Asbestialan onnenonkijat haittaavat myös rehellisiä toimijoita – ”Säätely on liian löyhää”

FAKTA

Asbesti on hengenvaarallista

  • Asbesti on kuitumineraalien yhteisnimistys, joita käytettiin rakentamisessa 1920–1990-luvuilla.
  • Lyhytaikainenkin altistuminen asbestikuiduille voi johtaa vakavaan sairastumiseen.
  • Esimerkiksi remontin yhteydessä asbestipitoisesta materiaalista voi vapautua asbestikuituja ilmaan.
  • Suomessa kuolee vuosittain noin 100 ihmistä asbestiperäisiin sairauksiin.

Tampereen asbesti- ja kuitulaboratorio hohtaa puhtaan valkoisena kuin sairaalan leikkaussali. Huipputeknologiaa edustavat mikroskoopit piirtävät näytöille suurennuksia asbestikuiduista.

Asbestilaboratorioiden maine koki kovan kolauksen tämän vuoden alussa. Ylen tutkivan journalismin ohjelma MOT lähetti testinäytteitä eri laboratorioihin ja tulokset olivat ristiriitaisia.

– Totta kai se vei julkisuuskuvaa alaspäin. Olin juuri pitämässä Pirkanmaan kiinteistöillassa esitelmää ja joku viittasi vain ilmoittaakseen, että ei luota meidän analyyseihimme, kertoo Tampereen asbesti- ja kuitulaboratorion laatupäällikkö Heli Knuutila.

Knuutilan mukaan hyvistä aikeista huolimatta MOT:n tiedot saattoivat olla liian hataralla pohjalla. Hän epäilee, olivatko laboratorioiden testaamiseen käytettävät näytteet sellaisia, että niistä pystyi saamaan yhtenäisiä tuloksia.

Ohjelma leimasi myös laboratoriot, jotka noudattavat alan hyviä käytäntöjä.

Tampereen asbesti- ja kuitulaboratorio on yksi niistä yhdestätoista suomalaisesta asbestilaboratoriosta, joilta löytyy Turvallisuus- ja kemikaaliviraston yksikön FINASin myöntämä akkreditointipäätös. Tämä on alan ainoa pätevä laatukriteeri.

Heli Knuutila esittelee hengenvaarallista asbestikuitua sisältävää näytettä.

Laboratoriot ja kartoitusyritykset yhteistyössä

Tampereen asbesti- ja kuitulaboratoriossa käy ovi tiuhaan. Oransseihin haalareihin pukeutuneet rakennusmiehet tuovat materiaalianäytteitä analysoitavaksi laboratorioon.

Kun ennen vuonna 1994 valmistetussa talossa puretaan rakenteita, lain mukaan sille pitää tehdä haitta-aineisiin erikoistuneen ammattilaisen tekemä asbestikartoitus. Kartoitusyritykset keräävät  asbestinäytteet ja toimittavat ne laboratorioihin analysoitavaksi.

– Tänä aamuna tuli näyte työmaalta, jossa sähköpäätekeskuksen takaa oli löydetty vaaleaa eristettä. Työmaalla täytyi pysäyttää työt ja tarkistaa, onko eristeessä asbestia, kertoo Knuutila.

Jos asbestia löytyy, työssä tarvitaan asbestilta suojaavia erityisvarusteita.

Asbestinäytteen ottaminen ja tutkiminen vaatii äärimmäistä tarkkuutta. Asbesti on eniten työperäisiä kuolemia tuottava yksittäinen tekijä, joten väärillä tulkinnoilla saattaa olla kohtalokkaita seurauksia.

– Ilman oikeaa tietoa asbestista ei voi varautua vaaroihin mitenkään. Käytännössä kaikki työntekijät, asukkaat ja muut lähellä liikkuvat saattavat altistua asbestille, kertoo Suomen Asbesti- ja Pölysaneerausalan puheenjohtaja Kai Salmi.

Oikeaoppiseen asbestinäytteen analysoimiseen kuuluu useita eri vaiheita.
Näytöllä näkyy moninkertainen suurennus maalinäytteestä. Tällä kertaa näytteestä ei löytynyt asbestia.

Asbestiala tarvitsee lisää säätelyä

Knuutila ja Salmi ovat molemmat huolissaan alalla toimivista epärehellisistä yrityksistä.

– Suomessa tullaan muihin maihin verrattuna perässä asbestilainsäädännön osalta. Säätely on liian löyhää, toteaa Knuutila.

Salmi huomauttaa, että periaatteessa kuka tahansa voi nykyisen lainsäädännön puitteissa perustaa asbestilaboratorion tai kartoitusyrityksen. Laboratorion perustaminen ei vaadi edes mikroskooppia.

– Eräässä tuoreessa tapauksessa yritys oli raportin mukaan ottanut näytteen materiaalista. Kun selvisi, että tulos oli väärä, yritys oli ilmoittanut vain päätelleensä asian.

Knuutilan mukaan erityisesti yksityishenkilöt eivät ole aina tietoisia lainsäädännöstä eivätkä asbestin vaaroista.

– Vieläkin kuulee ihmisiltä, että miksi asbestista pitäisi huolestua, kun sitä on käytetty jo vuosikymmenien ajan, huokaisee Knuutila.

Ekomuodin suunnittelijat vastustavat Black Fridayta ja iloitsevat Linnan juhlien kierrätysmuovimekoista – ”Turha tavara ei koskaan ole ekologista”

Pikamuoti on kaikkien huulilla. Muotiteollisuuteen perehtyvässä britannialaisessa tutkimuksessa pikamuoti määritellään vaateteollisuudeksi, jolle on ominaista hetkelliset trendit, tiuhaan vaihtuvat mallistot sekä edulliset hinnat. Näiden ominaisuuksien takana on usein kuitenkin epäekologinen valmistusprosessi.

Vastaiskuna pikamuodille helsinkiläinen vaatesuunnittelija Heini Lambert, 37, valmistaa mallistonsa vaatteet itse. Vaatemerkki Otuksen tuotteet valmistetaan Suomessa. Ekologisuus oli Lambertille perusedellytys jo Otuksen alkumetreistä lähtien.

– En pystyisi seisomaan tuotteideni takana, jos ne sotisivat arvojani vastaan. Ekologisuus on minulle tärkeää myös muussa arjessani.

Lambertin mukaan vaatteen ekologisuutta punnittaessa on mietittävä myös tuotteen kuljetuskertojen määrää.

Myös Halla Halla -vaatemerkin takana olevat Salla Valkonen, 27, ja Hanna Chalvet, 29, kertovat yhteisten arvojen ajaneen naiset ekomuodin pariin. Suunnittelijakaksikkoa yhdisti intohimo muotiin ja surffaukseen.

– Surffausreissuilla paratiisirantojen muoviroskaongelmat tulivat konkreettisiksi. Se herätti meissä halun vaikuttaa tilanteeseen, Valkonen kertoo.

Hamppua Romaniasta ja bikineitä kalastusverkoista

Ekologista muotia on monenlaista, eikä siihen löydy vain yhtä reseptiä. Otuksen vaatteet tehdään kemikaalittomista luonnonkuiduista, jotka tuodaan Suomeen Romaniasta ja Etelä-Afrikasta. Merinovilla ja luomupuuvilla kudotaan  kankaaksi Suomessa. Hamppu puolestaan tulee Lambertille valmiina kankaana. Vaatteet hän ompelee lähes poikkeuksetta itse.

Halla Hallan uimapuvut puolestaan valmistetaan Balin saarella siten, että toinen omistajista on aina paikan päällä. Materiaalit vaatteisiin kerätään vesistöjen muovijätteistä vapaaehtoisten sukeltajien toimesta.

Heini Lambert ja Salla Valkonen ovat samaa mieltä siitä, että ekologisen vaatteen materiaali on aina luonnonmukaista tai kierrätettyä. Vaate on valmistettu ympäristöystävällisesti ja kunnioittaen kaikkea elävää. Materiaalin tulee kestää kulutusta, mutta käyttöajan loppuessa se täytyy voida myös kierrättää.

Erilaisista tuotantoprosesseista huolimatta vaatemerkeillä on muutakin yhteistä kuin ekologiset arvot. Pikamuotiin verrattaessa ensimmäisenä nousevat esiin Halla Hallan ja Otuksen suppeat mallistot ja pienet varastot.

– Vaatetta valmistetaan maltillisesti ja ylimääräistä jätettä pyritään välttämään, kertoo Valkonen.

Laajentaakseen yritystään Lambert joutuu pohtimaan tuotannon siirtämistä naapurimaihin, koska Suomessa vaatteiden valmistaminen käy yrittäjälle kalliiksi.

Teollisuus vastaan ekologisuus

Muotiteollisuus perustuu kuluttamiseen. Trendit luovat kuvitelman jonkin tarpeesta. Vanhasta sesongista tuttu raitatakki ei enää vastaa kuluttajan toiveisiin, kun seuraavana päivänä kaivataankin jo ruutua.

Lambert kertoo turhan kuluttamisen olevan valitettava osa muotiteollisuutta. Juuri vietetyn valtakunnallisen alennuspäivän Black Fridayn aikaan Lambert otti kantaa kulutushysteriaan julkaisemalla Otuksen sivuille muistutuksen Älä osta mitään -päivästä.

– Olen selkeästi vähän huono tekemään bisnestä, Lambert nauraa.

Valkonen iloitsee pienistäkin askeleista, vaikka sitten kierrätysmuovimekoista Linnanjuhlissa. Hän toivoo, että ekologisuus olisi vaatetuotannossa uusi normi. Hän uskoo myös, että uutisointi ilmasto-ongelmista saa kuluttajat toimimaan vastuullisemmin. Mitä tulee yritysten vastuullisuuteen, Valkonen toivoisi yhteiskunnalta korkeampia vaatimuksia.

Myös Lambert kokee, että ekovaatteiden näkyminen Linnan juhlien kaltaisissa kansanjuhlissa on tärkeää ja saa ihmiset ajattelemaan. Hän ei silti usko, että muotiteollisuus voisi koskaan olla täysin ekologinen.

– Ihmiset ovat kuitenkin turhamaisia ja ostavat tuotteita huvikseen. Tässäkin tilanteessa on toki parempi, että tuote on vastuullisesti tehty. Silti turha tavara ei koskaan ole ekologista.

”Kipu on vaan tunne, johon on tarkotus tottuu” – Koli C alkoi tehdä räppiä masennuttuaan, ja nyt hänet halutaan useammille kappaleille kuin hän voi osallistua

Koli C on tehnyt reilussa vuodessa viitisenkymmentä keikkaa, mutta silti ennen jokaista hän pelkää jonkin menevän ”vituiksi”. Videoillaan ja keikoillaan hän esiintyy itsevarmasti, mutta nyt hermostuttaa. Koli C:ssä on säröjä, joista syntyy kappaleita. Niihin samaistutaan tai niistä pahoitetaan mieli.

Fakta

Koli C

  • Juuso ”Jusu” Hovinen, 26.
  • Alun perin kotoisin Pirkanmaalta, asuu Keravalla.
  • Tekee underground-räppiä eli valtavirrasta poikkeavaa rap-musiikkia.
  • Aloitti keikkailun reilu vuosi sitten.
  • Kappaleilla yli 2,5 miljoonaa katselukertaa Youtubessa. Spotify-kanava aukeaa ensi vuonna.
  • Aiemmin soittanut kitaraa ja bassoa.

Räppäri istuu autossa, hörppii ”paria tasoittavaa” ja kertoo sanoittamisesta, jota hän tekee sensuroimatta.

– Jos se on liian raakaa jollekin, niin ihan sama mulle. En mä pyri tolla mihinkään radioon. Vaikka sinnekin päästiin, hän naurahtaa.

Koli C on räpännyt pitkään, mutta suosio alkoi kasvaa lopulta puolitoista vuotta sitten ”Benzoi”-kappaleen myötä. Siinä hän ruotii kursailematta lääkeongelmaa. Räppärin mukaan se on ymmärretty väärin ylistyslauluna bentsodiatsepiineille. Samojen lääkkeiden kanssa hänellä oli ongelmia, kunnes hän armeijassa onnistui lopettamaan niiden käytön. Kappaleessa kuvaillaan, mitä ne voivat tehdä ihmiselle.

Koli C:n musiikissa käsitellään synkästi asioita, joita yhteiskunnan pohjalla eläminen voi tuoda tullessaan. Päihteet ja mielenterveysongelmat ovat tavallisia räppien aiheita. Artistia ei kiinnosta, miten hänen suorasukaiseen tyyliinsä reagoidaan, mutta silti hän haluaisi herätellä ihmisiä.

– Nykypäivänä tuolla on 15-vuotiaat aivan sekaisin. Ei se oo hyvännäköistä.

Jotenka Kolina tuli ja opetti mite nää sanat nii sanotaa / Ladataa jokasta kolmiolääkettä nii kauan kunnes me sisältä hajotaa

Koli C: Benzoi

Runoista räppiä, räpistä menestystä

Kun Koli C oli nuorempi, räppiä ei hänen mukaansa kunnioitettu samalla tavalla kuin nykyään. Eminemiä piti kuunnella salaa, jotta ei olisi saanut turpaansa välitunnilla. Kun hän myöhemmin masentui, mielen sisältöä tuli purettua kirjoittamalla runoja. Vähitellen niistä syntyi räppiä.

Nyt ura on lähtenyt nousuun. Koli C:tä pyydetään mukaan useammalle kappaleelle kuin hän ehtii osallistua. Menestys tuntuu hyvältä, sillä musiikin tekeminen on aina ollut unelma. Musiikissa sanoitukset ovat tärkeitä, mutta lempisitaattia itseltään hän joutuu hetken pohtimaan.

– Kipu on vaan tunne, johon on tarkotus tottuu. Herätä mut vast sitten, ku avaruus loppuu, hän toteaa.

Hän kuvaa ”laineilla” eli säkeillä sitä masennuksen tunnetta, kun haluaisi vain nukkua avaruuden loppuun asti. Eli ikuisuuden, koska avaruus ei lopu.

– Paitsi ässään, hän naurahtaa vanhalle vitsille.

Koli C ei ole vakava kaveri, eikä musiikkiakaan tarvitse aina ottaa niin vakavasti. Sen tekemisestä tulee hauskaa, kun sanoitukset liioittelee tarpeeksi pitkälle.

Omasta tuotannosta hänen suosikkinsa on ”Mielikuvii”. Hän teki sen pitkäaikaisen suhteensa päätyttyä ja kuvailee sitä ylipääsybiisiksi. Jaksuhalibiisiksi, johon hän purki tunteensa.

Et haluu tuntee kipuu, mä tunnen puolestasi / Ku puolet noist sun vitun sanoistas on kuolettavii

Koli C: Mielikuvii
Koli C:n läpimurtobiisin sanoitukset syntyivät omasta lääkeongelmasta.

Suuntana huippu

Koli C tekee omaa juttuaan, itsensä vuoksi. Jos siitä tulee jotain suurempaa, se on vielä parempi. Hän muistelee Tampereen Unionissa maaliskuussa pidettyä keikkaa, jossa hän esiintyi muiden räppäreiden kanssa. Halauksen jälkeen he menivät lavalle täyden tuvan eteen. Yleisö huusi ja lauloi mukana.

– Kyl se veti sanattomaksi. Ihan hullu fiilis.

Koli C tähtää huipulle. Hän tahtoo tehdä levyjä, mutta ei levy-yhtiön orjana. Tarkoituksena on räväyttää ja saada ihmiset pohtimaan, mitä hän sanoo, miksi ja miten hän uskaltaa sanoa. Räppäri haluaisi myös tuoda esille alan näkymättömiä lahjakkuuksia, jos saa mahdollisuuden.

– Tätä mä haluun tehdä, ja toivottavasti se riittää. Tähän mä nyt panostan kaikkeni.

Annika Palojärven kolumni: Opettaja, älä väitä pitkää matematiikkaa viisasten kiveksi – elämää on myös derivaatan ulkopuolella

Pikkusiskoni oli jo ensimmäisen lukioviikkonsa jälkeen keskellä suurta elämänkriisiä. Opettajat olivat paasanneet henkensä edestä, kuinka nyt viimeistään on tehtävä kaikki ne valinnat, jotka määrittävät teitä lopun ikäänne.

Ja että ilman pitkää matematiikkaa teistä ei tule ikinä mitään.

Lopulta 200 oppilasta päätyi valitsemaan pitkän matematiikan, ainoastaan 50 lyhyen. Lukujen suhteesta päätellen pelottelu oli uponnut syvälle nuorten tajuntaan. Opettajat olivat innoissaan, sillä määrä oli ennätyksellinen. Onpa meillä täällä lahjakasta porukkaa!

Todellisuus kuitenkin iski vasten kasvoja nopeammin kuin ehdittiin derivaattaa sanoa: 200 urheasta yrittäjästä peräti 70 prosenttia ei päässyt edes läpi ensimmäisestä kurssikokeestaan. 140 oppilasta marssi nöyränä uusintaan.

Mitä tästä opimme? Kaikki eivät vain yksinkertaisesti voi olla hyviä kaikessa, eikä kalaa kannata kannustaa kiipeämään puuhun.

Opettajien huolessa on toki perääkin. 2018 oli ensimmäinen vuosi, jolloin korkeakoulujen pääsykokeita alettiin karsimaan ja päästämään enemmän oppilaita sisään pelkän ylioppilastodistuksen perusteella. Oulun yliopiston tutkimuksessa selvisi, että peräti 90 prosenttia pitkän matematiikan, kemian tai fysiikan kirjoittajista pääsee yliopistoon.

Enkä voi kieltää, etteivätkö rohkea yrittäminen sekä työnteko itsessään olisi tärkeitä arvoja, mutta realiteettien sivuuttaminen on silkkaa typeryyttä. Eikä pitkä matematiikka ole automaattisesti mikään hyvän elämän edellytys tai oikotie onneen. Päinvastoin, se voi aiheuttaa osalle turhaa tuskastumista ja epäonnistumisen kokemusta aineessa, joka ei yksinkertaisesti ole oma.

Minä luin pitkää matematiikkaa, mutta jos nyt voisin matkustaa ajassa taaksepäin, valitsisin toisin. Rutistus vei aivan turhaan resursseja ja jaksamista, enkä usko, että se on antanut yhtään sen enempää kuin lyhyemmänkään pituinen matikka.

En nimittäin missään tapauksessa toivo tekniselle alalle, ja kirjoitin muissakin aineissa vahvasti. Pitkästä matikasta pisteitä saa korkeakouluun hakiessa usein enemmän kuin lyhyestä, mutta ei voi olla niin, että ilman sitä kaikki ovet sulkeutuvat ja että millään muulla ei ole väliä.

Ihmettelen yhä valintaani, mutta ehkä minäkin olin liiaksi opettajien ja vanhempieni vaikutusvallan alla. Ja kuka olisikaan parempi vaikuttamisen kohde, kuin juuri uuteen ympäristöön tupsahtanut 16-vuotias, jolle uskotellaan pitkän matematiikan takaavan hyvän elämän. Maailmasta löytyy kuitenkin aika paljon sellaista, missä muuttujan arvon löytämistä ja vektorilaskentaa pidetään täysin toissijaisina asioina.

Minä luin pitkää matematiikkaa, koska ajattelin, että on hyvä olla varasuunnitelma. En enää usko varasuunnitelmiin. Uskon siihen, että jos jotakin haluaa, sen voi lopulta saada, vaikka matkaan menisi kuinka paljon aikaa ja hermot sen varrella monen monta kertaa. Ja sen voi totta tosiaan saada myös ilman pitkää matematiikkaa – kuten hyvän elämänkin.

 

Uusimmassa Moreenissa ollaan pakomatkalla ja ystävää etsimässä

Tampereen toimittajakoulutuksen uusi Moreeni-lehti 6/2018 on ilmestynyt. Tämänviikkoisesta Moreenista selviää, kuinka maksullisia uutisia jaetaan kuvankaappauksina Facebookissa. Mediayhtiöt eivät ainakaan vielä puutu laittomaan toimintaan.  Facebook on myös paikka, josta yksinäiset yrittävät hakea uusia ystäviä. Ystävähaun tulokset jäävät useimmiten laihoiksi. Lisäksi Moreeni eksyi kinkyjen joulumarkkinoille ja lainoja kilpailuttaville nettisivustoille.

Moreeni tapaa myös datavisualisti Topi Tjukanovin, jonka mukaan tietomassojen avaaminen on avoimen yhteiskunnan edistämistä. Tjukanov toteaa, että Suomessa on kohtuullisen helppoa saada dataa käyttöönsä.

Moreeni tutustui myös Tampereelle saapuneiden vaihto-oppilaiden väliaikaisiin koteihin ja tutkaili, mitä asioita opiskelijat pitävät tärkeänä tuoda mukanaan omasta kotimaastaan. Lisäksi Moreeni-lehdessä paetaan pakettiautolla perinteistä elämäntapaa, mietitään miehistä kosketusta, tutustutaan lasten mindfulness-sovelluksiin ja pohditaan tekoälyllä toimivan uutisankkurin merkitystä journalismin tulevaisuudessa.

Moreeni on Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti. Tampereen toimittajakoulutuksella on ollut säännöllisesti ilmestyvä julkaisu vuodesta 2002 lähtien.