Tulkintaa vai tekotaidetta – kirjallisuuden klassikot kuuluvat sanoituksissa

Profeetoista Led Zeppeliniin, kirjallisuus näkyy ja kuuluu kappaleiden sanoituksissa. Kirjallisuuteen viittaaminen kertoo yleensä sanoittajan sivistyksestä, mutta osoittavatko namedroppailijat lukeneisuuttaan vai tekotaiteellisuuttaan?

Intertekstuaalisuutta löytyy kaikkien musiikkigenrejen kappaleista.

Yhden käsityksen mukaan uudet tekstit syntyvät aiemmin kirjoitettujen tekstien päälle, kertoo kirjallisuudentutkija Toni Lahtinen. Rock-genren sanoittajia on kuitenkin pidetty oppineempana porukkana kuin pop-genren lyyrikoita, koska kirjallisuuteen on viitattu johdonmukaisemmin juuri rockmusiikissa.

Namedroppailussa viljellään tunnettujen teosten tai henkilöiden nimiä tekstissä. Se on ilmiö, joka vahvasti esillä suomiräpin sanoituksissa. Namedroppailu ei vaadi teosten lukemista, mutta se on keino luoda intertekstuaalisuutta kappaleeseen. Kuulijan arvioitavaksi jää, onko viittaus peräisin artistin lukuhetkestä vai Neloskanavan James Bond-elokuvien esityslistasta.

Miten kirjallisuuteen viitataan lyriikoissa ja miksi? Oliko aika ennen namedroppailua parempaa?

Radio Moreenissa 27.9.2017 lähetetyssä Minun radio -ohjelmassa keskusteltiin The Curen kappaleesta Killing an Arab ja Paperi T:n kappaleesta Surumielisen näköiset naiset. Tekijänoikeudellisista syistä kappaleet on leikattu nettitallenteesta pois.