Opiskelijat pitävät henkilöbrändäystä tärkeänä mutta vaikeana – ”Pitääkö jokaisen olla oma kiiltokuvaversio itsestään?”

Yli puolet Moreenimedian kyselyyn vastanneista pitävät henkilöbrändäystä alallaan tärkeänä. Lähes saman verran vastaajista kokevat työ- ja harjoittelupaikkojen olevan kilpailtuja. Tampereen yliopiston ainejärjestöille lähetetyssä kyselyssä kartoitettiin opiskelijoiden suhtautumista henkilöbrändäykseen. Vastauksia tuli yhteensä 87.

– Tuntuu, että itsensä brändääminen erityisesti somessa on nykyisin todella isossa osassa työ- tai harjoittelupaikan saannissa, eräs vastaaja kertoo.

Ura- ja LinkedIn-valmentaja Kati Saarion mukaan henkilöbrändäys on digitalisaation aikana korostunut, koska se mahdollistaa ammatillisen verkostoitumisen ja osaamisen markkinoinnin verkossa.

Sometilit työnhakukuntoon

Kyselyn mukaan omaa alaa kilpailtuna pitävät opiskelijat kokevat henkilöbrändäyksen keskimääräistä tärkeämpänä. Esimerkiksi teknillisellä alalla opiskelevien vastauksissa henkilöbrändäys ei korostu samalla tavalla.

Kehityspäällikkö Kati Toikan mukaan henkilöitymisen rooli korostuu erityisesti niin sanotuilla generalistisilla aloilla, joissa ei valmistuta tiettyyn ammattiin. Siksi omaa paikkaansa ja osaamistaan voi joutua hakemaan pidempään.

Sosiaalisten median kanavien hyödyntäminen ovat kyselyyn vastanneiden suosituin tapa tehdä omaa osaamistaan näkyväksi. Moni haluaa pitää yksityiset tilit siisteinä ja työnantajaystävällisinä. Omaa verkostoaan pyritään myös laajentamaan käymällä alan tapahtumissa.

Vastaajat yrittävät osallistua alan keskusteluihin esimerkiksi LinkedInissä, mutta osa kokee sen opiskelijana vaikeana.

– Pyrin seuraamaan monia kanavia ja yritän osallistua omaan alaani koskevaan keskusteluun, mutta opiskelijana tuntuu, että en osaa sanoa mitään järkevää, yksi vastaaja kirjoittaa.

Tärkeintä on vahvuuksien tunnistaminen

Toikan mukaan oman osaamisen markkinointi voi olla monille ahdistavaa, sillä ihmiset ovat yleensä arkoja hehkuttamaan omia taitojaan tai saavutuksiaan.

Kyselyyn vastanneista opiskelijoista yli kolmannes sanoo kokevansa paineita henkilöbrändäämisestä. Vastauksissa toistuvat erityisesti osaamattomuus ja epävarmuus.

– Täytyisi pystyä erottumaan joukosta, mutta se vaatii paljon aikaa ja vaivaa. Alkuun pääseminen on vaikeaa, yksi vastaaja kirjoittaa.

Iris Sivonen, 19, opiskelee kauppatieteitä. Työpaikoista käydään kovaa kilpailu, ja Sivonen myöntää kokevansa paineita henkilöbrändäyksestä. ”Pitäisi verkostoitua jatkuvasti ja olla aktiivisesti mukana kaikenlaisissa LinkedIn-pöhinöissä”, hän kertoo.

Moni ei tunnu tietävän, kuinka henkilöbrändiä voisi uran alkuvaiheessa ryhtyä luomaan. Osaa myös ärsyttää nähdä itsensä tuotteena, jota pitäisi osata myydä työmarkkinoilla.

– Vaikka koen, että henkilöbrändäykselle on tarvetta, se stressaa ja ärsyttää minua. Pitääkö jokaisen ihmisen olla oma brändinsä, kiiltokuvaversio itsestään?

Saarion mukaan henkilöbrändäyksen lähtökohtana on omien vahvuuksien tunnistaminen ja tavoitteiden asettaminen, minkä perusteella on helpompaa verkostoitua ja osallistua alan keskusteluun.

– Nämä ovat asioita, joita jokaisen kannattaa pohtia: kuka olen, mikä minua motivoi ja millainen on unelmieni työ.

Mikä henkilöbrändäyksessä ärsyttää? Lue kommentti täältä. 

Naissupersankari saa vihdoin näyttää täydet voimansa – onko se uhka vai mahdollisuus?

Supersankarit ovat rynnineet viime vuosina elokuvateattereiden valkokankaille. Trendi ei ole mitenkään uusi. Sen viimeisin aalto käynnistyi vuonna 2008, kun ensi-iltansa sai Jon Favreaun ohjaama Iron Man. Kyseisen elokuvan jälkeen Marvel Cinematic Universe on julkaissut yhteensä 21 elokuvaa ja DC Comicsin sarjakuviin perustuvia supersankarielokuvia on samassa ajassa ilmestynyt 11.

Yhdessätoista vuodessa on siis ilmestynyt 32 elokuvaa. Leffojen päätähtinä loistavat muun muassa Batman, Ant-Man, Spider-Man, Superman ja Aquaman. Supersankarielokuvissa jyrää miehinen voima ja naiset ovat olleet pelkkiä sivuhahmoja.

Ihmeelliset naiset elokuvissa

Vihdoin vuonna 2017 oman nimikkoleffansa sai DC Comicsin Wonder Woman, joka menestyi kaupallisesti hyvin ja oli myös yleisön sekä kriitikoiden mielestä oikein mallikas elokuva. Maaliskuussa 2019 puolestaan Marvel marssitti elokuvateattereihin ensimmäisen naissupersankarielokuvansa, Brie Larsonin tähdittämän Captain Marvelin.

Captain Marvel sai ristiriitaisen vastaanoton. Se veti ensi-iltaviikonloppunaan elokuvasalit täyteen katsojia ja on saanut positiivista palautetta niin kriitikoilta kuin yleisöltäkin. Toisaalta elokuva sai nettitrollaajat liikkeelle ja naissupersankarista mielensä pahoittaneet mieskatsojat aloittamaan Captain Marvel boikotin.

Miksi naissupersankarit herättävät niin paljon tunteita? Miksi naissupersankarit nousevat vasta nyt ajankohtaisiksi? Millainen on tyypillinen naissupersankari?

12.3.2019 Radio Moreenin Aivoriihessä keskusteltiin naissupersankareista. Mukana ohjelmassa olivat supersankareista väitöskirjansa kirjoittanut ja alaa intohimoisesti harrastava Mervi Miettinen sekä tutkija, kuvataiteilija ja feministi Saara Särmä.

”Jos unelmat kantavat, minusta tulee kirjailija” – Skotlantiin haaveidensa perässä muuttanut Annika tavoittelee kansainvälistä uraa  

Huurteiseen kirjakaupan ikkunaan on piirretty sydän. Silmät seuraavat lasin läpi heijastuvia kumolleen kaatuneita kirjapinoja. Liikehuoneisto poikkeaa joka tavalla suomalaisesta kirjakaupasta. Skotlannin Aberdeenissa historiaa ja antropologiaa opiskeleva Annika Palosaari haaveilee näkevänsä joskus oman kirjansa näyteikkunassa.

Lentokone laskeutui syyskuun alussa Britteinsaarille, jonne 20-vuotias Palosaari päätti rakentaa elämänsä ja tulevan kirjansa miljöön. Aluksi häntä pelotti muuttaa Suomesta, mutta opiskelijaelämä on lähtenyt mallikkaasti käyntiin. Tulevaisuus kuitenkin mietityttää häntä edelleen.

– Jos oman alan töistä on kyse, minusta tulee museotyöntekijä. Jos taas unelmat kantavat, minusta tulee kirjailija.

Ajatus kirjasta syntyi harrastuksen kautta

Palosaari innostui alakoulussa tarinavihoista, joihin hän sai keksiä satuja opettajan antamista aiheista. Hän toteutti aluksi ideoitaan pelaamalla The Sims -tietokonepeliä, koska sai siten visualisoitua tarinan todellisemmaksi. Lopulta tarinat paisuivat niin laajoiksi, ettei niitä voinut enää ilmaista pelaamalla. Sen seurauksena Palosaari alkoi kirjoittaa tekstejä muistiin.

Ulkomailla opiskelusta tuli haave vasta lukion toisella luokalla. Palosaari halusi laajentaa perspektiiviään ja nähdä maailmaa. Häntä kiinnostivat erityisesti eri kulttuurien historiat, joten opiskelualan valinta tuli kuin itsestään.

Historian ja antropologian opiskelu Skotlannissa on auttanut Palosaarta esikoisteoksensa kanssa. Opiskelijaelämä on kuitenkin vienyt aikaa kirjoittamiselta.

– Syksy on ollut niin kiireinen, että ehti tulla jo hieman huono omatunto hitaasta kirjoitustahdista.

FAKTA

Annika Palosaari

  • Syntynyt vuonna 1998.
  • Kotoisin Oulusta, mutta muutti vuonna 2018 Aberdeeniin, Skotlantiin.
  • Opiskelee historiaa ja antropologiaa Aberdeenin yliopistossa.
  • On kirjoittamassa romaania, joka sijoittuu eri historiallisille aikakausille.
  • Tavoitteena saada esikoisteos valmiiksi ennen valmistumista.

Ideointiprosessi on monen tekijän summa

Kirjailijan ura kiehtoo Palosaarta, sillä hän on saanut kirjoittamalla vapaasti luoda omia maailmojaan ja tehdä ne näkyviksi. Hänestä on aina tuntunut siltä, että ilmaisee itseään paremmin kirjoittamalla kuin puhumalla.

Esikoisteokseensa hän on poiminut ideoitaan niin elokuvista, kirjoista kuin omasta elämästään, mutta tarinat pohjautuvat suurimmaksi osaksi historiallisiin tapahtumiin. Tällä hetkellä käynnissä oleva Viikinkien historia-kurssi yliopistolla on Palosaaren mukaan erittäin hyödyllinen kirjaa ajatellen. Hän on suunnitellut sen sijoittuvan muun muassa Norjan ja Skotlannin maisemiin eri aikakausilla. Kuitenkin hän pitää ideoiden muodostumista monen tekijän summana.

– Mikään tarina ei ole suoraan lainattu historiasta tai elokuvista, vaan haluan luoda jotain omaa.

Annika Palosaari saa ideoita kirjaansa niin historiasta, tarinoista kuin omasta elämästäänkin.

Kirjoittamiselle ei ole tiukkaa aikataulua

Vaikka muutto Skotlantiin on pakottanut Palosaaren vaihtamaan aivonsa englanninkieliselle kanavalle, suomen kieli tuntuu hänestä edelleen luontevimmalta kirjoittamiseen ja itsensä ilmaisemiseen. Hän tykkää leikitellä teksteissään äidinkielellään, mutta toteaa Suomen markkinoiden olevan liian pienet hänen tavoitteilleen.

– Aion kääntää kirjani englanniksi ennen sen lähettämistä kustantajalle.

Vaikka Palosaari on pyöritellyt mielessään jo erilaisia ideoita esikoisteoksensa jatko-osasta, on ensin tavoitteena saada ensimmäinen osa julkaistua. Hän on ylittänyt jo puolen välin rajan sivumäärässä, muttei ota paineita kirjan valmistumisesta.

– Minulla ei ole mitään aikataulua, jonka mukaan kirjoittaisin. Yritän keskittyä nyt yliopistoon ja jatkan tarinaa eteenpäin, silloin kun on motivaatiota ja aikaa. Tämä on pieni ikuisuusprojekti, mutta palkitseva sellainen.

Salla Heiskasen kolumni: Ihminen, opi olemaan – aina ei tarvitse suorittaa

Maanantai saapuu taas ja viikonlopun kuulumiset vaihdetaan. Kun kerron viettäneeni viikonlopun yksin kotona, saan osakseni huolestuneita katseita ja lohduttavia lauseita. Miksi?

Suorituskeskeisessä yhteiskunnassamme myös vapaa-aika tulisi käyttää johonkin hyödylliseen kuten harrastuksiin, ystävien näkemiseen tai omien taitojen kehittämiseen. Päivän viettäminen viltin alla elokuvia katsoen nähdään yksinäisen ihmisen surullisena kohtalona.

Jos kuitenkin sattuu tekemään jotain suurempaa, kuten matkustamaan ulkomaille, tulisi siellä kokea mahdollisimman paljon mahdollisimman monen ihmisen parissa. Puristamme odotuksemme ja suunnitelmamme viikonloppuloman kokoiseen pakettiin ja odotamme tulevamme onnellisiksi toteuttaessamme to do -listan jokaisen kohdan. Auta armias, jos yhdenkin päivän viettää hotellissa tai jos eksyy kahvilaan lukemaan kirjaa pariksi tunniksi.

Meille uskotellaan jatkuvasti olemisen olevan ajanhukkaa. Mitä kaikkea olisikaan elämässä ehtinyt saavuttaa, jos vapaa-ajan olisi käyttänyt urheiluun tai keikoilla käymiseen. Unohdamme kuitenkin sen, mitä kaikkea voimme elämässämme saavuttamisen sijaan kokea.

”Pienet hetket ovat kullanarvoisia: yksin kotona oleilu, luonnossa kävely, bussimatka musiikkia kuunnellen”. Tätä mieltä on psykologi Anna Collander Kodin kuvalehden artikkelissa. Collander osuu asian ytimeen. Aina ei tarvitse touhuta ja toteuttaa suuria saavutuksia. Olemista ja asioiden ihmettelyä tulisi arvostaa enemmän.

Myös Suomen Mielenterveysseura liputtaa rentoutumisen ja hetkeen pysähtymisen puolesta. Rentoutumisesta on hyötyä kehon hyvinvoinnille. Oleilu esimerkiksi laskee verenpainetta ja parantaa vastustuskykyä.

Pelkässä oleilussa on kuitenkin se ongelma, että vaikka siitä tulisi itselle hyvä mieli, pelkää samalla hukanneensa ajan joutavuuksiin. Tämä korostuu erityisesti kohdatessa muita ihmisiä. Saavutukset asetetaan puntariin ja katsotaan, kuka on elämässään eniten saavuttanut yksilö. Oleiluun vietetty aika alkaa painamaan mieltä, kun jännittävin hetki omassa viikonlopussa oli kauniin aamusmoothien valmistaminen. Eikä siitäkään saavutuksesta tullut edes postattua kuvaa someen.

Kun oppii viettämään aikaa olemalla, oppii arvostamaan arkea uudella tavalla. Jokapäiväisissä asioissa huomaa kauneutta, ja itsestäänselvyydeltä tuntuvista asioista osaa olla kiitollinen. Ja seuraavan kerran kun tulee saavutettua edes jotain pientä, osaa sitä juhlistaa entistä enemmän.

Me voimme itse päättää, mistä asioista teemme itsellemme kokemuksen. Kun siis seuraavan kerran vietät aikaasi olemalla, ota se kokemuksena, älä hukattuna aikana.

Moreeni-lehdessä liimataan tekoripsiä ja jutellaan penispumpuista

Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen Moreeni-lehti 2/2019 on ilmestynyt. Tällä viikolla Moreenin miehille suunnatusta kyselyssä käy ilmi, että enemmistö haluaisi puhua nykyistä avoimemmin miesten seksivälineistä.  84 prosenttia vastaajista kuvitteli voivansa ostaa jonkin seksivälineen. Kaalimadon toimitusjohtaja Mikko Rosén kertookin, että ero naisten ja miesten seksivälineiden myyntimäärissä on tasaantunut.

Lisäksi Moreenissa kerrotaan, että Tampereen yliopiston opiskelijat toivovat kampusravintoloihin suomalaista ruokaa. Joka kymmenes vastaaja pitää kuitenkin ruoan kokonaisvaltaista ekologisuutta tärkeämpänä kuin kotimaisuutta. Toukokuussa voimaan tuleva asetus velvoittaa ravintolat ilmoittamaan lihan alkuperän kirjallisesti.

Moreenissa tutustutaan myös 12-vuotiaaseen Maunoon, joka rakastaa meikkaamista, korkeita korkoja ja dragia. Lehdessä pohditaan myös kokoomuksen tienvarsimainoksia ja Isisin propagandaa.

Moreeni on Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti. Tampereen toimittajakoulutuksella on ollut säännöllisesti ilmestyvä julkaisu vuodesta 2002 lähtien.