Hervantaan voi tulevaisuudessa pyöräillä hengästymättä – kaupunki saa tuhansia euroja tukea baanalle

Tampereen kaupunki on saanut 345 000 euroa Hervannan baanan eli leveän pyörätien kehittämiseen liikenne- ja viestintävirasto Traficomilta sekä liikennevirasto Väylältä.

Tampereen kaupungin liikenneinsinöörin Timo Seimelän mukaan uusi noin viisi metriä leveä kevyenliikenteenväylä lisää pyöräilyä keskustan ja Hervannan välillä. Erityisesti se helpottaa kulkua Hallilasta Hervantaan.

– Nykyisellä reitillä pyöräilijät joutuvat polkemaan koko ajan ylös ja alas. Uusi baana kulkee raitiotien rinnalla, joten noususta tulee huomattavasti loivempi ja miellyttävämpi.

Osuus Hervannasta Hallilaan valmistuu tämän vuoden aikana. Seimelän mukaan pyöräilybaanan muut osuudet pyritään rakentamaan vuonna 2020, mutta päätöstä niiden rakentamisesta ei ole vielä tehty.

Tampereen saama tukiraha on osa Traficomin ja Väylän vuoden 2018 pyöräilyn ja kävelyn investointihanketta. Tukea sai Tampereen lisäksi 14 muutakin kuntaa.

Tukea saavien kuntien joukossa olivat esimerkiksi Oulu ja Jyväskylä, jotka rakentavat myös leveitä pyöräteitä. Traficomin mukaan pyöräilybaanahankkeet ovat tällä hetkellä ajankohtaisia ympäri Suomen.

Ekomuodin suunnittelijat vastustavat Black Fridayta ja iloitsevat Linnan juhlien kierrätysmuovimekoista – ”Turha tavara ei koskaan ole ekologista”

Pikamuoti on kaikkien huulilla. Muotiteollisuuteen perehtyvässä britannialaisessa tutkimuksessa pikamuoti määritellään vaateteollisuudeksi, jolle on ominaista hetkelliset trendit, tiuhaan vaihtuvat mallistot sekä edulliset hinnat. Näiden ominaisuuksien takana on usein kuitenkin epäekologinen valmistusprosessi.

Vastaiskuna pikamuodille helsinkiläinen vaatesuunnittelija Heini Lambert, 37, valmistaa mallistonsa vaatteet itse. Vaatemerkki Otuksen tuotteet valmistetaan Suomessa. Ekologisuus oli Lambertille perusedellytys jo Otuksen alkumetreistä lähtien.

– En pystyisi seisomaan tuotteideni takana, jos ne sotisivat arvojani vastaan. Ekologisuus on minulle tärkeää myös muussa arjessani.

Lambertin mukaan vaatteen ekologisuutta punnittaessa on mietittävä myös tuotteen kuljetuskertojen määrää.

Myös Halla Halla -vaatemerkin takana olevat Salla Valkonen, 27, ja Hanna Chalvet, 29, kertovat yhteisten arvojen ajaneen naiset ekomuodin pariin. Suunnittelijakaksikkoa yhdisti intohimo muotiin ja surffaukseen.

– Surffausreissuilla paratiisirantojen muoviroskaongelmat tulivat konkreettisiksi. Se herätti meissä halun vaikuttaa tilanteeseen, Valkonen kertoo.

Hamppua Romaniasta ja bikineitä kalastusverkoista

Ekologista muotia on monenlaista, eikä siihen löydy vain yhtä reseptiä. Otuksen vaatteet tehdään kemikaalittomista luonnonkuiduista, jotka tuodaan Suomeen Romaniasta ja Etelä-Afrikasta. Merinovilla ja luomupuuvilla kudotaan  kankaaksi Suomessa. Hamppu puolestaan tulee Lambertille valmiina kankaana. Vaatteet hän ompelee lähes poikkeuksetta itse.

Halla Hallan uimapuvut puolestaan valmistetaan Balin saarella siten, että toinen omistajista on aina paikan päällä. Materiaalit vaatteisiin kerätään vesistöjen muovijätteistä vapaaehtoisten sukeltajien toimesta.

Heini Lambert ja Salla Valkonen ovat samaa mieltä siitä, että ekologisen vaatteen materiaali on aina luonnonmukaista tai kierrätettyä. Vaate on valmistettu ympäristöystävällisesti ja kunnioittaen kaikkea elävää. Materiaalin tulee kestää kulutusta, mutta käyttöajan loppuessa se täytyy voida myös kierrättää.

Erilaisista tuotantoprosesseista huolimatta vaatemerkeillä on muutakin yhteistä kuin ekologiset arvot. Pikamuotiin verrattaessa ensimmäisenä nousevat esiin Halla Hallan ja Otuksen suppeat mallistot ja pienet varastot.

– Vaatetta valmistetaan maltillisesti ja ylimääräistä jätettä pyritään välttämään, kertoo Valkonen.

Laajentaakseen yritystään Lambert joutuu pohtimaan tuotannon siirtämistä naapurimaihin, koska Suomessa vaatteiden valmistaminen käy yrittäjälle kalliiksi.

Teollisuus vastaan ekologisuus

Muotiteollisuus perustuu kuluttamiseen. Trendit luovat kuvitelman jonkin tarpeesta. Vanhasta sesongista tuttu raitatakki ei enää vastaa kuluttajan toiveisiin, kun seuraavana päivänä kaivataankin jo ruutua.

Lambert kertoo turhan kuluttamisen olevan valitettava osa muotiteollisuutta. Juuri vietetyn valtakunnallisen alennuspäivän Black Fridayn aikaan Lambert otti kantaa kulutushysteriaan julkaisemalla Otuksen sivuille muistutuksen Älä osta mitään -päivästä.

– Olen selkeästi vähän huono tekemään bisnestä, Lambert nauraa.

Valkonen iloitsee pienistäkin askeleista, vaikka sitten kierrätysmuovimekoista Linnanjuhlissa. Hän toivoo, että ekologisuus olisi vaatetuotannossa uusi normi. Hän uskoo myös, että uutisointi ilmasto-ongelmista saa kuluttajat toimimaan vastuullisemmin. Mitä tulee yritysten vastuullisuuteen, Valkonen toivoisi yhteiskunnalta korkeampia vaatimuksia.

Myös Lambert kokee, että ekovaatteiden näkyminen Linnan juhlien kaltaisissa kansanjuhlissa on tärkeää ja saa ihmiset ajattelemaan. Hän ei silti usko, että muotiteollisuus voisi koskaan olla täysin ekologinen.

– Ihmiset ovat kuitenkin turhamaisia ja ostavat tuotteita huvikseen. Tässäkin tilanteessa on toki parempi, että tuote on vastuullisesti tehty. Silti turha tavara ei koskaan ole ekologista.

”Kipu on vaan tunne, johon on tarkotus tottuu” – Koli C alkoi tehdä räppiä masennuttuaan, ja nyt hänet halutaan useammille kappaleille kuin hän voi osallistua

Koli C on tehnyt reilussa vuodessa viitisenkymmentä keikkaa, mutta silti ennen jokaista hän pelkää jonkin menevän ”vituiksi”. Videoillaan ja keikoillaan hän esiintyy itsevarmasti, mutta nyt hermostuttaa. Koli C:ssä on säröjä, joista syntyy kappaleita. Niihin samaistutaan tai niistä pahoitetaan mieli.

Fakta

Koli C

  • Juuso ”Jusu” Hovinen, 26.
  • Alun perin kotoisin Pirkanmaalta, asuu Keravalla.
  • Tekee underground-räppiä eli valtavirrasta poikkeavaa rap-musiikkia.
  • Aloitti keikkailun reilu vuosi sitten.
  • Kappaleilla yli 2,5 miljoonaa katselukertaa Youtubessa. Spotify-kanava aukeaa ensi vuonna.
  • Aiemmin soittanut kitaraa ja bassoa.

Räppäri istuu autossa, hörppii ”paria tasoittavaa” ja kertoo sanoittamisesta, jota hän tekee sensuroimatta.

– Jos se on liian raakaa jollekin, niin ihan sama mulle. En mä pyri tolla mihinkään radioon. Vaikka sinnekin päästiin, hän naurahtaa.

Koli C on räpännyt pitkään, mutta suosio alkoi kasvaa lopulta puolitoista vuotta sitten ”Benzoi”-kappaleen myötä. Siinä hän ruotii kursailematta lääkeongelmaa. Räppärin mukaan se on ymmärretty väärin ylistyslauluna bentsodiatsepiineille. Samojen lääkkeiden kanssa hänellä oli ongelmia, kunnes hän armeijassa onnistui lopettamaan niiden käytön. Kappaleessa kuvaillaan, mitä ne voivat tehdä ihmiselle.

Koli C:n musiikissa käsitellään synkästi asioita, joita yhteiskunnan pohjalla eläminen voi tuoda tullessaan. Päihteet ja mielenterveysongelmat ovat tavallisia räppien aiheita. Artistia ei kiinnosta, miten hänen suorasukaiseen tyyliinsä reagoidaan, mutta silti hän haluaisi herätellä ihmisiä.

– Nykypäivänä tuolla on 15-vuotiaat aivan sekaisin. Ei se oo hyvännäköistä.

Jotenka Kolina tuli ja opetti mite nää sanat nii sanotaa / Ladataa jokasta kolmiolääkettä nii kauan kunnes me sisältä hajotaa

Koli C: Benzoi

Runoista räppiä, räpistä menestystä

Kun Koli C oli nuorempi, räppiä ei hänen mukaansa kunnioitettu samalla tavalla kuin nykyään. Eminemiä piti kuunnella salaa, jotta ei olisi saanut turpaansa välitunnilla. Kun hän myöhemmin masentui, mielen sisältöä tuli purettua kirjoittamalla runoja. Vähitellen niistä syntyi räppiä.

Nyt ura on lähtenyt nousuun. Koli C:tä pyydetään mukaan useammalle kappaleelle kuin hän ehtii osallistua. Menestys tuntuu hyvältä, sillä musiikin tekeminen on aina ollut unelma. Musiikissa sanoitukset ovat tärkeitä, mutta lempisitaattia itseltään hän joutuu hetken pohtimaan.

– Kipu on vaan tunne, johon on tarkotus tottuu. Herätä mut vast sitten, ku avaruus loppuu, hän toteaa.

Hän kuvaa ”laineilla” eli säkeillä sitä masennuksen tunnetta, kun haluaisi vain nukkua avaruuden loppuun asti. Eli ikuisuuden, koska avaruus ei lopu.

– Paitsi ässään, hän naurahtaa vanhalle vitsille.

Koli C ei ole vakava kaveri, eikä musiikkiakaan tarvitse aina ottaa niin vakavasti. Sen tekemisestä tulee hauskaa, kun sanoitukset liioittelee tarpeeksi pitkälle.

Omasta tuotannosta hänen suosikkinsa on ”Mielikuvii”. Hän teki sen pitkäaikaisen suhteensa päätyttyä ja kuvailee sitä ylipääsybiisiksi. Jaksuhalibiisiksi, johon hän purki tunteensa.

Et haluu tuntee kipuu, mä tunnen puolestasi / Ku puolet noist sun vitun sanoistas on kuolettavii

Koli C: Mielikuvii
Koli C:n läpimurtobiisin sanoitukset syntyivät omasta lääkeongelmasta.

Suuntana huippu

Koli C tekee omaa juttuaan, itsensä vuoksi. Jos siitä tulee jotain suurempaa, se on vielä parempi. Hän muistelee Tampereen Unionissa maaliskuussa pidettyä keikkaa, jossa hän esiintyi muiden räppäreiden kanssa. Halauksen jälkeen he menivät lavalle täyden tuvan eteen. Yleisö huusi ja lauloi mukana.

– Kyl se veti sanattomaksi. Ihan hullu fiilis.

Koli C tähtää huipulle. Hän tahtoo tehdä levyjä, mutta ei levy-yhtiön orjana. Tarkoituksena on räväyttää ja saada ihmiset pohtimaan, mitä hän sanoo, miksi ja miten hän uskaltaa sanoa. Räppäri haluaisi myös tuoda esille alan näkymättömiä lahjakkuuksia, jos saa mahdollisuuden.

– Tätä mä haluun tehdä, ja toivottavasti se riittää. Tähän mä nyt panostan kaikkeni.

Millaista on pakata tärkein omaisuus yhteen matkalaukkuun? Myös riisikeitin voi olla välttämätön vaihto-oppilaalle

Miettiessään mitä ottaisi Suomeen mukaan Semna Segal, 24, päätyi pakkaamaan matkalaukkuunsa lähinnä lämpimiä vaatteita.

– Ilmeisesti villapaitani eivät ole tarpeeksi lämpimiä, ja niitä olisi pitänyt ottaa mukaan vielä enemmän. Tiesin, että täällä on kylmä, mutta en odottanut näin kylmää heti syksystä.

Segal on kotoisin Alankomaista, mutta opiskelee nykyään Belgiassa taideyliopisto Kaskissa näyttelijäntyötä. Hänen mukaansa on harvinaista edes päästä vaihtoon näyttelijäopiskelijana, sillä kieli on hyvin tärkeä osa ammattia. Vaihtokohteiksi tarjottiin Amsterdam ja Tampere. Amsterdamista kotoisin olevalle naiselle valinta oli selkeä.

– Ajattelin, että vaihdon tarkoituksena on päätyä jonnekin tuntemattomaan, jossa pitää selvitä itse.

Segal kantaa mukanaan aina korttipakkaa.
Mukaan pakattuja kirjoja, sekä näppärät diskovalot, joilla saa diskon pystyyn missä vaan.

Ennen saapumistaan Segalilla oli mielikuva Suomesta hyvin edistyneenä maana, jossa tasa-arvo kukoistaa ja koulutus on huippuluokkaa. Siksi hänestä olikin outoa kuulla, että Suomessa on pakollinen asevelvollisuus miehille. Asia, joka sotii edistyneen valtion mielikuvaa vastaan.

Alankomaiden puheliaasta ja suorasukaisesta kulttuurista tulleelle Segalille oli myös omituista suomalaisten pidättäytyväinen kulttuuri. Kulttuurishokki ei hänen mukaansa ollut ensimmäinen laatuaan, sillä belgialaiset ovat kuulemma myös hyvin vähäsanaisia ja varautuneita.

– Belgiassa ihmiset ovat vähän sievistelijöitä, jotka pelkäävät sanoa mitään. Te suomalaiset olette vain todella rentoja! Teitä ei haittaa olla hiljaa, ja se on mahtavaa.

Kiinan seudulla on tapana, että lapset valitsevat itselleen englanninkielisen nimen, jota käytetään yleisesti esimerkiksi työelämässä. Cheuk Him Wongin englanninkielinen nimi on Tommy.

Koulutuksen ihmemaa

Hongkongilaisen Cheuk Him Wongin, 21, keittiötön asuntolahuone vaikuttaa suomalaisen silmään ahtaalta ja kolkolta. Wongille asunto on tilava, sillä kotimaassaan hän jakoi samankokoisen asunnon kahden muun kanssa.

Paikallisesta ruoasta Wong ei ole hirveästi innostunut, sillä hän on tottunut syömään joka aterialla riisiä.  Tähän mies oli varautunut raahatessaan riisikeittimen matkalaukussaan tänne asti.

– Tämä on kätevä, sillä tällä voi tehdä käytännössä mitä vain.

Oikealla näkyvä vihreä kapistus on Wongin riisikeitin. Jos Wong tulisi uudestaan Suomeen vaihtoon, ottaisi hän mukaan enemmän kotimaisia herkkuja.
Wong sai ystävältään juuri ennen lähtöään käsintehdyn kortin, jossa ystävä rohkaisi häntä ottamaan vaihdostaan kaiken irti.

Wong kertoo, kuinka hänen kotimaassaan Suomea ylistetään. Mediassa puhutaan siitä, kuinka hyvä sosiaaliturva ja koulutus Suomessa on.

Myös kiinalaisella Dai Shiyilla, 20, oli hyvä kuva Suomesta, ja maa olikin hänen ensimmäinen valintansa vaihtokohteeksi. Dain lempiväriä ei ole vaikea arvata, sillä matkalaukkua myöten huoneessa on paljon pinkkiä. Suomen kuuluisuus design-maana ei ole ilmeisesti kantautunut Kiinaan asti, sillä hän on vastikään tutustunut Marimekkoon ja Iittalaan. Iittalan lisäksi hän ajatteli viedä mukanaan myös Lumenen tuotteita.

Dai Shiyi saapui Suomeen kahden matkalaukun kanssa. Kolmannen hän osti Suomesta.

Dai opiskelee Nanjingin viestinnän yliopistossa englanninkielistä lähetystoimintaa. Wong ja Dai molemmat kertovat siitä, kuinka stressaavia ja runsastöisiä koulut ovat Aasiassa. Päivät ovat todella pitkiä ja kurssivalintoihin ei voi paljoa vaikuttaa.

– Kiinassa opetus on hyvin ohjattua ja oppilaiden taitoja mitataan lähinnä kokeilla. Pidän siitä, että täällä asiat saa tehdä vähän omalla tavalla, Dai kertoo.

Dai kuvailee itseään melko ujoksi ja on kokenut suomalaisen elämäntavan sopivan hänelle mainiosti.

– Haluaisin suorittaa maisterivaiheeni kokonaan Suomessa.

Dai pitää mausteisesta ruoasta, joten hän toi mukanaan ruokia Kiinasta. Kaapista löytyy myös suomalaista kosmetiikkaa Lumenelta.
Asunnossa ei ollut verhoja ja ikkunasta tuleva valo häiritsi nukkumista.

Yksinkertainen on kaunista

Opiskelija-asuntolassa, TOAS Pinjassa, majoittuva ranskalainen Fanny Ruz-Guindos-Artigue, 21, otti mukaansa lähinnä käytännönläheisiä tavaroita. Hän on vältellyt ylimääräisen ostamista, sillä tietää oleskelevansa Suomessa vain lyhyen aikaa. Asunto näyttää siltä, että sinne ollaan tultu vain piipahtamaan. Ei turhaa sisustamista, vaan ainoastaan kaikki välttämätön. Uuden talvitakin hän silti osti, sillä kylmyys yllätti hänetkin.

Fanny Ruz-Guindos-Artiguen asunnosta huomaa, että talo on ollut hotellikäytössä. Asunto on kuitenkin lämpimämpi, mihin hän on Ranskassa tottunut.
Ruz-Guindos-Artigue toi mukanaan kahdet korkokengät, muttei ole voinut sään vuoksi käyttää niitä kertaakaan.

Ranskassa ei ole arvostettua kandidaatin tutkintoa journalismille, joten Ruz-Guindos-Artigue päätyi eliittikouluun Toulouseen opiskelemaan politiikkaa. Hän kuitenkin haaveilee journalistin ammatista ja aikoo suorittaa maisterivaiheensa journalismista. Tutkintoon sisältyy pakollinen ulkomaanvaihto tai työharjoittelu, joten luonnollisesti hän lähti ulkomaille lukemaan journalismia.

– Harmikseni olen kuitenkin voinut ottaa vain yhden journalistiikkaa käsittelevän kurssin.

Mielenrauhaa tutusta ja turvallisesta

Semna Segalin mielestä väliaikaisestakin kodista on tärkeää tehdä itsensä näköinen. Koti ei hänen mielestään tunnu kodilta, jos siellä ei ole kirjoja. Siksi hän toi Belgiasta mukanaan muutamia. Segal on koristellut asunnon seiniä läheisten kuvilla ja heidän lähettämillään postikorteilla. Lisäksi hän viritti itselleen jouluvalot, koska sellaisia hänellä oli aina kotonaankin.

– En viitsinyt tuoda hirveästi tavaraa mukanani. Mutta jälkikäteen mietittynä olisi pitänyt tuoda edes jokin juliste. Se tekisi tästä paikasta heti paljon enemmän näköiseni.

Segalilla on vaihtoa jäljellä vielä pari kuukautta. Aika on kulunut leppoisasti, eikä hän ole juurikaan potenut koti-ikävää. Takaisin kotiinsa hän toivoo vievänsä ripauksen suomalaista rentoutta, sekä saunahatun – koska ne ovat hänestä hassuja.

Semna Segal on pyrkinyt tekemään työnurkkauksestaan mahdollisimman kotoisan.

Annika Palojärven kolumni: Opettaja, älä väitä pitkää matematiikkaa viisasten kiveksi – elämää on myös derivaatan ulkopuolella

Pikkusiskoni oli jo ensimmäisen lukioviikkonsa jälkeen keskellä suurta elämänkriisiä. Opettajat olivat paasanneet henkensä edestä, kuinka nyt viimeistään on tehtävä kaikki ne valinnat, jotka määrittävät teitä lopun ikäänne.

Ja että ilman pitkää matematiikkaa teistä ei tule ikinä mitään.

Lopulta 200 oppilasta päätyi valitsemaan pitkän matematiikan, ainoastaan 50 lyhyen. Lukujen suhteesta päätellen pelottelu oli uponnut syvälle nuorten tajuntaan. Opettajat olivat innoissaan, sillä määrä oli ennätyksellinen. Onpa meillä täällä lahjakasta porukkaa!

Todellisuus kuitenkin iski vasten kasvoja nopeammin kuin ehdittiin derivaattaa sanoa: 200 urheasta yrittäjästä peräti 70 prosenttia ei päässyt edes läpi ensimmäisestä kurssikokeestaan. 140 oppilasta marssi nöyränä uusintaan.

Mitä tästä opimme? Kaikki eivät vain yksinkertaisesti voi olla hyviä kaikessa, eikä kalaa kannata kannustaa kiipeämään puuhun.

Opettajien huolessa on toki perääkin. 2018 oli ensimmäinen vuosi, jolloin korkeakoulujen pääsykokeita alettiin karsimaan ja päästämään enemmän oppilaita sisään pelkän ylioppilastodistuksen perusteella. Oulun yliopiston tutkimuksessa selvisi, että peräti 90 prosenttia pitkän matematiikan, kemian tai fysiikan kirjoittajista pääsee yliopistoon.

Enkä voi kieltää, etteivätkö rohkea yrittäminen sekä työnteko itsessään olisi tärkeitä arvoja, mutta realiteettien sivuuttaminen on silkkaa typeryyttä. Eikä pitkä matematiikka ole automaattisesti mikään hyvän elämän edellytys tai oikotie onneen. Päinvastoin, se voi aiheuttaa osalle turhaa tuskastumista ja epäonnistumisen kokemusta aineessa, joka ei yksinkertaisesti ole oma.

Minä luin pitkää matematiikkaa, mutta jos nyt voisin matkustaa ajassa taaksepäin, valitsisin toisin. Rutistus vei aivan turhaan resursseja ja jaksamista, enkä usko, että se on antanut yhtään sen enempää kuin lyhyemmänkään pituinen matikka.

En nimittäin missään tapauksessa toivo tekniselle alalle, ja kirjoitin muissakin aineissa vahvasti. Pitkästä matikasta pisteitä saa korkeakouluun hakiessa usein enemmän kuin lyhyestä, mutta ei voi olla niin, että ilman sitä kaikki ovet sulkeutuvat ja että millään muulla ei ole väliä.

Ihmettelen yhä valintaani, mutta ehkä minäkin olin liiaksi opettajien ja vanhempieni vaikutusvallan alla. Ja kuka olisikaan parempi vaikuttamisen kohde, kuin juuri uuteen ympäristöön tupsahtanut 16-vuotias, jolle uskotellaan pitkän matematiikan takaavan hyvän elämän. Maailmasta löytyy kuitenkin aika paljon sellaista, missä muuttujan arvon löytämistä ja vektorilaskentaa pidetään täysin toissijaisina asioina.

Minä luin pitkää matematiikkaa, koska ajattelin, että on hyvä olla varasuunnitelma. En enää usko varasuunnitelmiin. Uskon siihen, että jos jotakin haluaa, sen voi lopulta saada, vaikka matkaan menisi kuinka paljon aikaa ja hermot sen varrella monen monta kertaa. Ja sen voi totta tosiaan saada myös ilman pitkää matematiikkaa – kuten hyvän elämänkin.

 

Uusimmassa Moreenissa ollaan pakomatkalla ja ystävää etsimässä

Tampereen toimittajakoulutuksen uusi Moreeni-lehti 6/2018 on ilmestynyt. Tämänviikkoisesta Moreenista selviää, kuinka maksullisia uutisia jaetaan kuvankaappauksina Facebookissa. Mediayhtiöt eivät ainakaan vielä puutu laittomaan toimintaan.  Facebook on myös paikka, josta yksinäiset yrittävät hakea uusia ystäviä. Ystävähaun tulokset jäävät useimmiten laihoiksi. Lisäksi Moreeni eksyi kinkyjen joulumarkkinoille ja lainoja kilpailuttaville nettisivustoille.

Moreeni tapaa myös datavisualisti Topi Tjukanovin, jonka mukaan tietomassojen avaaminen on avoimen yhteiskunnan edistämistä. Tjukanov toteaa, että Suomessa on kohtuullisen helppoa saada dataa käyttöönsä.

Moreeni tutustui myös Tampereelle saapuneiden vaihto-oppilaiden väliaikaisiin koteihin ja tutkaili, mitä asioita opiskelijat pitävät tärkeänä tuoda mukanaan omasta kotimaastaan. Lisäksi Moreeni-lehdessä paetaan pakettiautolla perinteistä elämäntapaa, mietitään miehistä kosketusta, tutustutaan lasten mindfulness-sovelluksiin ja pohditaan tekoälyllä toimivan uutisankkurin merkitystä journalismin tulevaisuudessa.

Moreeni on Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti. Tampereen toimittajakoulutuksella on ollut säännöllisesti ilmestyvä julkaisu vuodesta 2002 lähtien.