteella ongelma kuitenkin kärjistyi. Välillä hän joutui ihan suoran haukkumisen kohteeksi, ja pahimmillaan kiusaaminen johti muutamaan päällekäymiseen ja oikeuskäsittelyyn.

– Illanvietosta lähdettyämme poikkesimme ystäväni kanssa paikalliseen lähikauppaan. Kaupan eteiseen oli kerääntynyt ylempiluokkalaisia, ja he huutelivat meille kulkiessamme ohi. Jäimme kaupan sisään odottamaan, kunnes porukka poistuisi, Tamminen muistelee.

Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan pojat tulivat kauppaan sisään etsimään ystävyksiä. Yksi pojista hyökkäsi hyllyn takaa ja löi häntä silmän alueelle. Tekijä juoksi karkuun. Myyjiä ei näkynyt ja lapset olivat shokissa.

– Soitimme poliisit samalla kun yritimme tasaantua tilanteesta. Tehtyämme sen toinen myyjistä tuli paikalle. Myyjä kauhisteli ja pahoitteli tilannetta, ja toi kylmäpussin silmää varten, hän kuvailee.

Tilanteesta tehtiin rikosilmoitus, ja myöhemmin asia vietiin käräjäoikeuteen. Porukan pojista kaksi saatiin oikeudelliseen vastuuseen pahoinpitelystä ja kunnianloukkauksesta.

Tamminen sanoo, että tapahtuman jälkeen hänellä oli epätodellinen olo ja turvallisuuden tunne katosi, vaikka vammoilta säästyttiinkin.
Vähitellen tilanne koulussa rauhoittui, ja hän pystyi olemaan taas paremmin oma itsensä. Hän suosittelee kiusaamista kohdanneita ottamaan matalalla kynnyksellä yhteyttä poliisiin, etenkin jos kiusaaminen ulottuu vapaa-ajalle.

 

Aaro Tammisen huone on taiteellisen yksityiskohtainen, ja hän kertoo olevansa kiinnostunut sisustuksesta tällä hetkellä. Kuvassa näkyvä uskonnollinen symboli on koriste, eikä kuvaa hänen omaa vakaumustaan.

 

Kiusaaminen jätti jälkensä, mutta vahvisti ystävyyssuhteita

Kiusaamisen jättämiin ajatusmalleihin Tamminen on saanut apua psykoterapiasta. Hänellä vahvat siteet ystäviin ja sanavalmius ovat myös lieventäneet kiusaamisen vaikutuksia ja vahvisteet hänen vuorovaikutustaitojaan.

– Olen oppinut rohkeutta, avoimuutta ja kykyä ottaa vastaan kritiikkiä. En enää ajattele, mitä muut ovat minusta mieltä. Jos minua kiusattiin jo, kun olin täysin tavallinen, miksen sitten vain suoraan olisi täysin oma itseni?

Tamminen ei kuitenkaan ole katkera kiusaajilleen ja jopa ymmärtää heitä. Tapaus oikeuskäsittelyn taustalla on käsitelty paikalla olleiden kanssa, ja se on sovittu ja annettu anteeksi. Osalla taustalla on ollut omia ongelmia.

Vaikka Tamminen itse kokee kiusaamisen vahvistaneen häntä, ei hän toivoisi sitä kenellekään muulle.

– Meillä jokaisella on oma arkitodellisuutemme ja kokemusmaailmamme. Kaikkien kanssa ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta silti täytyisi osata kunnioittaa toisten näkemyksiä.

 

Aaro Tamminen pukeutuu paljon mustaan, mutta omistaa myös erilaisia räikeitä vaatekappaleita.

 

MITÄ?

Sateenkaarinuorten kohtaama väkivalta

  • 70–80 prosenttia Suomen sateenkaarinuorista on kokenut jonkin asteista kiusaamista tai häirintää.
  • Kiusaaminen voi kohdistua todelliseen tai oletettuun seksuaaliseen suuntautumisen, sukupuoli-identiteettiin, sukupuolen ilmaisuun tai kehon sukupuolitettuihin piirteisiin.
  • Kiusaaminen voi myös olla seksuaaliväkivaltaa tai seksuaalista häirintää.
  • Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat transnuoret, joista lähes kaikki ovat kokeneet henkistä väkivaltaa. Fyysistä väkivaltaa kertoo kokeneensa transnuorista noin puolet.
  • Julkisessa keskustelussa koulukiusaamisesta on alettu myös puhua kouluväkivalta-nimellä, mikä korostaa toiminnan rikollisuutta.
  • Lähde: Nuorisotutkimusseuran koulukiusaamistutkimus (julkaistu 2014)

 

Väkivallan uhka on edelleen läsnä

Uuden koulun suvaitseva ilmapiiri on lopettanut Tammisen kiusaamisen oikeastaan kokonaan. Tästä huolimatta tuntemattomat ihmiset saattavat reagoida erikoiseen tyyliin. Erityisesti vanhemmat miehet heittävät vitsiä hänen pukeutumisestaan.

Pukeutumisen muuttuminen räväkämmäksi on Tammisen mukaan kuitenkin vähentänyt häntä kohtaan kohdistunutta vihaa.

– Ihmisiltä tulee paljon vahvempi reaktio feminiinistä miehisyyttä kuin kunnon rönsyilyä kohtaan. Nykyään minua ehkä enemmän säikähdetään, hän kertoo.

Silti etenkin yksin ja pimeällä liikkuessa väkivallan uhka on todellinen.

 

 

 

Kämppiselämän Aaro Tamminen kokee mukavana ja tärkeänä voimavarana arjessaan.

Kristiina Baltzarin analyysi: Rodullistetut elävät jatkuvassa sotatilassa

Romanilasta haukutaan luokassa ja opettaja pakottaa koko luokan lausumaan ääneen: ”Se joka toista haukkuu joutuu mustalaisen räkälaukkuun.”

Romaniopiskelija istuu yliopiston massaluennolla ja kuuntele, kuinka yliopisto-opiskelijat keskustelevat siitä, että romanit eivät käy koulua.

Romaniopiskelija viettää rauhassa lauantaipäiväänsä, kun hänen tuttavansa soittaa, kertoo tulleensa ryöstetyksi ja kysyy tunteeko hän ketään suvustaan, jotka harjoittavat kyseistä toimintaa.

Tässä vain pieni näyte kokemuksistani rodullistettuna naisena. Rodullistaminen tarkoittaa ihmisen kohtelemista hänen kieleensä, uskontoonsa tai kulttuuriinsa yhdistettyjen, usein negatiivisten, ennakkokäsitysten mukaan. Sitä ilmenee niin rakenteiden tasolla kuin yksilöiden välisissä kohtaamisissa. Rodullistaminen kulkee ihmisen mukana läpi elämän.

Me vähemmistöjen edustajat olemme tulleet taitaviksi huomaamaan pienetkin eleet, jotka voivat johtaa tilanteeseen, jossa joudumme kohtaamaan rodullistamista. Valtaväestöllä näyttää taas olevan usein haasteita asian kanssa. Osa valtaväestöstä ei muista edes ikinä nähneensä syrjintää. Mutta kuinka tämä on mahdollista maassa, joka jopa tilastojen valossa on yksi Euroopan rasistisimmista?

Rasismi voi olla usein näkymätöntä. Se voi itse asiassa olla jopa tahatonta. Se voi ilmetä mikroagressiona eli sellaisina sanoina ja tekoina, joilla ylläpidetään ennakkoluuloja. Se voi olla jotain niinkin hyväntahtoista, kuten vaikka kaverin pyytämistä mukaan baariin, jonka ovelta on aiemmin käännytetty pois romaneita, koska eihän hän näytä mustalaiselta.

Oli kyseessä sitten hyvää tarkoittava kommentti tai pahansuopa teko, eivät sen negatiiviset vaikutukset kuitenkaan poistu. Kyse ei ole yhdestä väärästä sanasta tai ilkeästä kommentista, joka pitäisi vain unohtaa vaan useiden kasaantuneiden kokemusten summasta, jotka tuottavat psyykkistä ja fyysistä pahaa oloa. Eikä vain pahaa oloa. Tutkimusten mukaan rodullistaminen vaikuttaa esimerkiksi myös uhrinsa taloudelliseen asemaan.

Rodullistaminen johtaa jatkuvaan riittämättömyyden ja ulkopuolisuuden tunteeseen.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu Kristina Stenmanin mukaan rodullistamisen kokemukset vaikuttavat siihen, kuinka henkilön persoonallisuus ja itsetunto rakentuvat. Stenman kertoo, että rodullistaminen johtaa jatkuvaan riittämättömyyden ja ulkopuolisuuden tunteeseen. Tämä voi rampauttaa ihmisen ja vaikuttaa jopa siihen, kuinka paljon mahdollisuuksia ihminen näkee elämässään.

Amerikkalaisten tutkijoiden David R. Williamsin ja Selena A. Muhammedin tutkimusartikkeli käsittelee rasismin vaikutusta terveyteen. Sen mukaan rodullistamisen kokemukset voivat johtaa siihen, että yksilö alkaa todellakin uskoa itsensä ja ryhmänsä alempiarvoisuuteen. Tätä kutsutaan sisäistetyksi rasismiksi.

Willamsin ja Muhammedin mukaan sisäistetty rasismi on yhdistetty esimerkiksi alkoholin liikakäyttöön. Nuorten henkilöiden kohdalla rasismin sisäistäminen voi pahimmillaan aiheuttaa väkivaltaista käytöstä.

Ihmisen ei tarvitse kokea rodullistamista jatkuvasti joutuakseen kärsimään siitä. Vähemmistöstressi syntyy toistuvista rodullistamisen kokemuksista tai niiden kohtaamisen pelosta. Se on krooninen stressitila, joka vaikuttaa negatiivisesti ja heikentävästi ihmisen elämänlaatuun.

Tutkimukset kertovat myös sen, että syrjinnän kokemukset voivat aiheuttaa traumaperäisen stressihäiriön. Traumaperäistä stressihäiriötä on todettu aiemmin usein esimerkiksi sodassa olleilla. Sen oirekirjoon kuuluvat muun muassa jatkuvat takaumat traumaattisiin kokemuksiin, ahdistus ja toimintakyvyn lamaantuminen. Se voi johtaa masennukseen ja pahimmassa tapauksessa jopa itsemurhaan.

Osa rodullistetuista väsyy. Osa lakkaa yrittämästä kelvata.

Jotkut yksilöt kestävät rodullistamisen vaikutukset paremmin ja löytävät erilaisia keinoja siitä selviytymiseen. Esimerkiksi pikkuserkkuni käytti huumoria selviytymiskeinonaan ollessaan eräässä tunnetussa vaateliikkeessä sylivauvansa kanssa ja huomatessaan myyjän seuraavan häntä vaaterekkien välistä. Hän ojensi hymyillen vauvan myyjän syliin ja sanoi, että tämähän voi siinä seuratessaan tehdä itsensä samalla tarpeelliseksi ja pitää lapselle seuraa.

Minun selviytymiskeinoni muutama viikko sitten saamalleni puhelulle, jossa minulta kysyttiin, tunnenko ketään sukulaisia, jotka harrastavat ihmisten ryöstämistä, oli tämän artikkelin kirjoittaminen.

Joskus asioiden käsitteleminen ei kuitenkaan ole yhtä helppoa. Rasismi ulottaa yksilöiden lisäksi kouransa myös ympäröivään yhteiskuntaan. Se aiheuttaa epävakautta, kahtiajakoisuutta ja epäluottamusta. Osa rodullistetuista väsyy. Osa lakkaa yrittämästä kelvata.

 

Jutussa on hyödynnetty mm. Yhdenvertaisuusvaltuutettu Kristina Stenmanin haastattelua sekä tutkimusartikkeleita:

Racism and Health I: Pathways and Scientific Evidence (2013) ja Race-Based Traumatic Stress, Racial Identity Statuses, and Psychological Functioning: An Exploratory Investigation (2017)

Ex-pikaluistelija Mika Poutala liukui unelmasta toiseen – aina urheilu-uran lopettaminen ei suju yhtä helposti: ”Pahimmillaan siitä voi jäädä haavoja”

Kun perhe lähti laskettelemaan, pikaluistelija Mika Poutala jäi kotiin lepäämään. Urheilu-ura määritti arkea kellon ympäri: doping-testaajat saattoivat koputtaa Poutalan kotioveen keskellä yötä.

Poutala luisteli maailmancupissa 16 vuoden ajan. Uran päätyttyä vuonna 2018 hän siirtyi täysipäiväiseksi yrittäjäksi. Nykyisin Poutala tekee töitä sisällöntuottajana ja puhujana.

– Urheilu oli unelmani, mutta minulla oli myös toinen unelma. Urani loppuvaiheessa haaveilin yrittäjyydestä ja siitä, että pystyisin auttamaan muita.

Kaikkien kohdalla siirtymä urheilu-uran jälkeiseen elämään ei suju yhtä jouhevasti. Urheilupsykologi Satu Kasken mukaan uran lopettaminen on aina henkilökohtainen kriisi.

– Parhaimmillaan urheilu antaa voimavaroja, joita pystyy hyödyntämään myös uran jälkeisessä elämässä. Pahimmillaan siitä voi jäädä haavoja, jotka vaikuttavat elämään vielä vuosien päästä.

Poutala uskoo, että lopettamisen suhteen tärkeintä on se, millainen urheilijan identiteetti on.

– Helposti koko identiteetti yhdistyy urheiluun. Se on erityisen ongelmallista uran päättyessä. Silloin sitä saattaa ajatella, onko minulla mitään arvoa, sillä urheilu oli kaikki, mitä tein.