Unisex-vaatteiden löytäminen on vaikeaa – Kevin Koho liputtaa aidosti sukupuolineutraalin pukeutumisen puolesta

Sukupuolineutraalien vaatteiden löytäminen on hankalaa, selviää Moreenimedian kyselystä. Yli puolet vastaajista kokee häiritseväksi sen, että vaatteet on suunnattu selkeästi joko miehille tai naisille. Kyselyyn vastasi 123 henkilöä.

Aalto-yliopiston muodintutkimuksen professori Annamari Vänskä tunnistaa ongelman. Hänen mukaansa sukupuolineutraaleja vaatemallistoja on tarjolla melko vähän ja useiden sukupuolineutraalien vaatteiden mitoitus perustuu miesvartalolle tehtyihin malleihin.

– Silloinhan sukupuolettomuus on itse asiassa hyvin sukupuolittunutta, koska sillä viitataan maskuliinisuuteen ja miehisyyteen. Kyseessä on siis paradoksaalinen käsite. Nainen on se, joka on sukupuoli, ja mies on vaan ihminen. Siinä mielessä ei voi olla sukupuoleton.

Moreenimedian kyselyssä korostuu, että monet muunsukupuoliset kokevat vaateostoksilla vahvaa ulkopuolisuuden tunnetta. Erästä vastaajaa vaatteiden sukupuolittuneisuus häiritsee jokaisella ostoskerralla.

– Kuvittele, ettei sukupuolellesi ole missään omaa osastoa. Itse pidät itseäsi aivan tavallisena ihmisenä, mutta kokonaiset teollisuudenalat eivät tunnista olemassaoloasi. Se aiheuttaa välillä todella vahvoja toiseuden fiiliksiä.

FAKTA

Kysely sukupuolten moninaisuudesta vaateteollisuudessa

  • Moreenimedian kysely toteutettiin marraskuussa ja sitä jaettiin Facebookissa Sukupuoleltaan moninaisten ryhmässä ja Tampereen PuskaRario -ryhmässä.
  • 77 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että vaateliikeketjujen tulisi suunnitella enemmän vaatteita, joita ei ole suunnattu ainoastaan miehille tai naisille.
  • 78 prosenttia vastaajista koki, että vaateteollisuus vahvistaa stereotyyppisiä sukupuolirooleja (mies ja nainen).
  • Kyselyyn vastasi 123 ihmistä, joista 28 prosenttia oli muunsukupuolisia. 55 prosenttia kyselyyn vastanneista oli naisia.
  • Suurin osa vastaajista oli 20–29-vuotiaita.

Kevin Kohon mielestä naisten ja miesten osastot ovat turhia

Helsinkiläinen Kevin Koho, 21, kertoo sukupuoli-identiteettinsä olevan jotain naisen ja miehen väliltä tai niiden ulkopuolelta. Kohon mielestä sukupuolten jaottelu kahteen on naurettavaa ja vanhanaikaista. Hänen mukaansa kaikkien vaatteiden tulisi olla sukupuolineutraaleja.

– Esimerkiksi rintaliivejä pidetään syystäkin sukupuolittuneina. Ne voisivat kuitenkin olla kaupassa vain nimellä ”rintaliivit”, ja niitä tarvitsevat ihmiset voisivat käydä ostamassa ne.

Kohon oma tyyli on feminiininen, ja se perustuu siluettiin, väriin ja tekstuuriin. Hän ostaa vaatteensa yleensä kirpputoreilta ja kierrätyskeskuksista. Siellä saa rauhallisin mielin katsella vaatteita, sillä erillisiä miesten ja naisten osastoja ei ole.

Myös Koho tunnistaa sukupuolineutraalien vaatteiden ongelmallisuuden. Hänestä on outo käsitys, että esimerkiksi androgyynisyys on yleensä aina maskuliinista eikä feminiinistä. Kohon mielestä vaatteet ovat vain pala kangasta, joka kaavoitetaan johonkin tiettyyn malliin. Hän toivoo, että vaatteiden sukupuolittamisesta päästäisiin eroon.

Kevin Kohon tyyli-idoleita ovat muun muassa Harry Styles ja Ezra Miller.

Pukeutuminen on osa sukupuoli-identiteettiä

Annamari Vänskän mielestä pukeutumisella on iso rooli sukupuoli-identiteetin muodostumisessa. Hän näkee pukeutumisen hyvin intiiminä asiana.

– Vaatetus on kuin toinen iho, ja se tuo näkyväksi ihmisen persoonaa. Erityisen näkyväksi pukeutumisen merkitys tulee silloin, jos ei löydäkään vaatteita, joihin oma sukupuoli-identiteetti soveltuisi. Jos tällaisia asioita ei tarvitse miettiä joka päivä, omaan sukupuoli-identiteettiin tutustuminen on huomattavasti helpompaa.

Myös Koho kokee pukeutumisen merkittäväksi osaksi identiteettiään.

Kun Koho vuosi sitten muutti ahtaalta tuntuneesta Haminasta nykyiseen kotikaupunkiinsa Helsinkiin, hän sai rauhassa tutustua omaan sukupuoleensa ja hankkia sellaisia vaatteita, jotka tuntuivat omilta. Sen avulla käsitys hänen omasta sukupuolestaan on selkiytynyt.

– Se, että saa näyttää miltä haluaa ja pukeutua miten haluaa, helpottaa itselle oikean sukupuolen löytämistä ja siihen tutustumista.

Omalla pukeutumisellaan Koho tahtoo kertoa, että jokaisen tulisi voida käyttää juuri sellaisia vaatteita kuin haluaa.

– En tarvitse keneltäkään lupaa näyttääkseni tältä.

Suosituissa avoimen yliopiston opinnoissa on suuria hintaeroja — ”Hinnat ovat raskain osa opiskelua”

Välivuotta viettävä Jutta Hukari opiskelee latinan alkeita Keski-Pohjanmaan kesäyliopistossa. Hintaa opinnoille on tullut 185 euroa. Jos hän olisi käynyt samat opinnot jossain muualla, lasku olisi voinut olla hyvin erisuuruinen. Saman avoimen yliopiston kurssin hinta voi vaihdella eri puolilla Suomea.

19-vuotiaalla Hukarilla oli tallessa säästöjä, joilla rahoittaa latinan opintonsa. Hän pitää avointa yliopistoa hyvänä valintana, sillä hän halusi opiskella hieman myös välivuoden aikana. Hukari uskoo, että monille kustannukset voivat valitettavasti muodostua opiskelun esteeksi.

Opetushallinnon tilastopalvelun mukaan avoimen yliopiston opiskelijamäärät kasvavat. Opetus- ja kulttuuriministeriön opetusneuvos Jukka Haapamäki nimeää suosion syiksi muun muassa yleistyneet välivuodet ja avoimen väylän laajentamisen pääsykoeuudistuksessa. Verkon kautta monia avoimen yliopiston opintoja voi suorittaa missä tahansa. Lähiopetusta haluavat ovat kuitenkin maantieteellisesti eriarvoisessa asemassa kustannusten vuoksi.

Hintaerot yliopistojen välillä ovat suuria. Esimerkiksi tilastotieteen perusopinnot maksavat Tampereen yliopistossa yhteensä 300 euroa, kun Lapin yliopistossa tilastotieteen perusteet voi opiskella 135 eurolla.

– Hinnoittelu perustuu asetukseen, joka määrää katon avoimen yliopiston opintopisteiden hinnoille. Yliopistot järjestävät siis avointa opetusta tappiolla, opetusneuvos Haapamäki selventää hinnoittelua.

Valtioneuvoston asetuksessa määrätään yksittäisen opintopisteen hinnalle 15 euron yläraja. Alarajaa ei ole määritelty, joten yliopistot saavat halutessaan tarjota opetusta halvemmalla. Rahastukseksi toimintaa siis tuskin voi kutsua, vaikka kurssimaksut verottaisivat opiskelijan budjettia raskaasti.

Jutta Hukari tähtää historian opiskelijaksi, joten hän uskoo hyötyvänsä latinan opiskelusta avoimessa yliopistossa.

Yhteistyötahot vaikuttavat hintoihin

Haapamäen mukaan kustannuserot yliopistojen välillä selittyvät luultavasti sillä, kuinka paljon yliopisto pystyy yhdistämään avoimen kursseja tutkinto-opiskelijoiden kursseihin. Osa yliopistoista järjestää opetusta myös erilaisten yhteistyötahojen kautta.

Tällaisia yhteistyötahoja ovat aikuiskoulutuskeskukset, kuten niin sanotut kesäyliopistot. Kesäyliopistossa opiskelu on kalliimpaa, sillä opintopisteiden lisäksi maksuihin sisältyvät muun muassa opetustilojen kulut. Hukari opiskelee Keski-Pohjanmaan kesäyliopiston kautta Oulun yliopistoon kuuluvaa kurssia.

Latinan opinnot ovat tenttiä vaille valmiita, mutta Hukari kertoo ottavansa mahdollisesti lisää kursseja avoimesta yliopistosta ennen kuin hakee Ouluun tutkinto-opiskelijaksi.

– Olen pitänyt avoimesta yliopistosta, mutta hinnat ovat raskain osa opiskelua.

Eino Nurmisto elää Instagramissa glamourelämää ja puhuu äänekkäästi vähemmistöjen puolesta – ”Pienen ihmisen puolustaminen on minulle luontaista”

Helsinkiläisellä Eino Nurmistolla on vahvat mielipiteet. Hän näkyy ja kuuluu sekä sosiaalisessa mediassa että kadulla. Jokapäiväiseen keskusteluun hän osallistuu Twitterissä. Nurmiston mukaan täytyy osata ottaa kantaa kärkevästi, mutta ei törkeästi.

Hänellä on vahvat mielipiteet etenkin seksuaalivähemmistöjen puolustamisessa. Hän on oppinut keskustelemaan tehokkaasti ja kannanottaminen tulee jo selkärangasta etenkin Twitterissä. Keskustelu on osa hänen työtään ja näkyvyyttään.

– Pienen ihmisen puolustaminen on minulle luontaista, koska koen itse olleeni sellainen.

28-vuotias Eino Nurmisto on asunut elämänsä aikana Somerolla ja Turussa. Helsinkiin hän on muuttanut töiden perässä muutama vuosi sitten.

Pois pikkukylästä

Nurmisto on kotoisin pieneltä paikkakunnalta Somerolta. Lukion viimeisenä vuonna Nurmisto aloitti blogin, jota hän kirjoittaa tänäkin päivänä. Blogin nimi Tämän kylän homopoika johtaa juurensa hänen nuoruuteensa.

– Tunsin olevani ainoa homo koko Somerolla.

Muutto pois Somerolta muutti Nurmiston elämän. Kiusaaminen ja ahtaat ajattelumallit jäivät taka-alalle ja uusi elämä alkoi Turussa. Isossa kaupungissa hän näki erilaisia ja erinäköisiä ihmisiä ja alkoi hyväksymään itseään sellaisena kuin oli. Omia kiinnostuksen kohteita, kuten persoonallista pukeutumista, sai toteuttaa ilman tuomitsemista.

Helsingissä on paljon media-alan töitä ja Nurmisto osaa ottaa hyödyn irti tehtävästä kuin tehtävästä. Hän opiskeli Turun yliopistossa kotimaista kirjallisuutta, mutta tutkinto jäi kesken.

– Tutkinto on ruotsin kurssia vaille valmis ja todennäköisesti niin saa jäädäkin.

Sosiaalinen media on Eino Nurmistolle ennen kaikkea työpaikka, eikä hän tee selkeää rajaa vapaa-ajan ja työn välillä.

Kirjan sivut syntyivät helposti

Kirjoittaminen on Eino Nurmistolle tärkeää. Viime syyskuussa julkaistu esikoisteos Homopojan opas merkitsee Nurmistolle henkilökohtaisesti paljon. Hän käsittelee kirjassaan paljon omia kokemuksiaan.

Nurmiston mukaan kirja syntyi kuin itsestään ja kustannusyhtiön tiimistä oli suuri apu. Hän myös kuvitti kirjan itse yhtiön kehottamana.

Teos on hyvin suosittu ja se on avannut uuden keskustelun seksuaalivähemmistöistä. Erityisesti kirjan on tarkoitus auttaa itseään etsiviä nuoria. Teos on kuin isoveli jokaiselle pikku homopojalle, joka ei välttämättä saa tarvitsemaansa tukea.

– Halusin, että kirja ei jäisi pölyttymään hyllyyn, vaan siihen voisi palata uudelleen vuosienkin päästä.

Arkena Eino Nurmisto käyttää pukeutumisessaan yksinkertaisia ja helposti yhdisteltäviä värejä, mutta ei pelkää erottua joukosta.

Glitterkylpyjä ja vahvoja mielipiteitä

Instagramissaan Eino Nurmisto kylpee glitterissä ja säväyttää näyttävällä tyylillään. Pukeutuminen on hänelle intohimo eikä hän pelkää näyttää sitä. Nurmiston Instagram on hyvin siloiteltu ja tarkkaan mietitty.

Hän kuitenkin kaipaa aikaa, jolloin Instagram korosti aitoutta ja rosoisuutta. Nurmiston mukaan normaalin elämän tavoittelu on nouseva trendi Instagramissa.

– Jossain vaiheessa kuvasin pelkästään puhelimella järjestelmäkameran sijasta.

Nimimerkin takaa on tosin helppoa ottaa kantaa ja puhua vaikeista asioista. Monet tuntevat nimimerkin, mutta eivät itse Einoa. Nurmiston kertoo, että välillä ihmiset huutelevat kadulla homoa ja homopoikaa.

– Haluaisin, että ihmiset tietäisivät minut Einona ja että nimimerkki jäisi pikkuhiljaa jo taaksepäin.

 

Tommy Hellströmin kolumni: Teemu Pukki tekee juuri nyt sitä, mistä monet suomalaiset urheilijat vain unelmoivat

Suomalaisessa urheilussa on pitkään ollut ongelma. Suomalainen urheilukansa arvostaa vain urheilijoita, joiden saavutukset tapahtuvat maajoukkueessa. Eikä tämä koske vain suomalaista urheilukansaa, vaan myös urheilutoimittajia.

Urheilutoimittajat äänestävät Urheilugaalassa vuoden urheilijaa vuosittain ja vuoden 2019 Urheilugaalassa valinta osui itseoikeutetusti Teemu Pukkiin. Valinta oli itseasiassa niin selvä, ettei paikalle edes saapunut muita kärkikolmikon ehdokkaita.

Äänestyksessä toiseksi tuli Huuhkajien maalivahti Lukas Hradecky. Tämä valinta oli täysin oikea, mutta kysymys kuuluu, miten Hradecky äänestettiin vasta tänä vuonna kärkikolmikkoon?

Saksan Bundesliigassa vuodesta 2015 lähtien pelannut maalivahti on kuulunut sarjan ehdottomaan eliittiin jo monta vuotta. Hänet valittiin kaudella 2017–2018 sarjan parhaaksi maalivahdiksi. Saman vuoden Urheilugaalassa hän ei mahtunut äänestyksessä edes viiden parhaan joukkoon.

Samanlaisia esimerkkejä löytyy lukuisia myös yksilölajeista, joissa ei välttämättä ikinä urheilla suoranaisesti omalle maalle arvokisoissa. Esimerkiksi tennispelaaja Henri Kontinen ei ole koskaan saanut suomalaiselta urheilukansalta ansaitsemaansa arvostusta, vaikka meriittilistalta löytyy muun muassa ATP-finaaliturnauksen voitto nelinpelissä.

Mutta Teemu Pukki onkin nyt onnistunut siinä, missä harva suomalainen onnistuu. Pukin ansiosta suomalaiset ovat ottaneet Norwichin omakseen ja ovat oppineet iloitsemaan hänen onnistumisistaan myös seurajoukkueen paidassa. Tästä kertoo esimerkiksi Norwichin pop up -myymälöiden suosio Helsingin Kampissa, joissa seuran tuotteita myytiin parin päivän aikana yli 50 000 euron edestä.

Ja näin meidän suomalaisten tulee jatkossakin iloita urheilijoidemme puolesta. Oli heidän paidassaan sitten Leijona, tai Norwichin kanarialintu.

2000-luvun kommunisti vastustaa rasismia ja haluaa rauhaa – ”On totaalisen hirvittävää, minkälaiseksi keskustelu on Suomessa mennyt”

Tamperelainen Petra Packalén on kommunisti henkeen ja vereen. Suomen kommunistiseen puolueeseen hän liittyi jo nuorena ja on toiminut muun muassa sen puoluesihteerinä. Tällä hetkellä hän työskentelee puolueen Tiedonantaja-lehden päätoimittajana. Ensisijaisesti hän näkee itsensä kuitenkin aktivistina, ja vasta sitten poliitikkona.

Kommunistinen puolue vetosi Packaléniin alusta alkaen esimerkiksi sen suorapuheisuuden takia. Mikään muu työväen- tai vasemmistopuolue ei hänen mukaansa siihen pysty.

­– SKP on yksi niistä, jotka sanovat suoraan, että me tarvitsemme systeemin muutosta. Sitä ei mielestäni sano eduskuntapuolueista kukaan tarpeeksi suoraan.

Suomen tämänhetkisessä poliittisessa tilanteessa Packalénia huolettaa eniten rasistisen keskustelun ja fasististen järjestöjen nousu.

– On totaalisen hirvittävää, minkälaiseksi keskustelu on Suomessa mennyt.