Tampereen YTHS:n mielenterveyspalvelut uudistuvat vuodenvaihteessa – akuutin hoidon saaminen helpottuu, mutta pidempiaikaiseen terapiaan pääsy on yhä haastavaa

Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön palvelut muuttuvat vuodenvaihteessa täysin, kun sen piiriin tulevat yliopistojen lisäksi myös ammattikorkeakoulut, ja vetovastuun palvelujen järjestämisestä ottaa Kela.

Tampereen YTHS:n mielenterveyden ylilääkärin Pasi Sankalan mukaan uudistuksen myötä mielenterveyspalvelujen resurssit kaksinkertaistuvat nykyisestä, mutta samalla tuplaantuu myös niiden piiriin kuuluva opiskelijamäärä.

Sankalan mukaan uudistuksen myötä lisätään ryhmähoitoja, lyhytterapiaa ja nettiterapiaa. Uutena tulee myös mahdollisuus saada ensimmäinen vastaanottoaika hoitajalle tai lääkärille etänä.

Vaikka ihmisiä pyritään ohjaamaan yhä enemmän myös pitempiaikaiseen hoitoon Kelan tukemaan kuntoutuspsykoterapiaan, terapeutin löytäminen on työlästä myös jatkossa.

– Terapeutit ovat seuraava pullonkaula, Pirkanmaalla ei yksikertaisesti ole rajattomia määriä erikoistuneita psykoterapeutteja, Sankala harmittelee.

– Ihmisten jouluahdistus näkyy selvänä piikkinä yhteydenotoissa, silloin ei odotusajoille oikein voida mitään.

Pasi Sankala, Mielenterveyden ylilääkäri, YHTS

Resurssit pysyneet samana, potilasmäärät kasvaneet

Pasi Sankalan mukaan Tampereen YTHS:n mielenterveyspalvelujen resurssit ovat pysyneet viimeisen viiden vuoden aikana jokseenkin samana. Potilasmäärät ovat sen sijaan kasvaneet 10–20 prosenttia joka vuosi.

Sankalan mukaan potilasmäärissä näkyy nuorisopsykiatrian kysynnän valtakunnallinen kasvu.

– Sieltä tullaan YTHS:lle ikään kuin jatkohoitoon, Sankala kertoo.

Odotusajoissa parantamisen varaa

Moreenimedian Tampereen yliopiston opiskelijoille tehdyn kyselyn mukaan keskimääräinen odotusaika hoitokontaktin saamiseen on ollut YTHS:llä kolme ja puoli viikkoa. Kahdeksan prosenttia vastaajista oli saanut hoitokontaktin viikon sisällä, mutta muutamalla hoitoon pääsy oli venähtänyt jopa neljään kuukauteen.

Mielenterveysalan kanslaisjärjestön Mieli Ry:n kriisikeskustoimintojen johtaja Outi Ruishalme pitää YHTS:n keskiarvoa hyvänä ja keskimäärin kunnallista terveydenhuoltoa nopeampana.

– Hoitotakuu on kolme viikkoa, joten vähän kirittävääkin on, Ruishalme arvioi.

Ylilääkäri Pasi Sankalan mukaan ruuhkaisimmat ajat ajoittuvat loka-marraskuuhun, ja maaliskuuhun.

– Ihmisten jouluahdistus näkyy selvänä piikkinä yhteydenotoissa, silloin ei odotusajoille oikein voida mitään, Sankala kertoo.

FAKTA

Kysely YTHS:m mielenterveyspalvelujen käyttökokemuksista

  • Kyselyyn vastasi 72 Tampereen yliopiston opiskelijaa
  • Kolme neljäsosaa vastaajista oli tyytyväisiä tai erittäin tyytyväisiä YHTS:n mielenterveyspalveluihin.
  • Vastaajat olivat käyttäneet YHTS:n mielenterveyspalveluita vuosina 2015–2020
  • Vastaajat olivat iältään 19–35 vuotiaita
  • Yleisimmät hoitoon hakeutumisen syyt olivat ahdistus, masennus ja uupumus. Muita hoitoon hakeutumisen syitä olivat paniikkihäiriö, syömishäiriö, itsetuhoisuus, traumat, ja ihmissuhdekriisit
  • Kysely toteutettiin nimettömästi sähköpostilomakkeella

Ongelmina kohtaamattomuutta, vähättelyä, pitkiä odotusaikoja

Noin neljännes vastaajista oli saamaansa palveluun tyytymättömiä tai erittäin tyytymättömiä. Ongelmia oli muun muassa potilaiden kohtaamisessa. Osa koki ettei heitä kuunneltu, ja että heidän ongelmiaan ei otettu vakavasti, ja toisinaan psykologin kommentit oli koettu asiattomiksi. Yleisin valituksen aihe oli viive hoitoon pääsyssä ja pitkät odotusajat tapaamisten välillä. Kymmenes vastaajista koki, että heidän palaamisensa opiskeluelämään viivästyi hoidon vähyyden tai viivästymisen takia.

Pasi Sankalan mukaan hoitohenkilökunnan kommunikaation epäonnistuminen ei mielenterveyspalveluissa ole tavatonta esimerkiksi kiireen takia. Jos ensimmäinen yhteydenottoyritys epäonnistuu, Sankala kehottaa ottamaan yhteyttä sitkeästi uudestaan.

– YTHS:llä pyritään auttamaan aivan kaikkia, hän vakuuttaa.

Palautetta kannattaa Sankalan mukaan laittaa, ja ne luetaan YHTS:llä joka kuukausi.

Potilaalla on myös YTHS:n ulkopuolisia tapoja vaikuttaa hoitoonsa. Outi Ruishalme muistuttaa, että asiakas voi ottaa tarvittaessa yhteyttä potilasasiamieheen, jonka tehtävä on neuvoa ja auttaa tilanteissa, joissa potilaan oikeudet toteudu. Tällainen voi olla esimerkiksi potilaan epäasiallinen kohtelu.

– Hän ottaa sen prosessin sitten hoitaakseen, Ruishalme ohjeistaa.

Etävalmentaminen vaatii joustavuutta ja taitoa lukea ihmisiä – ”Joskus videotreenissä asiakkaan kamera voi olla liian epäselvä eikä silloin näe, jos häntä sattuu”

– Kahden kesken kuntosalilla jutellessa on monesti syvällisiä keskusteluja, ja on siellä itketty ja naurettukin asiakkaan kanssa, kertoo helsinkiläinen personal trainer Marianne Särkiniemi.

Hän valmentaa asiakkaitaan sekä kasvokkain että etänä. Etävalmennuksia kyseltiin paljon erityisesti koronaviruspandemian alussa.

– Etävalmennuksissa tavataan teknologian välityksellä, mikä ei ole kaikille luontevaa. Monen on vaikeampaa rentoutua, jos tekee vaikka kotona treeniä ja lapset pyörivät siinä ympärillä, Särkiniemi sanoo.

Luottamus muodostuu hitaammin etänä

Marianne Särkiniemi on havainnut työssään, että valmentajan kannattaa jakaa myös itsestään jotain, jotta muodostuu luottamus hänen ja asiakkaan välille. Hän on tehnyt elämäntapamuutoksen, mikä auttaa samaistumaan valmennettaviin.

– Pyrin jakamaan asiakkaan haasteisiin liittyviä kokemuksiani. Hyvinvointiin voi liittyä kipeitä asioita, kuten syömishäiriötaustaa tai parisuhdeongelmia, joten luottamus on todella tärkeää.

Puheviestinnän yliopisto-opettaja Eeva Kaarne Tampereen yliopistosta sanoo, että vastavuoroisuus auttaa luottamuksen muodostamisessa. Luottamus voi kuitenkin olla etävalmennuksissa hitaampaa muodostaa, koska vuorovaikutus on teknologiavälitteistä.

Rento small talk kasvokkaisen tapaamisen alussa voi Kaarneen mukaan auttaa luottamussuhteen muodostamisessa valmentajan ja asiakkaan välille. Etävalmennuksessa voidaan joutua tekemään enemmän töitä rennon ja turvallisen ilmapiirin luomiseksi.

Etävalmennuksessa sanaton viestintä on hankalampaa

Eeva Kaarneen mukaan etävalmentaminen voi olla hankalampaa myös siksi, että valmentaja ei pysty tulkitsemaan asiakkaan tarpeita samalla tavalla kuin kasvokkain tavattaessa.

– Kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa on enemmän nonverbaalisia vihjeitä, joista voi tehdä tulkintoja. Hyvä valmentaja voi nähdä, jos valmennettava kaipaa tukea, vaikka tämä ei sanoisi sitä suoraan.

Myös Marianne Särkiniemen mielestä etävalmentaminen vaatii kykyä lukea ihmisiä.

– Joskus videotreenissä asiakkaan web-kamera voi olla liian epäselvä eikä silloin näe, jos häntä vaikka sattuu. Valmentajalle sellainen tilanne on haastava.

FAKTA

Kysely nettivalmennuksiin osallistumisesta

  • Moreenimedian kysely jaettiin kahdessa Facebook-ryhmässä: Tavoitteena terveellisempi elämä ja Naistenhuone (SENSUROIMATON).
  • Kyselyyn vastasi 50 ihmistä, joista 39 oli osallistunut johonkin nettivalmennukseen.
  • Noin 69 prosenttia nettivalmennukseen osallistuneista koki, että valmentaja onnistui tehtävässään erittäin hyvin tai melko hyvin.

Nettivalmennukset on suunniteltu monille

Henkilökohtaisten etävalmennusten lisäksi on myynnissä nettivalmennuksia, joissa ei ole henkilökohtaisia tapaamisia asiakkaan ja valmentajan välillä.

Myös Marianne Särkiniemi myy kahta erilaista valmennusta, jotka keskittyvät hyvinvointiin ja joogaan. Treenivideoiden lisäksi niissä on viikoittaisia tsemppivideoita. Reaaliaikaista vuorovaikutusta osallistujien kanssa ei ole, sillä kaikki viestit on automatisoitu.

Nettivalmennuksiin osallistuneista 54 prosenttia olisi kaivannut valmentajalta lisää kannustusta Moreenimedian nettivalmennuskyselyn mukaan. Kyselyn vastaajat saivat myös kertoa, mitä olisivat halunneet enemmän, ja esiin nousi erityisesti tarve tulla huomioiduksi yksilöllisemmin.

Särkiniemi ymmärtää yksilöllisyyden tarpeen, mutta toteaa sen olevan usein haastavaa toteuttaa nettivalmennuksissa.

– Niiden idea on monistaa sama ohjelma useille ihmisille. Valmentaja ei yksin pysty ottamaan jokaisen osallistujan henkilökohtaisia tarpeita huomioon.

Särkiniemen omassa hyvinvointivalmennuksessa osallistujille tulee säännöllisesti viestejä treenisovellukseen. Valmentajan kirjoittamat viestit ovat kaikille osallistujille samat, joten on riski, että eri ihmiset tulkitsevat ne eri tavoin.

– Nettivalmennuksissa on monia hyviä puolia, kuten se, että niihin voi osallistua missä tahansa ja milloin tahansa. Moni kuitenkin kaipaa henkilökohtaisuutta, joten kaikille nettivalmennus ei sovi.

Viisas johtaja pitää kiinni ja päästää irti – Matti Posio iloitsee toimittajien urakehityksestä

Nuori Matti Posio käveli Kangasalan Sanomien toimituspäällikön puheille ja tarjoutui tekemään musiikkiin liittyvää kulttuurijuttua. Toimittajakonkari Olavi Smolanderin myönteisestä vastauksesta alkoi 15-vuotiaan Posion lehtiura.

Ensin hän toimi avustajana Kangasalan Sanomissa, myöhemmin tiedotusopin opintojen myötä harjoittelijana Helsingin Sanomissa. Sitten Posio vaikutti Aamulehdessä erilaisissa tehtävissä, ulkomaantoimittajasta aina Moskovan kirjeenvaihtajan pestiin, uutispäällikön sijaisuuksiin ja Ihmiset ja Asia ‑liitteiden toteuttajaksi saakka. Päätoimittajan saappaisiin hän astui ensimmäisen kerran viransijaisena Lapin Kansassa vuonna 2012.

Nykyään Posio työskentelee Lännen Median päätoimittajana. Lännen Media on 11 maakuntamedian yhteenliittymä, joka toimii osakasmedioista koostuvan yhteistoimituksen voimin. Lännen Media kokee suuria muutoksia helmikuussa 2021, kun kaksi suurta maakuntamediaa, Aamulehti ja Satakunnan Kansa, poistuu yhteenliittymästä, mutta Posio toimii yhteistoimituksen päällikkönä myös tulevaisuudessa.

- Välineen suhteen olen kaikkiruokainen. Olen ennen kaikkea journalisti ja yhteiskunnallinen ajattelija, Matti Posio kuvailee itseään.

Johtajan työssä oma kirjoittaminen jää luonnollisesti vähemmälle, mutta nyt, Lännen Median muutosten myötä ja monipuolisen työnkuvan hieman supistuessa, Posio kertoo yrittävänsä hakeutua johtamisen sijasta enemmän kirjoittamaan.

– Innostun odottamattomista, merkittävistä käänteistä ja uutistapahtumista – sellaisista, joista huomaa, että nyt historian mannerlaatat liikahtelevat.

Posio kuvaa itseään Venäjä- ja Amerikka-asiantuntijaksi. Silloin kun hän pääsee tarttumaan kynään, hän kirjoittaa asioista, joista hänellä on vankka tieto ja näkemys. Viime aikoina tämä on tarkoittanut esimerkiksi USA:n presidentinvaaleja ja Navalnyin myrkytystä.

FAKTA

Matti Posio

  • Lännen Median päätoimittaja, 47 vuotta.
  • Asuu Tampereella, mutta liikkuu työn puolesta aktiivisesti maakunnissa.

Lännen Media

  • Vuonna 2014 perustettu maakuntamedioiden yhteenliittymä.
  • Osakaslehtien reaaliaikaisen ja päivittäisen sisällön sekä journalistisen tuotekehityksen tehostaja.
  • Mukana 11 maakuntalehteä. Helmikuusta 2021 lähtien 9 maakuntalehteä: Turun Sanomat, Kaleva ja Lapin Kansa, Ilkka-Pohjalainen, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti, Keskipohjanmaa, Kainuun Sanomat ja Länsi-Suomi (Aamulehti ja Satakunnan Kansa irtautuvat).
  • 29 toimittajan tiimi tiivistyy muutoksen myötä 6 toimittajaan.

47-vuotias seniori

Pitkän toimittajauran tehnyt Posio kertoo olevansa nopea ja tuottelias kirjoittaja, joka jatkaa toimintaa kaikissa olosuhteissa. Hän uskoo tarinan voimaan ja toivookin toimittajien juttuihin enemmän rakennetta ja tarinallisuutta.

– Tämän ikäisenä minua pidetään jo senioritoimittajana. Minulla on muistikuva vanhoista asioista. Olen elänyt jo aika monen Amerikan presidentin kauden ja monet sellaiset tapahtumat, joista nuoremmat lukevat Wikipediasta.

Vaikka Posio on taitava ja asiantunteva kirjoittaja, vuosien saatossa hänelle on kehittynyt identiteetti ja kokemus siitä, että hän haluaa katsoa asioita kokonaisuuden näkökulmasta.

– Onhan se toki urakehitystä, että on päällikkötehtävissä. Ja mahdollistaahan tämä myös vähän leveämmän leivän. Tosin kamppailemme supistuvassa markkinaraossa, mikä kasvattaa sitkeyttä ja joustavuutta myös ansioiden osalta.

Posion mielestä johtaminen on aika arkista ja karua toimintaa etenkin tiukoissa taloussuhdanteissa. Työstä on paikoin glamour kaukana.

– Vaikka johdon kokouksissa olisi kovaakin vääntöä ja hankalia ristipaineita, on tärkeää pystyä kertomaan mahdollisimman suoraan niin toimituksen tavoitteet ja mahdollisuudet kuin reunaehdotkin. Elämme haastavia aikoja. Silloin ei pelkällä hehkutuksella pääse pitkälle, Posio sanoo.

Johtajan arjesta on glamour välillä kaukana.

Hyvällä johtajalla on huono muisti

Posio kuvaa itseään hyvin työorientoituneeksi ihmiseksi, jonka muu identiteetti on päällekkäin journalistiuden kanssa. Hän on kokonaisvaltaisesti mukana projekteissa. Johtajuudesta hänellä on vahva näkemys. Ensimmäisenä Posio mainitsee ajanhallinnan tärkeyden ja ylipäätään ajan ymmärtämisen. Priorisoinnin merkitystä ei voi painottaa liikaa. Pitää tarttua olennaiseen ja antaa sille sen vaatima aika. Posio korostaa myös johtajan persoonaa, asennetta ja kyvykkyyttä.

– Luonteen pitää olla sisäsiisti ja siedettävä. Pitää olla jouheva ja eteenpäin pyrkivä.

Ja sitten se talon erikoinen:

– Hyvällä johtajalla on huono muisti. Ei saa jäädä mihinkään junnaamaan. Asioita on paljon – pitää muistaa tehdä ne asiat, joilla on merkitystä. Muut voi sitten hyvin unohtaa.

Toimituksesta ja välineestä toiseen

Ei ole lehteä ilman toimitusta, eikä toimitusta ilman toimittajia. Mediamaailmassa on luonnollista, että ihmiset liikkuvat paikasta toiseen.

– Olen yleensä vain iloinen, jos ihminen löytää itselleen hyvän työpaikan, vaikka se tarkoittaisi, että hän ei ole enää meidän tiimissämme, Posio toteaa.

Hän myöntää, että erityisen hyvin tiimiin sopivan tuotteliaan toimittajan lähtö on joskus kuitenkin harmittanut.

Kysyttäessä, mitä toimittajat tarvitsevat viihtyäkseen talossa, Posio vertaa tilannetta puutarhuriin, joka toimii kukkasten kanssa.

– Aikaa, Substralia ja kasteluvettä. Niitä siinä tarvitaan.

Tarkemmin kukkapenkkiin katsottuna se tarkoittaa, että toimittajille on hyvä antaa omaa vapautta, osoittaa kiinnostusta toimittajan kehityksestä ja antaa huomiota ohjaamalla. Tarjota haasteita ja vastuuta. Ja tietysti olla ystävällinen ja kehua sopivasti ja aiheesta.

– Kaikki tämä on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Ihmisellä pitää myös olla omat motivaattorit olla töissä. Ja selvät speksit, joita sitten toteuttaa, Posio kiteyttää.

Elli Suutarin analyysi: Kuka on oikean ikäinen vaativiin poliittisiin tehtäviin? – vääristyneet käsitykset iästä ja viisaudesta ruumiillistuvat johtajiin

Yhdysvaltojen johtoon astuu tammikuussa maan historian vanhin presidentti. Suomessa on maailman nuorin pääministeri. Hänen ikäänsä ja sukupuoltaan hehkutetaan kansainvälisesti.

Samaan aikaan keski-ikäisiä ja vanhempia naisia ei arvosteta työelämässä. Yli 55-vuotiaat naiset kohtaavat työsyrjintää huomattavasti useammin kuin saman ikäiset miehet.

Politiikassa naisjohtajalle sopiva ikähaarukka on paljon miesjohtajia kapeampi. Miehet ovat vielä seitsemänkymppisenä kovia jätkiä, mutta naiset saatetaan nähdä liian iäkkäinä joihinkin tehtäviin jo neljänkympin jälkeen.

Viisaustutkijan ja teologian tohtorin Jenni Spännärin mukaan mielikuvat johtajien parhaasta iästä kytkeytyvät stereotypioihin viisaudesta. Viisaus liitetään vanhuuteen, vaikka pelkkä korkea ikä itsessään ei ole viisauden tae. Nuori ihminen voi olla hyvin viisas ja vanha ihminen typerä.

Jotain vinoutuneista mielikuvista kertoo sekin, että ilmaisu vanha viisas mies on vakiintunut. Spännärin mukaan se on kulttuurinen kuva, jonka ovat mahdollistaneet yhteiskunnalliset rakenteet.

Kun vanhat viisaat miehet ovat teknisen tiedon, rahan ja vallan asiantuntijoita, vanha viisas nainen liitetään sosiaalisiin ja yhteisöllisiin taitoihin. Mieleen tulee Äiti Teresan kaltainen hoivaava hahmo.

Miesjohtaja saa olla vanha mutta ei heikko

Ilmiö ei kuitenkaan ole mustavalkoinen. 78-vuotias Joe Biden saattaa olla niin iäkäs, että hän kolkuttelee vanhaan viisaan miehen yläikärajaa.

Marraskuun lopulla uutisoitiin Bidenin murtaneen nilkkansa. Uutisissa ei unohdettu mainita, että hän on Yhdysvaltojen historian iäkkäin presidentin virassa aloittava.

Vaalikamppailun aikana Donald Trump yritti käyttää Bidenin ikää hyväkseen kutsumalla tätä “Sleepy Joeksi”. Taktiikka oli hataralla pohjalla, sillä Trump on vain neljä vuotta Bidenia nuorempi.

Sekä Trumpin että Bidenin on todettu peittelevän ikääntymisen merkkejään. Heidän luonnottoman tuuheat tai erikoisesti kaljun peitoksi kammatut kuontalonsa on tulkittu nuoruuden tavoitteluksi.

Nuoremman vaikutelman hakeminen kertoo, kuinka johtajan on oltava kova ja haavoittumaton, suorastaan kuolematon.

Kyse on kaksoisstandardeista. Nuori ei voi olla johtaja, koska hän ei ole viisas. Vanha ei voi olla johtaja, koska hän on heikko.

Iäkkäiden ihmisten arvo määritellään suhteessa nuoruuteen. Ei sen mukaan, missä he olisivat parhaimmillaan juuri omassa iässään. Kapea kuva vanhuudesta vahingoittaa yhtä lailla sekä vanhoja että nuoria.

Jenni Spännäri pohjaa tutkimuksensa kolmiulotteiseen viisauden määritelmään. Sen mukaan viisaus koostuu tiedosta, tiedon pohtimisesta sekä myötätunnosta.

Myötätunto ei tarkoita ylevää tunnetta, vaan ihmisten välistä toimintaa, jossa viisaus muuttuu teoiksi. Tutkimusten perusteella myötätunnolla johdetut organisaatiot ja yhteisöt ovat kaikkein tehokkaimpia.

– Entä jos johtaja saisi olla myös heikko? Vammat ja karut elämänkokemukset voivat olla viisautta kartuttava voimavara, Spännäri sanoo.

Hänen mukaansa viisaus ei riipu iästä. Kokemusta voi kerätä muutenkin kuin itse elämällä: lukemalla, keskustelemalla ja opiskelemalla.

Kirjoituksessa on käytetty lähteenä myös Johanna Mäkelän vuonna 2018 julkaistua väitöskirjaa Naiset politiikan huipulla: Sukupuolittunut viestintä ja johtajuus.

Sometyötä ei välttämättä pidetä oikeana työnä – ”On kysytty, että onko toi vaan valokuvien räpsimistä” 

Instagramin kiiltokuvissa somevaikuttajan työ saattaa vaikuttaa helpolta: otetaan kuvia itsestä ja hienoista ruoka-annoksista, yövytään luksushotelleissa tai saadaan ilmaiseksi tuotteita. Ennakkoasenteiden vuoksi sometyötä ei välttämättä pidetä edes oikeana työnä.

Myös työkseen sosiaalista mediaa tekevä Ina Lähteenmaa, 25, on kokenut ennakkoluuloja työtään kohtaan etenkin muutamia vuosia sitten.

– On kysytty, että onko toi vaan valokuvien räpsimistä tai tosi helppoa työtä. Siitäkin voidaan olla montaa mieltä, ja se on varmasti vaikuttajakohtaista. Koen, että yrittäjänä maksan ihan tavalliseen tapaan verot ja muut, joten koen, että tämä on työ muiden joukossa.

Tampereen yliopiston projektitutkija Ida Roivaisen mukaan esimerkiksi lifestyle-sisältöä tekevien naisten työtä kyseenalaistetaan edelleen paljon.

– He saavat sitä perinteistä ryönää niskaansa, mitä muutkin julkisuudessa olevat naiset saavat ja saatetaan kyseenalaistaa sitä, voiko meikkivideoita tai vaatetutoriaaleja tekevät ottaa vakavasti työelämässä.

Somevaikuttajan työssä työ ja vapaa-aika sekoittuvat. Lähteenmaan on joskus hankala erottaa, mikä on hänen työ- ja mikä vapaa-ajan minäänsä. Hän myöntää, että sometyö on joiltain osin myös raskasta.

– Koen, että sometyö on joiltain osin raskasta ehkä siksi, että se on henkisesti koko ajan tässä äärellä. Se kietoutuu siihen elämäntyyliin ja itsestä jakamiseen. On tietoinen päätös jakaa henkilökohtaisia asioita itsestä, jolloin kannan vastuun myös siitä, mihin vedän rajani esimerkiksi yksityisyyden kanssa.