”Muutos on tehtävä hitaasti, jotta ihmiset saadaan sitoutettua prosessiin” – Ylen suosittu Puoli seitsemän -ohjelma uudistuu koronan ja etätyön keskellä

Puoli seitsemän -ohjelman ytimessä on vuosien ajan ollut vahva yhteisöllisyyden ja yhdessä tekemisen kulttuuri. Parinkymmenen hengen toimituksessa on vaihdettu päivittäin avoimesti kuulumisia, itketty ja naurettu sekä ideoitu juttuja yhdessä.

Koronan takia ohjelmaa on tehty maaliskuusta asti pääosin etänä, mikä on haastanut ohjelman tuottajan Satu Sirkiän miettimään tapojaan johtaa tiimiä. Etenkin työntekijöiden jaksaminen ja hyvinvointi on pohdituttanut esimies-tuottaja Sirkiää:

− Etäyhteyksien perusteella on vaikea aina sanoa, miten ihmiset jaksavat. Sen takia on pitänyt keksiä uusia tapoja kommunikoida. Olemmekin järjestäneet mm. viikoittaisten etäpalaverien lisäksi verkossa myös vapaaehtoisia kahvitreffejä, joissa voi keskustella kuulumisista vapaasti.

Etäpalavereihin liittyvät haasteet, kuten esimerkiksi päälle puhuminen, saattavat rajoittaa ihmisten halukkuutta osallistua keskusteluun. Tämä taas korostaa henkilökohtaisen kommunikaation merkitystä. Sirkiä onkin pyrkinyt kannustamaan ihmisiä soittamaan ja ottamaan yhteyttä matalalla kynnyksellä, mikä on osaltaan johtanut tuottajan omien työpäivien venymiseen.

− Työpäivät ovat kotona pidempiä. Se saattaa johtua myös siitä, että venyttäminen on mahdollista, mutta päällimmäinen tunne on kyllä kuukausien kokemuksella se, että minua on tarvittu.

Muutosprosessi haastaa työnteon mallit

Koronan lisäksi Satu Sirkiän on pitänyt kiireisenä ohjelmassa alkusyksystä käynnistetty uudistusprosessi.

Puoli seitsemän -ohjelma kerää jatkuvasti yli puoli miljoonaa katsojaa televisiolähetyksillään, mutta tulevaisuudessa yleisöä halutaan tavoittaa aiempaa enemmän verkon ja Yle Areenan välityksellä. Muutokset vaativat myös ohjelman tekijöiltä uusia tapoja tehdä työtä. Sirkiä näkee kommunikaation olevan keskeisessä roolissa, kun asioita uudistetaan ja toimintakulttuuria muokataan:

− Muutos on tehtävä hitaasti, jotta ihmiset saadaan sitoutettua prosessiin. Uudistukset pitää myös perustella ja selittää hyvin − mielellään useampaan kertaan ja vaihe vaiheelta.

Myös palautteen ja tuen merkitys korostuvat muutosten keskellä. Sirkiä pyrkii antamaan henkilökohtaista palautetta tiimiläisille ja kannustaa rohkeasti kokeilemaan uutta. Muutos vaatii kärsivällisyyttä.

− On vaikeampi mennä sitkeästi kohti uutta kuin liukua takaisin tuttuun. Puoli seitsemän -tiimissä saa myös tehdä virheitä, maailma ei kaadu niihin. Joskus käy niinkin, että virheiden kautta syntyy vielä jotain piirun verran parempaa. Journalistisesta laadusta olen kuitenkin tarkka, se on kaiken keskiössä, Sirkiä summaa.

Yhteistyö on voimavara

Muutosten myötä Puoli seitsemän -ohjelman sisällöt ovat uudistuneet ja mukaan on tullut myös täysin uusia kerronnan muotoja, jotka vaativat modernia sisällöllistä ja teknistä osaamista. Tästä hyvänä esimerkkinä voidaan pitää mobiilitarinoita, joita julkaistaan Ylen verkkosivuilla. Onnistunut mobiilitarina vaatii usein toimittajan, kuvaajan ja graafikon vahvaa kommunikaatiota ja yhteispeliä aina käsikirjoitusvaiheesta editointiin saakka.
Yhteistyöhön on myös tietoisesti Puoli seitsemässä panostettu.

− Meidän työyhteisössämme sisältöjä eivät ideoi vain toimittajat. Brainstormauksiin ja esimerkiksi erilaisten teemaviikkojen ideointiin ovat tervetulleita kaikki, juontajista kuvaajiin ja graafikosta ohjaajiin. Kaikki ovat yhtä lailla kykeneväisiä heittämään pöytään uusia ideoita. Mielestäni on sääli, että tämä usein unohdetaan ja tyydytään työskentelemään ammatillisissa siiloissa, Sirkiä sanoo.

Sirkiä on ilokseen huomannut muutosprosessin ja pitkään jatkuneen etätyön synnyttäneen uudenlaista osaamisen jakamisen kulttuuria toimituksen sisällä − omalta osaltaan se tuo monipuolisuutta sisältöihin ja auttaa yksittäistä työntekijää jaksamaan muutoksen keskellä.

Maaseudun sometähdet muokkaavat kuvaa maalaiselämästä – “Kanavani on saanut aikaan lehmäfanituksen”

Sosiaalisessa mediassa leviää trendi. Minitalot, asumiseen muokatut pakettiautot ja vanhojen talojen remontointi keräävät tuhansittain katsojia. Aiemmin somea dominoivat sijoittamisvinkit, nuoret yrittäjät ja pikamuotivaatteiden esittelyvideot. Nuorten ja nuorten aikuisten huomio on siirtymässä kohti maaseutua ja yksinkertaisempaa elämää.

Nuorten muuttuvat mielipiteet näkyvät Luonnonvarakeskuksen toteuttamassa Maaseutubarometri 2020 -tutkimuksessa. Sen mukaan nuoret aikuiset liittävät maaseutuun myönteisempiä mielikuvia kuin kaupunkiin. Tutkimuksessa joka viides kaupunkilainen nuori valitsi toiveasuinpaikakseen maaseudun.

Anna Länsisalmi-Keisala tunnistaa trendin. Hän työskentelee Keisalan maitotilalla ja kuvaa videoita arjestaan Maalaisjärki-kanavalle. Hän epäilee, että kanava ei olisi saavuttanut yhtä suurta suosiota näin lyhyessä ajassa, jos jotain ilmiötä ei olisi olemassa.

Videoissaan Länsisalmi-Keisala kertoo tilan tapahtumista ja opettaa katsojia maitotilan töistä. Hän on kertonut kanavallaan esimerkiksi jalostuksesta ja lypsykoneen toiminnasta. Kanava saikin Youtube-gaalassa Vuoden opetuskanava -palkinnon vuonna 2020. Suurin syy kanavan suosioon on kuitenkin lehmät.

– Kanavani on saanut aikaan lehmäfanituksen.

Sosiaalinen media muokkaa mielikuvia

Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin tutkimusjohtaja Torsti Hyyryläinen tunnistaa someilmiön. Länsisalmi-Keisalan kaltaiset somettajat monimuotoistavat maaseutukuvastoa, joka perinteisessä mediassa on ollut samanlainen jo vuosia. Uusi kuvasto muokkaa perinteisiä ajatusmalleja maalaiselämästä, ja sen vaikutusvalta voi olla yllättävänkin suuri.

– Yksittäisellä maaseudun bloggaajalla voi olla enemmän lukijoita kuin sikäläisellä paikallislehdellä on tilaajia.

Korona-aikana ihmiset ovat alkaneet kaivata maaseudulle. Mökkikausi on viime vuosina pidentynyt, kun ihmiset menevät mökille tekemään töitä eikä vain rentoutumaan.

Suuren muuttoliikkeen alkua Hyyryläinen ei kuitenkaan lähitulevaisuudessa näe.

– Radikaalia mullistusta ei suurten kaupunkien ja kaupunkiseutujen kehityksessä ole näkyvissä, mutta kyllä jonkinlaista muutosta on tapahtumassa.

Rehellistä maalaiselämää

Anna Länsisalmi-Keisala kokee katsojien arvostavan hänen rehellisyyttään ja positiivista asennettaan.

– Kerron elämästäni rehellisesti ja jaan myös ikäviä juttuja.

Länsisalmi-Keisala ei ollut suunnitellut muuttavansa maalle. Hän oli asunut seitsemän vuotta Helsingissä ja kuvaili itseään enemmän bisnesnaiseksi kuin maajussiksi. Lopulta rakkaus vei maalle. Nyt hän arvostaa luonnon läheisyyttä ja omaa tilaa uudella tavalla.

Eläinrakas Länsisalmi-Keisala rakastaa työssään eniten lehmiään. Hän muistaa lehmien nimet, tuntee niiden luonteet ja muistaa kuka oli kenenkin vasikka.

– Lehmien takia tätä työtä teen, ne ovat minulle tosi tärkeitä.

Mitä Suomen kunnat voisivat oppia japanilaiselta Higashikawan kunnalta? Lue lisää täältä

Viisas johtaja pitää kiinni ja päästää irti – Matti Posio iloitsee toimittajien urakehityksestä

Nuori Matti Posio käveli Kangasalan Sanomien toimituspäällikön puheille ja tarjoutui tekemään musiikkiin liittyvää kulttuurijuttua. Toimittajakonkari Olavi Smolanderin myönteisestä vastauksesta alkoi 15-vuotiaan Posion lehtiura.

Ensin hän toimi avustajana Kangasalan Sanomissa, myöhemmin tiedotusopin opintojen myötä harjoittelijana Helsingin Sanomissa. Sitten Posio vaikutti Aamulehdessä erilaisissa tehtävissä, ulkomaantoimittajasta aina Moskovan kirjeenvaihtajan pestiin, uutispäällikön sijaisuuksiin ja Ihmiset ja Asia ‑liitteiden toteuttajaksi saakka. Päätoimittajan saappaisiin hän astui ensimmäisen kerran viransijaisena Lapin Kansassa vuonna 2012.

Nykyään Posio työskentelee Lännen Median päätoimittajana. Lännen Media on 11 maakuntamedian yhteenliittymä, joka toimii osakasmedioista koostuvan yhteistoimituksen voimin. Lännen Media kokee suuria muutoksia helmikuussa 2021, kun kaksi suurta maakuntamediaa, Aamulehti ja Satakunnan Kansa, poistuu yhteenliittymästä, mutta Posio toimii yhteistoimituksen päällikkönä myös tulevaisuudessa.

- Välineen suhteen olen kaikkiruokainen. Olen ennen kaikkea journalisti ja yhteiskunnallinen ajattelija, Matti Posio kuvailee itseään.

Johtajan työssä oma kirjoittaminen jää luonnollisesti vähemmälle, mutta nyt, Lännen Median muutosten myötä ja monipuolisen työnkuvan hieman supistuessa, Posio kertoo yrittävänsä hakeutua johtamisen sijasta enemmän kirjoittamaan.

– Innostun odottamattomista, merkittävistä käänteistä ja uutistapahtumista – sellaisista, joista huomaa, että nyt historian mannerlaatat liikahtelevat.

Posio kuvaa itseään Venäjä- ja Amerikka-asiantuntijaksi. Silloin kun hän pääsee tarttumaan kynään, hän kirjoittaa asioista, joista hänellä on vankka tieto ja näkemys. Viime aikoina tämä on tarkoittanut esimerkiksi USA:n presidentinvaaleja ja Navalnyin myrkytystä.

FAKTA

Matti Posio

  • Lännen Median päätoimittaja, 47 vuotta.
  • Asuu Tampereella, mutta liikkuu työn puolesta aktiivisesti maakunnissa.

Lännen Media

  • Vuonna 2014 perustettu maakuntamedioiden yhteenliittymä.
  • Osakaslehtien reaaliaikaisen ja päivittäisen sisällön sekä journalistisen tuotekehityksen tehostaja.
  • Mukana 11 maakuntalehteä. Helmikuusta 2021 lähtien 9 maakuntalehteä: Turun Sanomat, Kaleva ja Lapin Kansa, Ilkka-Pohjalainen, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti, Keskipohjanmaa, Kainuun Sanomat ja Länsi-Suomi (Aamulehti ja Satakunnan Kansa irtautuvat).
  • 29 toimittajan tiimi tiivistyy muutoksen myötä 6 toimittajaan.

47-vuotias seniori

Pitkän toimittajauran tehnyt Posio kertoo olevansa nopea ja tuottelias kirjoittaja, joka jatkaa toimintaa kaikissa olosuhteissa. Hän uskoo tarinan voimaan ja toivookin toimittajien juttuihin enemmän rakennetta ja tarinallisuutta.

– Tämän ikäisenä minua pidetään jo senioritoimittajana. Minulla on muistikuva vanhoista asioista. Olen elänyt jo aika monen Amerikan presidentin kauden ja monet sellaiset tapahtumat, joista nuoremmat lukevat Wikipediasta.

Vaikka Posio on taitava ja asiantunteva kirjoittaja, vuosien saatossa hänelle on kehittynyt identiteetti ja kokemus siitä, että hän haluaa katsoa asioita kokonaisuuden näkökulmasta.

– Onhan se toki urakehitystä, että on päällikkötehtävissä. Ja mahdollistaahan tämä myös vähän leveämmän leivän. Tosin kamppailemme supistuvassa markkinaraossa, mikä kasvattaa sitkeyttä ja joustavuutta myös ansioiden osalta.

Posion mielestä johtaminen on aika arkista ja karua toimintaa etenkin tiukoissa taloussuhdanteissa. Työstä on paikoin glamour kaukana.

– Vaikka johdon kokouksissa olisi kovaakin vääntöä ja hankalia ristipaineita, on tärkeää pystyä kertomaan mahdollisimman suoraan niin toimituksen tavoitteet ja mahdollisuudet kuin reunaehdotkin. Elämme haastavia aikoja. Silloin ei pelkällä hehkutuksella pääse pitkälle, Posio sanoo.

Johtajan arjesta on glamour välillä kaukana.

Hyvällä johtajalla on huono muisti

Posio kuvaa itseään hyvin työorientoituneeksi ihmiseksi, jonka muu identiteetti on päällekkäin journalistiuden kanssa. Hän on kokonaisvaltaisesti mukana projekteissa. Johtajuudesta hänellä on vahva näkemys. Ensimmäisenä Posio mainitsee ajanhallinnan tärkeyden ja ylipäätään ajan ymmärtämisen. Priorisoinnin merkitystä ei voi painottaa liikaa. Pitää tarttua olennaiseen ja antaa sille sen vaatima aika. Posio korostaa myös johtajan persoonaa, asennetta ja kyvykkyyttä.

– Luonteen pitää olla sisäsiisti ja siedettävä. Pitää olla jouheva ja eteenpäin pyrkivä.

Ja sitten se talon erikoinen:

– Hyvällä johtajalla on huono muisti. Ei saa jäädä mihinkään junnaamaan. Asioita on paljon – pitää muistaa tehdä ne asiat, joilla on merkitystä. Muut voi sitten hyvin unohtaa.

Toimituksesta ja välineestä toiseen

Ei ole lehteä ilman toimitusta, eikä toimitusta ilman toimittajia. Mediamaailmassa on luonnollista, että ihmiset liikkuvat paikasta toiseen.

– Olen yleensä vain iloinen, jos ihminen löytää itselleen hyvän työpaikan, vaikka se tarkoittaisi, että hän ei ole enää meidän tiimissämme, Posio toteaa.

Hän myöntää, että erityisen hyvin tiimiin sopivan tuotteliaan toimittajan lähtö on joskus kuitenkin harmittanut.

Kysyttäessä, mitä toimittajat tarvitsevat viihtyäkseen talossa, Posio vertaa tilannetta puutarhuriin, joka toimii kukkasten kanssa.

– Aikaa, Substralia ja kasteluvettä. Niitä siinä tarvitaan.

Tarkemmin kukkapenkkiin katsottuna se tarkoittaa, että toimittajille on hyvä antaa omaa vapautta, osoittaa kiinnostusta toimittajan kehityksestä ja antaa huomiota ohjaamalla. Tarjota haasteita ja vastuuta. Ja tietysti olla ystävällinen ja kehua sopivasti ja aiheesta.

– Kaikki tämä on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Ihmisellä pitää myös olla omat motivaattorit olla töissä. Ja selvät speksit, joita sitten toteuttaa, Posio kiteyttää.

“Mieluummin herään lapsen itkuun kuin omaan itkuuni” – Suru lapsen kuolemasta ei katoa

Celinen aika, katso, Celinen aika on sun puhelimen ruudulla, Sofia Amirkhani huudahtaa takapenkiltä ratin takana istuvalle miehelleen Aresh Amirkhanille juuri ennen auton starttaamista liikkeelle.

Puhelimen näytöllä näkyy kellonaika 11.11.

11.11.2018 oli Sofian ja Areshin esikoistyttären Celinen laskettu aika.

Amirkhanit menettivät esikoistyttärensä kaksi kuukautta ennen ennakoitua syntymää, 11. syyskuuta. Amirkhanit saapuivat silloin Tampereen yliopistolliseen sairaalaan ja kuulivat, että Celinen napanuora oli solmuuntunut kohtalokkaalla tavalla.

– Melkein joka päivä Sofia huomaa tuon kellonajan ja kertoo siitä, sanoo Aresh Amirkhani.

Syksyllä oli kaksosten viimeinen keskoskontrolli. Jokainen käynti sairaalassa on ollut ristiriitainen. Muistot ovat samaan aikaan onnellisia ja traumaattisia.

– Lääkäri, joka ultrasi minua poikien liikehälytyksen vuoksi, oli sama, joka totesi Celinen kuolleeksi. Lääkäri oli silminnähden helpottunut, kun löysi poikien sykkeet, kertoo Sofia Amirkhani.

Celinen nimi oli tiedossa jo noin keskiraskauden vaiheilla.

– Se tarkoittaa taivaallista, kertoo Aresh Amirkhani.

– Nimestä tuli lopulta tosi kirjaimellinen, jatkaa Sofia Amirkhani.

Perheen koira on tukenut surussa

Lapsensa menettäneiden muistopäivää vietetään vuosittain 23. syyskuuta. Pariskunta kokee, että tuollaisena päivänä lapsen kuolemasta on sallitumpaa puhua.

– Jännittää aina se vastaanotto. Ihmisiä tuntuu kiinnostavan eri tavalla, kun on eläviä lapsia, sanoo Sofia Amirkhani.

Sofia Amirkhami kertoo Facebookin kautta löytyneistä vertaisista tulleen tärkeitä ystäviä.

– On surullista, että äideillä on enemmän vertaistukiverkostoa kuin isillä, sanoo Sofia Amirkhani.

Aresh Amirkhani kertoo, että moni on sanoillaan loukannut.

– Mulle on sanottu, että sä oot mies, sä oot vahva, miten sä pystyt huolehtimaan kaksosista, kun sä reagoit noin. Sofia on kantanut Celinen, mutta mullakin on oma mielenterveys, jota pitää vaalia, kuvaa Aresh.

Amirkhanit saapuvat kotinsa pihaan Lempäälässä.

Ovella tulee vastaan perheen koira Max, pitbullin ja staffin sekoitus.

Perheen koira Max tuli Amirkhaneille viikon kuluttua Celinen kuolemasta.

– Max on tullut painamaan pään polviin, kun olen romahtanut. Max on ollut mukana hakemassa Celineä ruumishuoneelta.

Kaksosraskaus oli muodoltaan vaarallisin. Pojat jakoivat saman istukan ja kalvopussin kohdussa. Riskinä oli sama napanuoran solmuuntuminen, johon Celine kuoli.

– Kun pojat syntyivätkin elävänä, olimme ihmeissään. Miten meillä voi olla kaksi elävää lasta, kuvaa Sofia Amirkhami.

Pojat erottaa toisistaan viimeistään vaatteista. Nooalla on tänään siniset sukat, Noelilla keltaiset.

Suru muuttaa muotoaan

Pariskunta puhuu elämänsä vaikeimmista tapahtumista, mutta tunnelma on vapautunut. Välillä nauru helähtää ilmoille. Toisena hetkenä äänessä on liikutusta.

Sofia sytyttää kynttilän kehystetyn kuvan viereen. Siinä on jäljet Celinen jaloista ja käsistä.

Amirkhanit kokevat, ettei suru ole jotain, joka täytyy saada päätökseen.

– Suru on rakkautta ja ikävää ja osa meidän elämää, sanoo Sofia Amirkhani.

Celinestä on vain vähän konkreettisia muistoja. Yhden Aresh Amirkhani on ikuistanut iholleen.

Suru on tuonut pariskuntaa lähemmäs toisiaan.

– Olen usein kysynyt Areshilta syvän surun keskellä, jaksatko minua tällaisena, kertoo Sofia Amirkhani.

Jotkut ystävät eivät ole ottaneet pariskuntaan yhteyttä Celinen kuoleman jälkeen. Aresh Amirkhani kokee, että ihmiset haluavat mieluummin käsitellä iloisia asioita.

– Joskus joku on jopa ottanut asian itse esille, mutta pyytänyt sitten vaihtamaan puheenaihetta.

Nykyään Celinen ikäisten tyttölasten näkeminen on pariskunnalle helpompaa kuin surun ollessa tuore. Aresh kertoo hänessä heräävän ihailua pienen tyttölapsen omaavia perheitä kohtaan. Sofian tunteet ovat tasaantuneet pikkuhiljaa.

– Oli hirveää aluksi se katkeruus. Blokkasin raskaana olevia ihmisiä somessa vain sen takia, että olisi edes vähän siedettävämpi olo. Enää tilanne ei ole niin paha. Silti tuntuu, että suru on näkymätön, kertoo Sofia.

Kun Sofia Amirkhani odotti kaksosia, eräs asiakas kysyi häneltä töissä, milloin hän pääsee mahasta eroon.

– Olisi tehnyt mieli vastata, että älä ota osaa tästä mahasta, vaan siitä, että menetin lapseni. Mieluummin herään lapsen itkuun kuin omaan itkuuni, sanoo Sofia Amirkhani.

”Kohtaamme Celinen vielä”

Sofia ja Aresh ajattelevat kohtaavansa Celinen vielä. Areshilla on vahva usko, mutta Sofia ei osaa sanoa, missä Celine tarkalleen on.

– Oon kysynyt Areshilta, uskooko hän, että kun tavataan, Celine on vielä pikkuvauva, kertoo Sofia.

Kaksospoikien syöttäminen on tiimityötä. Tänään pojat söivät naudanliha-kasvissosetta. Max-koira sai tyytyä katsomaan vierestä.

Sofia ja Aresh Amirkhanin puhe keskeytyy. He alkavat laulaa tuttua unilaulua pojille. He vievät pojat kääröissään ulos vaunuihin.

– Auringossa aina, varjo seuraa kulkijaa, kun päivä painuu pilveen, niin varjo katoaa, vanhempien laulun ääni häipyy terassille hiljaa.

Aurinko paistaa sälekaihtimien raosta ja valaisee Celinen muistopöydän.

Helmi Lehtosen kommentti: Kuntien on aika toimia – Missä on Suomen oma Higashikawa?

Japanin Hokkaidossa on kunta nimeltä Higashikawa. Kunta on kuuluisa kauniista maisemistaan, kahvilakulttuuristaan ja uniikeista perinteistään. Tämä on Higashikawan “tarina”, joka perustuu kunnan tunnettuihin vahvuuksiin. Kuntalaiset, päättäjät ja yritykset toimivat kaikki tarinan mukaan. Nyt Higashikawa on tunnettu turistikohde, jolla on jopa faneja.

Missä on Suomen Higashikawa? Meillä on paljon kuntia, joilla on potentiaalia. Parilla kunnalla brändäys on jo hyvässä alussa. Kylpyläkaupungit Naantali ja Ikaalinen, Kalajoki ja hiekkasärkät, Ähtäri ja eläintarha.. Nyt on täydellinen aika viedä kunnan brändi seuraavalle tasolle. Ajat ovat otolliset juuri nyt, ja tälle löytyy monia syitä.

Nuoria aikuisia innostaa maaseutu, ja se näkyy sosiaalisessa mediassa. Ilmiö on ollut olemassa jo kauan, myös perinteisessä mediassa. Ruralia-instituutin tutkimusjohtaja Torsti Hyyryläinen on sitä mieltä, että ilmiö yksinään ei voi aiheuttaa suurta muuttoliikettä, sillä muuttopäätökseen liittyy niin monta muutakin valintaa. Korona-aikana tapahtuneet muutokset voivat helpottaa valinnan tekemistä.

Koronavuoden aikana ihmiset ovat alkaneet kaivata omaa tilaa ja luonnonläheisyyttä. Meneillään on suuri mökkibuumi. Kotimaassa matkailu on avannut monien silmiä siitä, mitä kaikkea kotimaastakin löytyy. Etätyöt ovat yleistyneet ja saattavat jäädä pysyväksi osaksi arkeamme. Tämä mahdollistaa asumisen kauempana työpaikasta ja monipaikkaisen asumisen. Mökeillä vietetään enemmän aikaa, ja kotiympäristö merkitsee meille enemmän, kun vietämme enemmän aikaa kotona.

Nyt on aika toimia. Kaikki merkit viittaavat siihen, että muuttoliike maaseudulle voisi alkaa nyt. Pieni panostus kunnilta voisi toimia lähtölaukauksena. Suomessa on monia kuntia, joista voisi tulla meidän oma Higashikawa.

Miltä näyttää sometähtien arki Keisalan tilalla? Lue lisää täältä.

Saako nainen räpätä seksistä? Indierap-duo HOX haastaa musiikillaan miehistä maailmaa – “Olemme koko nuoruutemme kuunnelleet, kun miehet räppäävät seksistä alentavasti”

“Mut teen nyt selväksi, ei turhii tunteit, pelkkää seksii. Eli lähemmäs jo tuu, en mä pure, ellet sä haluu.” 

Näin räppää indierap-duo HOX uusimmalla kappaleellaan Hallelujaa. Naisten esittämät seksiaiheiset rap-kappaleet ovat olleet viime aikoina kansainvälisesti pinnalla. Silti seksistä räppääviä naisia kuullaan edelleen suomalaisessa radiosoitossa ja Spotifyn hittilistoilla verrattain vähän.

Maskiensa takana anonyymeina pysyttelevät Maagikko ja Ylipapitar kokevat tärkeäksi perinteisen musiikkimaailman rakenteen murtamisen.

– Minusta on siistiä murtaa perinteistä rakennetta ja räpätä seksistä naisena. Se on sellainen asia, mitä monet eivät välttämättä uskalla tehdä, vaikka haluaisivatkin. Me haluamme ja uskallamme ja haluamme näyttää suuntaa siinä, että se on okei, Ylipapitar sanoo.

Maagikko ja Ylipapitar ovat sukupuolensa vuoksi kohdanneet eriarvoistavaa kohtelua. He ovat valmiita näyttämään tytöttelijöille.

Maagikko ja Ylipapitar ovat tehneet musiikkia vuosien ajan erilaisissa kokoonpanoissa, mutta HOXin he perustivat tänä vuonna. Tuore duo julkaisi syksyllä kappaleen, joka käsittelee yhden illan juttuja. Lyriikoillaan artistit haluavat osoittaa, että on hyväksyttävää, että myös nainen haluaa ja osoittaa sen.

– Olemme koko nuoruutemme kuunnelleet, kun miehet räppäävät seksistä ja vielä alentavasti. Olemme teineinä kuulleet itsestämme ja naisen arvosta kaikkea paskaa. Halusimme itse ottaa ohjakset käsiimme, Ylipapitar kertoo.