Unisex-vaatteiden löytäminen on vaikeaa – Kevin Koho liputtaa aidosti sukupuolineutraalin pukeutumisen puolesta

Sukupuolineutraalien vaatteiden löytäminen on hankalaa, selviää Moreenimedian kyselystä. Yli puolet vastaajista kokee häiritseväksi sen, että vaatteet on suunnattu selkeästi joko miehille tai naisille. Kyselyyn vastasi 123 henkilöä.

Aalto-yliopiston muodintutkimuksen professori Annamari Vänskä tunnistaa ongelman. Hänen mukaansa sukupuolineutraaleja vaatemallistoja on tarjolla melko vähän ja useiden sukupuolineutraalien vaatteiden mitoitus perustuu miesvartalolle tehtyihin malleihin.

– Silloinhan sukupuolettomuus on itse asiassa hyvin sukupuolittunutta, koska sillä viitataan maskuliinisuuteen ja miehisyyteen. Kyseessä on siis paradoksaalinen käsite. Nainen on se, joka on sukupuoli, ja mies on vaan ihminen. Siinä mielessä ei voi olla sukupuoleton.

Moreenimedian kyselyssä korostuu, että monet muunsukupuoliset kokevat vaateostoksilla vahvaa ulkopuolisuuden tunnetta. Erästä vastaajaa vaatteiden sukupuolittuneisuus häiritsee jokaisella ostoskerralla.

– Kuvittele, ettei sukupuolellesi ole missään omaa osastoa. Itse pidät itseäsi aivan tavallisena ihmisenä, mutta kokonaiset teollisuudenalat eivät tunnista olemassaoloasi. Se aiheuttaa välillä todella vahvoja toiseuden fiiliksiä.

FAKTA

Kysely sukupuolten moninaisuudesta vaateteollisuudessa

  • Moreenimedian kysely toteutettiin marraskuussa ja sitä jaettiin Facebookissa Sukupuoleltaan moninaisten ryhmässä ja Tampereen PuskaRario -ryhmässä.
  • 77 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että vaateliikeketjujen tulisi suunnitella enemmän vaatteita, joita ei ole suunnattu ainoastaan miehille tai naisille.
  • 78 prosenttia vastaajista koki, että vaateteollisuus vahvistaa stereotyyppisiä sukupuolirooleja (mies ja nainen).
  • Kyselyyn vastasi 123 ihmistä, joista 28 prosenttia oli muunsukupuolisia. 55 prosenttia kyselyyn vastanneista oli naisia.
  • Suurin osa vastaajista oli 20–29-vuotiaita.

Kevin Kohon mielestä naisten ja miesten osastot ovat turhia

Helsinkiläinen Kevin Koho, 21, kertoo sukupuoli-identiteettinsä olevan jotain naisen ja miehen väliltä tai niiden ulkopuolelta. Kohon mielestä sukupuolten jaottelu kahteen on naurettavaa ja vanhanaikaista. Hänen mukaansa kaikkien vaatteiden tulisi olla sukupuolineutraaleja.

– Esimerkiksi rintaliivejä pidetään syystäkin sukupuolittuneina. Ne voisivat kuitenkin olla kaupassa vain nimellä ”rintaliivit”, ja niitä tarvitsevat ihmiset voisivat käydä ostamassa ne.

Kohon oma tyyli on feminiininen, ja se perustuu siluettiin, väriin ja tekstuuriin. Hän ostaa vaatteensa yleensä kirpputoreilta ja kierrätyskeskuksista. Siellä saa rauhallisin mielin katsella vaatteita, sillä erillisiä miesten ja naisten osastoja ei ole.

Myös Koho tunnistaa sukupuolineutraalien vaatteiden ongelmallisuuden. Hänestä on outo käsitys, että esimerkiksi androgyynisyys on yleensä aina maskuliinista eikä feminiinistä. Kohon mielestä vaatteet ovat vain pala kangasta, joka kaavoitetaan johonkin tiettyyn malliin. Hän toivoo, että vaatteiden sukupuolittamisesta päästäisiin eroon.

Kevin Kohon tyyli-idoleita ovat muun muassa Harry Styles ja Ezra Miller.

Pukeutuminen on osa sukupuoli-identiteettiä

Annamari Vänskän mielestä pukeutumisella on iso rooli sukupuoli-identiteetin muodostumisessa. Hän näkee pukeutumisen hyvin intiiminä asiana.

– Vaatetus on kuin toinen iho, ja se tuo näkyväksi ihmisen persoonaa. Erityisen näkyväksi pukeutumisen merkitys tulee silloin, jos ei löydäkään vaatteita, joihin oma sukupuoli-identiteetti soveltuisi. Jos tällaisia asioita ei tarvitse miettiä joka päivä, omaan sukupuoli-identiteettiin tutustuminen on huomattavasti helpompaa.

Myös Koho kokee pukeutumisen merkittäväksi osaksi identiteettiään.

Kun Koho vuosi sitten muutti ahtaalta tuntuneesta Haminasta nykyiseen kotikaupunkiinsa Helsinkiin, hän sai rauhassa tutustua omaan sukupuoleensa ja hankkia sellaisia vaatteita, jotka tuntuivat omilta. Sen avulla käsitys hänen omasta sukupuolestaan on selkiytynyt.

– Se, että saa näyttää miltä haluaa ja pukeutua miten haluaa, helpottaa itselle oikean sukupuolen löytämistä ja siihen tutustumista.

Omalla pukeutumisellaan Koho tahtoo kertoa, että jokaisen tulisi voida käyttää juuri sellaisia vaatteita kuin haluaa.

– En tarvitse keneltäkään lupaa näyttääkseni tältä.

Maailma pitää pelastaa, ja vastakulttuurit voivat auttaa siinä

Vastakulttuurien ajatukset voivat aluksi tuntua radikaaleilta. Ne saattavat kuitenkin nousta osaksi valtavirtaa, kuten eläinoikeusliikkeen esille tuomat kasvissyönti ja veganismi ovat tehneet.

Vastakulttuurit ovat vallitsevasta kulttuurista etäännytettyjä kulttuureita. Ne pyrkivät tuottamaan vaihtoehtoja olemassa olevaan yhteiskuntaan, kertoo Jyväskylän yliopiston kulttuuripolitiikan professori Miikka Pyykkönen.

– Niiden tehtävä on tuottaa ja nostaa yhteiskunnassa esille sellaisia asioita, joita muuten ei osata ajatella. Siinä piilee vastakulttuurien voima, niiden potentiaali ja niiden tarkoitus. Ilman niitä meillä ei olisi tällaista tietoisuutta esimerkiksi ympäristöasioista ja erilaisista radikaaleista vaihtoehtoisista mahdollisuuksista kapitalismille.

Pyykkösen mukaan kaikki vastakulttuurit eivät kuitenkaan pyri vaikuttamaan ympäröivään yhteiskuntaan. Jotkut niistä voivat esimerkiksi vetäytyä maaseudulle elämään omaa elämäänsä, hypätä pois oravanpyörästä.

Eino Nurmisto elää Instagramissa glamourelämää ja puhuu äänekkäästi vähemmistöjen puolesta – ”Pienen ihmisen puolustaminen on minulle luontaista”

Helsinkiläisellä Eino Nurmistolla on vahvat mielipiteet. Hän näkyy ja kuuluu sekä sosiaalisessa mediassa että kadulla. Jokapäiväiseen keskusteluun hän osallistuu Twitterissä. Nurmiston mukaan täytyy osata ottaa kantaa kärkevästi, mutta ei törkeästi.

Hänellä on vahvat mielipiteet etenkin seksuaalivähemmistöjen puolustamisessa. Hän on oppinut keskustelemaan tehokkaasti ja kannanottaminen tulee jo selkärangasta etenkin Twitterissä. Keskustelu on osa hänen työtään ja näkyvyyttään.

– Pienen ihmisen puolustaminen on minulle luontaista, koska koen itse olleeni sellainen.

28-vuotias Eino Nurmisto on asunut elämänsä aikana Somerolla ja Turussa. Helsinkiin hän on muuttanut töiden perässä muutama vuosi sitten.

Pois pikkukylästä

Nurmisto on kotoisin pieneltä paikkakunnalta Somerolta. Lukion viimeisenä vuonna Nurmisto aloitti blogin, jota hän kirjoittaa tänäkin päivänä. Blogin nimi Tämän kylän homopoika johtaa juurensa hänen nuoruuteensa.

– Tunsin olevani ainoa homo koko Somerolla.

Muutto pois Somerolta muutti Nurmiston elämän. Kiusaaminen ja ahtaat ajattelumallit jäivät taka-alalle ja uusi elämä alkoi Turussa. Isossa kaupungissa hän näki erilaisia ja erinäköisiä ihmisiä ja alkoi hyväksymään itseään sellaisena kuin oli. Omia kiinnostuksen kohteita, kuten persoonallista pukeutumista, sai toteuttaa ilman tuomitsemista.

Helsingissä on paljon media-alan töitä ja Nurmisto osaa ottaa hyödyn irti tehtävästä kuin tehtävästä. Hän opiskeli Turun yliopistossa kotimaista kirjallisuutta, mutta tutkinto jäi kesken.

– Tutkinto on ruotsin kurssia vaille valmis ja todennäköisesti niin saa jäädäkin.

Sosiaalinen media on Eino Nurmistolle ennen kaikkea työpaikka, eikä hän tee selkeää rajaa vapaa-ajan ja työn välillä.

Kirjan sivut syntyivät helposti

Kirjoittaminen on Eino Nurmistolle tärkeää. Viime syyskuussa julkaistu esikoisteos Homopojan opas merkitsee Nurmistolle henkilökohtaisesti paljon. Hän käsittelee kirjassaan paljon omia kokemuksiaan.

Nurmiston mukaan kirja syntyi kuin itsestään ja kustannusyhtiön tiimistä oli suuri apu. Hän myös kuvitti kirjan itse yhtiön kehottamana.

Teos on hyvin suosittu ja se on avannut uuden keskustelun seksuaalivähemmistöistä. Erityisesti kirjan on tarkoitus auttaa itseään etsiviä nuoria. Teos on kuin isoveli jokaiselle pikku homopojalle, joka ei välttämättä saa tarvitsemaansa tukea.

– Halusin, että kirja ei jäisi pölyttymään hyllyyn, vaan siihen voisi palata uudelleen vuosienkin päästä.

Arkena Eino Nurmisto käyttää pukeutumisessaan yksinkertaisia ja helposti yhdisteltäviä värejä, mutta ei pelkää erottua joukosta.

Glitterkylpyjä ja vahvoja mielipiteitä

Instagramissaan Eino Nurmisto kylpee glitterissä ja säväyttää näyttävällä tyylillään. Pukeutuminen on hänelle intohimo eikä hän pelkää näyttää sitä. Nurmiston Instagram on hyvin siloiteltu ja tarkkaan mietitty.

Hän kuitenkin kaipaa aikaa, jolloin Instagram korosti aitoutta ja rosoisuutta. Nurmiston mukaan normaalin elämän tavoittelu on nouseva trendi Instagramissa.

– Jossain vaiheessa kuvasin pelkästään puhelimella järjestelmäkameran sijasta.

Nimimerkin takaa on tosin helppoa ottaa kantaa ja puhua vaikeista asioista. Monet tuntevat nimimerkin, mutta eivät itse Einoa. Nurmiston kertoo, että välillä ihmiset huutelevat kadulla homoa ja homopoikaa.

– Haluaisin, että ihmiset tietäisivät minut Einona ja että nimimerkki jäisi pikkuhiljaa jo taaksepäin.

 

Anniina Nikanderin analyysi: Jos hippi matkustaisi aikaamme suoraan 1960-luvulta, hän boikotoisi Black Fridayta – ja häntä pitäisi kuunnella

Viime elokuussa olin Ruotsin Lapissa Rainbow Gatheringissä. Eri puolilla maailmaa järjestettävissä Gatheringeissä ihmiset kokoontuvat yhteen elämään luonnossa. Ihailimme tähtiä ja revontulia vasta tapaamieni ihmisten kanssa, ja välttelimme rahasta ja kuluttamisesta puhumista. Emme kaivanneet niitä, koska meillä oli toisemme. Meidän ei tarvinnut yrittää ostaa onnea.

Rainbowien ruoka valmistetaan ja rahoitetaan vapaaehtoisesti ja syödään piirissä. Aluksi lauletaan yhdessä, käsistä kiinni pitäen. Kokoontumisten tärkeimpiä arvoja ovatkin muun muassa epäkaupallisuus, rakkaus, rauha ja hierarkiattomuus. Ei siis liene kummallista, että Yle nimitti Leppävirralla yhdeksän vuotta sitten järjestettyä kokoontumista ”hippileiriksi”.

Rainbow Gatheringejä alettiin järjestää hippikulttuurin jo hiivuttua vuonna 1972. Hippikulttuuri syntyi Yhdysvalloissa vastustamaan modernisoituvan ja vaurastuvan yhteiskunnan keskiluokkaista kulutuselämäntapaa. Suomessa hipeistä alettiin puhua vuonna 1967. Pitkätukkaiset ja omintakeisesti pukeutuvat hipit eivät kuitenkaan vaellelleet maamme kylmiä katuja sankkoina joukkoina.

Hippiyttä oli monenlaista. Toiset poimivat vain kukkia hiuksiinsa, toiset omaksuivat ideologian radikaalisti. Suomalaishippejä yhdisti sodan vastaisuus eli rauhanaate. Lisäksi he pyrkivät murtamaan tiukkoja seksuaalinormeja ja laajensivat tajuntaansa huumeilla ja psykedeelisellä musiikilla. Hipit uskoivat luonnollisuuteen kaikilla elämänaloilla, mutta poikkeuksen teki muun muassa synteettinen ”hippihuume” LSD. Tutkimuksen mukaan Suomessa suosituimpia päihteitä olivat kannabis ja alkoholi, ja ainakin Yhdysvalloissa syntyi todellisia huumeongelmia.

Hipeiltä puuttuivat tehokkaat keinot paremman maailman tavoittelemiseen, eivätkä heidän ”make love, not war” -toiveensa valitettavasti toteutuneet. Alakulttuuri menetti loistonsa muutamassa vuodessa, mutta sen kukkasia puhkesi sinne tänne.

Ympäristöliikkeeseen periytyi hippien arvoja, ja ne johdattivat monia vasemmistolaiseen poliittiseen nuorisoliikkeeseen. 1970-luvulla hippi- ja undergroundtaustaiset nuoret perustivat Suomeen Oraansuojelijat-yhdistyksen, joka toimi kasvisruokavalion edelläkävijänä. Samaiset nuoret perustivat myös maan ainoan kasvisravintolan. Se sai osuvasti nimekseen Kasvisravintola.

Hipit istuttivat vegesiemenen, ja vuosikymmeniä myöhemmin ilmiö kasvoi osaksi valtavirtaa. Vuonna 2016 kaikista suomalaisista kotitalouksista jo kahdeksan prosenttia ja 17–24-vuotiaiden talouksista liki 18 prosenttia jätti lihatuotteet ostamatta.

Hippien näkemykset, kuten rauhanaate ja luonnonmukaisuus eivät olleet heidän keksimiään. Kulttuuri keräsi yhteen erilaisia arvoja ja juurrutti ne nuoren sukupolven maailmankatsomukseen tai vähintään tietoisuuteen. Nykyään nämä arvot ovat niin lähellä, ettei niitä huomaa.

Jakamistalous kehittyy, ja esimerkiksi lyhytaikaisen majoituksen vuokraaminen yksityisiltä on lisääntynyt. Vihreitä arvoja erityisen tärkeinä pitäviä puolueita vihreitä ja vasemmistoliittoa kannattaa yhteensä yli 20 prosenttia suomalaisista. Hiljattain kaduillamme osoitettiin mieltä Turkin sotatoimia vastaan. Rauhan puolesta.

Nykyhipeillä ei yleisesti ottaen näytä olevan 60-luvun hippikulttuurin kanssa paljoa tekemistä, mutta jatkuvuuksiakin löytyy. Kulttuurinsa kukoistusaikoina hipit menivät Intiaan, ja yhä uudet nuoret sukupolvet matkaavat maahan elämään edeltäjiensä lailla ja pitävät länsimaalaisten vastakulttuuria voimissaan.

Hipit jättivät jälkeen nimensä. Alkuperäisiä hippejä oli moneen pakuun, ja niin on nykyisiäkin. Hippiyteen liitetään milloin vapaa seksuaalisuus, milloin kristalliparantaminen, vasemmistoarvot, maailmanparannusvietti, takkutukka tai alkuperäinen ”peace and love” -henki. Hippi voi olla niin pilveä poltteleva kommunistiaktiivi kuin erakkona elävä kalastajakin.

Maailmaa eivät uhkaa samat kriisit kuin 60-luvulla, mutta hippien arvot pätevät yhä. Hipit vastustivat suorituskeskeisyyttä. Rainbow Gatheringissa teimme kaiken vapaaehtoisesti, toistemme ja itsemme hyväksi. Ympärilläni oli yhteisö ja olin hyvin onnellinen. Yhteisasuminen ylipäätään olisi ilmastoteko ja auttaisi yksinäisyyteen.

Luonnon kunnioittaminen ympäristökatastrofin keskellä on välttämätöntä. Tänä Black Fridayna pitäisi kuunnella hippejä ja olla osallistumatta kulutushulluuteen, joka tuskin lopulta tyydyttää kuluttajaa itseään, mutta tuhoaa maailman hänen ympäriltään. Katsellaan sen sijaan vaikka yhdessä tähtiä.

Tässä jutussa on käytetty lähteenä muun muassa tutkija Janne Poikolaisen ja akatemiatutkija Mari Korpelan haastatteluja sekä Poikolaisen suomalaisia hippejä ja hippikulttuuria tutkivaa pro gradu -tutkielmaa

Euroopan unioni voi tarkoittaa nuorelle yhtenäisyyttä ja ystäviä – ”Rakastan eurooppalaista identiteettiäni”

19-vuotias nokialaislähtöinen Heidi Tauriainen on ollut mukana kansainvälisissä projekteissa yläasteelta lähtien, ja vuodesta 2017 asti hän on toiminut Euroopan nuorten parlamentissa. EYP on poliittisesti sitoutumaton järjestö, jolla on toimintaa lähes jokaisessa Euroopan maassa.

Tauriaiselle Euroopan Unionin passi ja Suomen passi ovat yhtä tärkeitä.

– En tiedä maailmaa ilman Euroopan unionia, toisin kuin esimerkiksi omat vanhempani. Tarvitsemme vanhempaa sukupolvea kertomaan kokemuksistaan, mutta me olemme luomassa omaa tulevaisuutta.

Marraskuussa Tauriainen toimi pääjärjestäjänä Euroopan nuorten parlamentin alueellisessa istunnossa Nokialla. Osallistujia oli yhteensä noin sata. EYP:n istunnot simuloivat Euroopan Unionin istuntoja, ja Nokialla nuorten komiteat pohtivat esimerkiksi tasa-arvoa ja ilmastonmuutosta. Kokemus kartutti stressinhallintakykyä, mutta kaksipäiväisen tapahtuman päätteeksi onnen kyyneliltä ei vältytty.

Nuorten EU-kiinnostusta tulisi Tauriaisen mielestä lisätä koulutuksen avulla. Hän itse on saanut EYP:n toiminnasta paljon kokemuksia ja kielitaitoa. Ennen kaikkea toiminta on tarjonnut ystäviä ja yhteisöllisyyden kokemuksia.

– Rakastan Suomea ja suomalaisuutta, mutta rakastan myös eurooppalaista identiteettiäni, jonka olen saanut Euroopan unionista.