Tampereen YTHS:n mielenterveyspalvelut uudistuvat vuodenvaihteessa – akuutin hoidon saaminen helpottuu, mutta pidempiaikaiseen terapiaan pääsy on yhä haastavaa

Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön palvelut muuttuvat vuodenvaihteessa täysin, kun sen piiriin tulevat yliopistojen lisäksi myös ammattikorkeakoulut, ja vetovastuun palvelujen järjestämisestä ottaa Kela.

Tampereen YTHS:n mielenterveyden ylilääkärin Pasi Sankalan mukaan uudistuksen myötä mielenterveyspalvelujen resurssit kaksinkertaistuvat nykyisestä, mutta samalla tuplaantuu myös niiden piiriin kuuluva opiskelijamäärä.

Sankalan mukaan uudistuksen myötä lisätään ryhmähoitoja, lyhytterapiaa ja nettiterapiaa. Uutena tulee myös mahdollisuus saada ensimmäinen vastaanottoaika hoitajalle tai lääkärille etänä.

Vaikka ihmisiä pyritään ohjaamaan yhä enemmän myös pitempiaikaiseen hoitoon Kelan tukemaan kuntoutuspsykoterapiaan, terapeutin löytäminen on työlästä myös jatkossa.

– Terapeutit ovat seuraava pullonkaula, Pirkanmaalla ei yksikertaisesti ole rajattomia määriä erikoistuneita psykoterapeutteja, Sankala harmittelee.

– Ihmisten jouluahdistus näkyy selvänä piikkinä yhteydenotoissa, silloin ei odotusajoille oikein voida mitään.

Pasi Sankala, Mielenterveyden ylilääkäri, YHTS

Resurssit pysyneet samana, potilasmäärät kasvaneet

Pasi Sankalan mukaan Tampereen YTHS:n mielenterveyspalvelujen resurssit ovat pysyneet viimeisen viiden vuoden aikana jokseenkin samana. Potilasmäärät ovat sen sijaan kasvaneet 10–20 prosenttia joka vuosi.

Sankalan mukaan potilasmäärissä näkyy nuorisopsykiatrian kysynnän valtakunnallinen kasvu.

– Sieltä tullaan YTHS:lle ikään kuin jatkohoitoon, Sankala kertoo.

Odotusajoissa parantamisen varaa

Moreenimedian Tampereen yliopiston opiskelijoille tehdyn kyselyn mukaan keskimääräinen odotusaika hoitokontaktin saamiseen on ollut YTHS:llä kolme ja puoli viikkoa. Kahdeksan prosenttia vastaajista oli saanut hoitokontaktin viikon sisällä, mutta muutamalla hoitoon pääsy oli venähtänyt jopa neljään kuukauteen.

Mielenterveysalan kanslaisjärjestön Mieli Ry:n kriisikeskustoimintojen johtaja Outi Ruishalme pitää YHTS:n keskiarvoa hyvänä ja keskimäärin kunnallista terveydenhuoltoa nopeampana.

– Hoitotakuu on kolme viikkoa, joten vähän kirittävääkin on, Ruishalme arvioi.

Ylilääkäri Pasi Sankalan mukaan ruuhkaisimmat ajat ajoittuvat loka-marraskuuhun, ja maaliskuuhun.

– Ihmisten jouluahdistus näkyy selvänä piikkinä yhteydenotoissa, silloin ei odotusajoille oikein voida mitään, Sankala kertoo.

FAKTA

Kysely YTHS:m mielenterveyspalvelujen käyttökokemuksista

  • Kyselyyn vastasi 72 Tampereen yliopiston opiskelijaa
  • Kolme neljäsosaa vastaajista oli tyytyväisiä tai erittäin tyytyväisiä YHTS:n mielenterveyspalveluihin.
  • Vastaajat olivat käyttäneet YHTS:n mielenterveyspalveluita vuosina 2015–2020
  • Vastaajat olivat iältään 19–35 vuotiaita
  • Yleisimmät hoitoon hakeutumisen syyt olivat ahdistus, masennus ja uupumus. Muita hoitoon hakeutumisen syitä olivat paniikkihäiriö, syömishäiriö, itsetuhoisuus, traumat, ja ihmissuhdekriisit
  • Kysely toteutettiin nimettömästi sähköpostilomakkeella

Ongelmina kohtaamattomuutta, vähättelyä, pitkiä odotusaikoja

Noin neljännes vastaajista oli saamaansa palveluun tyytymättömiä tai erittäin tyytymättömiä. Ongelmia oli muun muassa potilaiden kohtaamisessa. Osa koki ettei heitä kuunneltu, ja että heidän ongelmiaan ei otettu vakavasti, ja toisinaan psykologin kommentit oli koettu asiattomiksi. Yleisin valituksen aihe oli viive hoitoon pääsyssä ja pitkät odotusajat tapaamisten välillä. Kymmenes vastaajista koki, että heidän palaamisensa opiskeluelämään viivästyi hoidon vähyyden tai viivästymisen takia.

Pasi Sankalan mukaan hoitohenkilökunnan kommunikaation epäonnistuminen ei mielenterveyspalveluissa ole tavatonta esimerkiksi kiireen takia. Jos ensimmäinen yhteydenottoyritys epäonnistuu, Sankala kehottaa ottamaan yhteyttä sitkeästi uudestaan.

– YTHS:llä pyritään auttamaan aivan kaikkia, hän vakuuttaa.

Palautetta kannattaa Sankalan mukaan laittaa, ja ne luetaan YHTS:llä joka kuukausi.

Potilaalla on myös YTHS:n ulkopuolisia tapoja vaikuttaa hoitoonsa. Outi Ruishalme muistuttaa, että asiakas voi ottaa tarvittaessa yhteyttä potilasasiamieheen, jonka tehtävä on neuvoa ja auttaa tilanteissa, joissa potilaan oikeudet toteudu. Tällainen voi olla esimerkiksi potilaan epäasiallinen kohtelu.

– Hän ottaa sen prosessin sitten hoitaakseen, Ruishalme ohjeistaa.

Vihreillä nuorilla on kaksi puheenjohtajaa − Amanda Pasanen ja Brigita Krasniqi jakavat vallan ja vastuun

Useimmissa järjestöissä korkein valta jakautuu puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan välille. Nuijaa heiluttaa puheenjohtaja, jota varapuheenjohtaja tarvittaessa tuuraa. Vihreiden nuorten hallituksessa on sen sijaan päädytty omaperäiseen ratkaisuun, jossa hallitusta johtaa kaksi tasa-arvoista puheenjohtajaa: Amanda Pasanen ja Brigita Krasniqi.

Vihreillä nuorilla on ollut kaksi tasa-arvoista puheenjohtajaa jo vuodesta 2007 lähtien. Erikoinen tapa on ollut alusta asti tietoinen päätös.

− Haluamme torjua politiikan henkilöitymistä vain yhteen ihmiseen. Ei ole mikään luonnonlaki, että puheenjohtajia pitäisi olla vain yksi, se on vain status quo, Krasniqi sanoo.

Krasniqin mielestä on kohtuutonta vaatia, että yksi ihminen vastaisi kaikesta ja olisi kasvot koko järjestölle.

Vihreissä nuorissa puheenjohtajat jakavat keskenään niin vallan kuin vastuunkin. Pasanen ja Krasniqi päättävät keskenään, kumpi järjestöä edustaa milloinkin esimerkiksi paneeleissa. Myös esimerkiksi median edustajat soittavat usein vain toiselle heistä.

Puheenjohtajat tukevat toisiaan ja kasvavat johtajiksi yhdessä

Erikoisella johtamistavalla on useita hyötyjä, Krasniqi kertoo. Esimerkiksi omaa johtajuutta on helpompi pohtia, kun voi peilata sitä toiseen. Eikä asioiden kanssa tarvitse jäädä yksin.

− Ei tarvitse olla heti valmis, vaan saa rauhassa kasvaa johtajana ja oppia. Aina voi luottaa toiseen, ja molemmat ovat tasa-arvoisia, joten toisen yli ei voi kävellä, Krasniqi jatkaa.

Vihreät nuoret eivät halua luopua hyväksi todetusta johtamistavasta.

Välillä Krasniqilta ja Pasaselta kysellään, harmittaako, kun jossain ei ole tilaa molemmille, ja pitää valita edustajaksi vain jompikumpi.

− Se ei haittaa meitä, koska pyrimme tällä juuri siihen, että poliitikot eivät olisi niin minäkeskeisiä, vaan mentäisiin enemmänkin asia edellä, Krasniqi sanoo.

Myöskään media ei aina ymmärrä, mistä tasa-arvoisessa puheenjohtajuudessa on kyse.

− Usein ajatellaan, että toinen meistä on varapuheenjohtaja.

Vallan ja vastuun jakaminen voi ehkäistä työuupumusta

Krasniqin mielestä tasa-arvoista johtamismallia kannattaisi ehdottomasti soveltaa muihinkin järjestöihin. Vallan jakaminen voisi esimerkiksi ennaltaehkäistä työssä uupumista.

− Uupuminen ei ole aina pelkkä yksilökysymys, vaan se johtuu myös rakenteista. Tällainen rakenne, jossa valta ja vastuu on jaettu, auttaisi varmasti ihmisiä politiikan järjestökentällä.

Krasniqin mukaan Vihreät nuoret eivät näe syitä luopua hyväksi todetusta johtamistavasta.

− Olemme tottuneet tähän. Muut ihmettelevät tätä ja me ihmettelemme muiden tapaa: miksi puheenjohtajien asemaa ei ole tasa-arvoistettu muuallakin?

Sanna Niittykosken analyysi: Tulevina journalisteina olemme vastuussa kupliemme puhkomisesta – ensin pitää kuitenkin ymmärtää oman ajattelun taustat

Kasvoin perheessä, jossa vanhempani olivat poliittisesti eri laidoilla. Vaikkei ehkä ensimmäisenä kuvittelisi, niin meillä sai aina hyvin vapaasti ilmaista poliittisia mielipiteitään. Välillä se johti, ja johtaa edelleen, äänenkorotuksiin ja väittelyihin. Ennen kaikkea ilmapiiri on silti opettanut kunnioittamaan muidenkin kuin samanmielisten näkemyksiä.

Nimenomaan kasvuolot ja perimä luovat puitteet ihmisten poliittisille asenteille. Esimerkiksi John Jost ja David Amadio havaitsivat alun perin vuonna 2003 Yhdysvalloissa julkaistussa meta-analyysissään, että konservatiivit ovat herkempiä uhkaaville signaaleille. Konservatiiveilla on myös suurempi tarve hallita uhan ja epävarmuuden tunteita. Lisäksi he ovat periksiantamattomampia ja kaipaavat elämäänsä enemmän järjestystä ja varmuutta. Liberaalit sen sijaan ovat avoimempia ja parempia sietämään epävarmuutta elämässään. Taipumukset näyttäisivät pohjautuvan aivojen toiminnallisiin ja rakenteellisiin eroihin.

Myös Aalto-yliopiston tutkija Matias Kivikangas on tutkinut psykologisia eroja ihmisten poliittisten asenteiden taustalla. Hänen mukaansa liberaalien ja konservatiivien moraaliperustat eroavat osittain toisistaan. Yksinkertaistaen erilaisia moraalitunteita voidaan ajatella olevan viisi. Näistä lojaalius, auktoriteetti ja pyhyys korostuvat arvokonservatiiveilla. Sen sijaan kaksi muuta moraalitunnetta, kärsimyksen välttäminen ja reiluus, ovat liberaaleilla merkittävässä roolissa. Ekonomiset konservatiivit eli ihmiset, jotka hyväksyvät taloudellisen epätasa-arvon, eivät taas näe niitä yhtä tärkeinä.

Tietoa saadaan jatkuvasti lisää. Oleellista on kuitenkin se, että moraali on ensi sijassa tunnepohjainen reaktio. Omat vääryyden ja oikeudenmukaisuuden tunteet selitetään ja rationalisoidaan vasta jälkeen päin. Omia luonnollisia reaktioitaan on siis hyvin vaikea hallita. Olen havainnut tämän myös oman opiskelukokemukseni kautta.

Arvoliberaalina vasemmistolaisena luulisi, että kokemukseni liittyisivät erityisesti omille arvoilleni vastakkaisiin mielipiteisiin. Asia on kuitenkin päinvastoin. Muiden vasemmistoliberaalien opiskelijoiden ympäröimänä en voi välttyä huomaamasta, miten elämme omassa kuplassamme ja vahvistamme toinen toistemme mielipiteitä. Ilmiö on jossain määrin nähtävissä myös journalistiopiskelijoiden keskuudessa. Aitoa keskustelua eri arvopiireistä käsin ei siis oikeastaan synny, ja eri mieltä olevat saavat osakseen vahvaa leimaamista. Mielestäni tämä on jopa huolestuttavaa, koska kokemukseni mukaan juuri omalle maailmankuvalle vastakkaiset mielipiteet auttavat parhaiten kehittämään omaa ajattelua.

Kun julistaa jonkun viholliseksi, se saa hänet etsimään yhteistyökumppaneita lähempää itseään. Tämä voi jopa vahvistaa mielipiteitä kyseisen ryhmän sisällä.

Toisaalta, miksi edes pitäisi yrittää ymmärtää vaikkapa rasistisia ja transfobisia kommentteja tai pyrkiä jonkinlaiseen sovitteluun?

Ensinnäkin siksi, että ymmärrys auttaa toimimaan perustellummin ja harkitummin, vaikka vastassa olisi itsestä jopa hirvittäviltä kuulostavia väitteitä. Ymmärrys auttaa vähentämään vastakkainasettelua ja sitä kautta se voi yhteiskunnallisella tasolla vähentää myös ääriliikkeiden kannatusta. Vastakkainasettelun vähentäminen ja keskustelun luominen eivät siis tarkoita, että hyväksyisi esimerkiksi rasistiset mielipiteet.

Toisekseen, luomalla tilaa mielipiteiden vaihdolle viholliseksi julistamisen sijaan voimme paremmin puuttua ääriajatteluun ja kyseenalaistaa sitä. Vaikka kuinka huutaisi ja raivoaisi “vastapuolelle”, ei hän ymmärrä yhtään sen paremmin. Oikeastaan juuri päinvastoin. Kun julistaa jonkun viholliseksi, se saa hänet etsimään yhteistyökumppaneita lähempää itseään. Tämä voi jopa vahvistaa mielipiteitä kyseisen ryhmän sisällä samaan tapaan kuin me journalistiopiskelijat vahvistamme keskenään näkemyksiämme.

Kahtia jaottelun sijaan voisimme yrittää nähdä muissakin hyviä puolia ja yhdistäviä tekijöitä. Ehkä ymmärtäisimme, ettei kaikkia tekoja ja sanoja ole lähtökohtaisesti tarkoitettu luomaan pahuutta ja sekasortoa. Jopa autoritaarisuus on psykologinen reaktio omalle ryhmälle uhkaavaksi koettuun tilanteeseen.

Haluan kannustaa etenkin meitä tulevia journalisteja kyseenalaistamaan ryhmätotuuden. Toimittajana olisi erityisen tärkeää osata perustella kantansa muistakin kuin omista näkökulmistaan. Tällöin näkemys voisi tulla paremmin kuulluiksi myös ihmisillä, joilla on erilainen arvomaailma.

Jutussa on hyödynnetty muun muassa Aalto-yliopiston psykologian tutkija Matias Kiviniemen haastattelua ja blogitekstejä.

Harva nainen tienaa jääkiekolla – Valmentaja Linda Leppänen haluaa nostaa naisjääkiekon uudelle tasolle

Jääkiekkovalmentaja Linda Leppäsen nuoruudessa tyttökiekkoa ei vielä tunnettu ja ainoa vaihtoehto oli pelata poikien kanssa. Leppänen muistelee olleensa lähes koko lapsuutensa joukkueen ainoa tyttö. Tämä ei kuitenkaan pitänyt häntä poissa kaukalosta, vaan hän pelasi itsensä naisten maajoukkueeseen asti.

Pelaajauransa jälkeen Leppänen on ottanut tehtäväkseen tamperelaisen naisjääkiekon kehittämisen.

– Peli pitää saada sille tasolle, että sitä halutaan katsoa. Tämä onnistuu kasvattamalla tyttöjoukkueiden pelaajamäärää ja harrastusmahdollisuuksia.

Ilveksen naisten edustusjoukkueen valmentajana Leppänen tienaa ensimmäistä kertaa jääkiekolla elantonsa. Tämä ei ole itsestäänselvyys edes maajoukkuetasolla. Naiselle ammattiurheilu ja -valmennus on erilaista kuin miehille. Leppäsen mukaan naiskiekkoilijana täytyy varmistaa toimeentulo myös uran jälkeen.

– Lisäksi naispelaajana täytyy miettiä myös perheen perustamista ja huippu-urheiluun palaamista sen jälkeen.

Samoin kuin pelaaminen, ammattivalmentaminen on kokopäivätyö, joka syö ison osan Leppäsen vapaa-ajasta. Toisinaan lasten iltatoimet jäävät välistä pelimatkojen takia.

– Toisaalta uskon olevani parempi äiti, sillä kun olen lasteni kanssa, jaksan touhuta heidän kanssaan täysillä, koska saan tehdä työkseni sitä mistä pidän.