Lastensuojelun ensisijainen tavoite on auttaa rikkinäisiä perheitä. Kuvituskuva: Flickr/jamiemw. Kuvankäsittely: Irene Stachon

Kiireellisiä huostaanottoja ja pitkiä jonoja – onko Tampere lastensuojelun mallikaupunki?

Lastensuojelun tärkein tehtävä on tarjota apua perheille, mutta sillä on huono maine.

On vuosi 2001. 13-vuotias Henna saa ikäviä uutisia. Hänet ja hänen kaksi sisartaan huostaanotetaan, koska heidän äitinsä on alkoholisti. Sisarukset saavat kodin isovanhempien luota, mutta Hennaa nämä eivät huoli. Hän on kuulemma yhteiskuntakelvoton.

Hennan äiti oli menettänyt asuntonsa maksamattomien vuokrien takia. He asuivat motellissa, ja äidin juominen oli jokapäiväistä.

– Äiti ei suostunut kertomaan sosiaaliviranomaisille, missä tarkalleen olimme. Poliisit tulivat hakemaan minut koulusta, laittoivat käsirautoihin ja paiskasivat maijaan, Henna, 29, kuvailee huostaanottoaan.

Henna vietiin poliisiautossa perhetukikeskukseen, jossa hänet suljettiin betoniseinäiseen huoneeseen mehukannun ja vaahtomuovipatjan kanssa. Tukea järkytykseen hän ei saanut. Sen sijaan Hennasta kirjoitettiin raportti: ”Vieläkin niin olevinaan. Laitetaan kova kovaa vastaan.”

Apua on tarjolla kaikille

Suomen kuuden suurimman kaupungin lastensuojelun vertailussa, Kuusikko-tutkimuksessa, tarkastellaan vuosittain Helsingin, Espoon, Tampereen, Vantaan, Oulun ja Turun lastensuojelun palveluita ja kustannuksia.

Vuoden 2016 tilastoissa Tampere näyttää erottuvan edukseen. Lastensuojeluilmoituksia tehtiin yhteensä 2738 kappaletta, mikä on väkilukuun suhteutettuna paljon vähemmän kuin muissa kaupungeissa. Ilmoitusten määrä on myös pienentynyt edellisestä vuodesta selvästi eniten.

Tampereen lastensuojeluun viime vuonna tulleista ilmoituksista 65 prosenttia johti palvelutarpeen arvioon. Palvelutarpeen arvioinnissa selvitetään, millaista apua asiakas kaipaa. Jos todetaan, että tarvetta toimenpiteille on, lasta voidaan auttaa joko kiireellisellä sijoituksella, huostaanotolla tai sijais- tai avohuollossa.

Tampereella lastensuojelu pyritään järjestämään avohuollon palveluiden avulla. Neljä viidestä Tampereen lastensuojelun asiakkaasta on avohuollossa. Palveluihin kuuluvat esimerkiksi päivähoito, vertaisryhmätoiminta ja terapiapalvelut. Avohuollon palvelupäällikkö Minna Kuuselan mukaan lastensuojelun tila on muutamista ongelmista huolimatta Tampereella hyvä.

Kaikki asiat eivät ole viranomaisen estettävissä.

– Palvelut pelaavat ihan hyvin. Nuorten kiireellisten sijoitusten määrä on kasvanut, mutta se on valtakunnallinen trendi sekä pienillä että isoilla paikkakunnilla.

Laitospaikat ovat täynnä, ja niitä tarvitaan jatkuvasti lisää. Kuusela kuitenkin vakuuttaa, että kaikki, jotka apua tarvitsevat, sitä myös saavat.

Palveluissa eroja kaupunkien välillä

Pirkanmaalla palveluiden saatavuudessa ja laadussa on alueellisia eroja. Sosiaaliasiamiehen viime vuonna tekemän selvityksen mukaan Pirkanmaan kunnista vain Tampereella ja Nokialla on säästytty pahimmilta lastensuojelun ruuhkilta. Muualla yhtä työntekijää kohden on suositusta suurempi määrä asiakkaita.

12 vuotta alalla työskennellyt Pekka kertoo, että alalla on muitakin ongelmia. Pekan mukaan lastensuojelussa on lapsia, jotka eivät tarvitsisi tukitoimia. Samaan aikaan palveluiden ulkopuolelle jää lapsia, joiden vanhemmat ovat voimattomia tai kyvyttömiä hankkimaan apua itse. Pekkaa huolestuttaa myös laitoksissa olevien lasten hyvinvointi.

– Laitoksissa ja sijaishuoltoyksiköissä on valtavia eroja. Hyvinvointi vaihtelee jopa saman kaupungin eri laitosten ja yksiköiden välillä, hän kertoo.

Pekka tarkentaa, että laitokset huolehtivat asukkaistaan hyvin eri tavalla. Hyviä paikkoja on paljon, mutta kasvatuksellinen ote puuttuu joistakin laitoksista kokonaan.

– Jätetään menoja välistä tai keskustelutuokioita pitämättä, koska “tällä porukalla se menee niin vaikeaksi”. Sitten päivät vietetään television edessä.

Tragediat lisäävät kritiikkiä

Avohuollon palvelupäällikkö Minna Kuusela myöntää, että lastensuojelua kohtaan esitetään paljon kritiikkiä. Erityisesti Porvoon puukotuksen kaltaiset tragediat herättelevät ihmisiä pohtimaan, toimiiko lastensuojelu riittävän hyvin. Kuuselan mukaan kritiikki on useimmiten aiheetonta.

– Kaikki asiat eivät ole viranomaisten estettävissä. Lastensuojelun julkisuuskuva on aiheetta liian negatiivinen. Valtaosa työstä on tuen järjestämistä. Huostaanotot ovat vain pieni murto-osa.

Uskoin, että he haluavat tukea perhettämme.

Kuusikko-tutkimus kuitenkin paljastaa, että vaikka Tampereella tehtiin vähemmän lastensuojeluilmoituksia kuin verrokkikaupungeissa, tehdyistä ilmoituksista suhteessa suurempi osa johti sijoituspäätöksiin.

Ilmoitusten lukumäärä ei automaattisesti kerro, kuinka monta lasta on todellisuudessa avun tarpeessa, sillä yhdestä lapsesta voi tehdä useamman kuin yhden ilmoituksen. Tampereella tehtiin viime vuonna 1,3 ilmoitusta yhtä apua tarvitsevaa lasta kohden. Se oli alle Kuusikko-ryhmän keskiarvon.

Lastensuojeluilmoitus oli helpotus

Lastensuojeluilmoitusten vähäinen määrä ei välttämättä tarkoita, että lapset voivat Tampereella paremmin kuin muualla. Ei ole takeita siitä, että lastensuojeluilmoitus tehdään aina, kun sille on tarvetta.

Viime vuonna yksityishenkilöt tekivät Tampereella lastensuojeluilmoituksen hieman yli 400 kertaa. Esimerkiksi Turussa vastaavia ilmoituksia tehtiin 1379.

Palvelupäällikkö Kuusela kertoo, että lastensuojeluun päätyminen on monen tekijän summa. Tietyt elämänvaiheet ja ajankohdat nostavat palveluiden tarvetta. Myös peruspalveluiden toimintakyky vaikuttaa, Kuusela lisää.

Tässä Kuusikko-tutkimus tukee Kuuselan näkemystä. Lastensuojeluilmoituksia tehdään niin lasten tarpeiden laiminlyönnistä, vanhempien mielenterveysongelmista, poikkeuksellisen heikosta rahatilanteesta kuin lapsen omasta käyttäytymisestäkin. Myös päihteet ovat merkittävä taustatekijä.

Sirpa, 49, joutui lastensuojelun kanssa tekemisiin, kun hänen oma lapsensa teki ilmoituksen hänen päihteidenkäytöstään. Sirpa ei ottanut ilmoituksesta itseensä, vaan tunsi suorastaan helpotusta. Hän pystyi vihdoin myöntämään, että hänellä on ongelma.

Paikka, jossa voisi jutella ihan vain toisen aikuisen kanssa.

Tiivis yhteistyö lastensuojelun kanssa auttoi Sirpaa eteenpäin. Kriisiperhe- ja perhetyö vierailivat hänen luonaan useasti. Sirpa ohjattiin myös päihdetukiryhmään. Hän uskoo, että lastensuojelussa tahdotaan asiakkaille lopulta pelkkää hyvää.

– Eihän se tunnu kivalta, kun sanotaan suoraan, mutta uskoin, että he haluavat tukea perhettämme, Sirpa sanoo.

 Lastensuojelu kummastelee tilastoja

Lastensuojeluilmoituksia voivat tehdä myös viranomaiset. Viranomaiset ilmoittavat mahdollisista ongelmista yleensä yksityishenkilöitä useammin. Yhteyttä lastensuojeluun voivat ottaa esimerkiksi poliisi, päiväkoti ja sosiaalipalvelut.

Tampereen sosiaalipalvelut teki viime vuonna 18 lastensuojeluilmoitusta. Oulua lukuun ottamatta muissa Kuusikko-kaupungeissa vastaavia ilmoituksia tehtiin yli tuhat kertaa. Avohuollon päällikkö Minna Kuusela hämmästelee lukuja.

– Ne eivät voi pitää paikkaansa.

Kuusela kertoo, että asiakkaita heille tulee sosiaalipalveluista reilusti enemmän.

Myös palvelutarpeen arvioita tehtiin Tampereella vähemmän kuin muualla. Vähäisempien ilmoitusten perusteella toimittiin kuitenkin yli 700 kertaa, mikä on lähes kaksi kertaa enemmän kuin Kuusikko-ryhmän keskiarvo.

Kuusela ei osaa sanoa, miksi tehtyjen ilmoitusten ja lastensuojelun tarpeen välillä on näin suuri kuilu.

– Nämä taitavat olla määrittelykysymyksiä.

Nuoret hyötyvät kodinomaisuudesta

Helsingin Sanomat kirjoitti marraskuussa yli tuhannen lastensuojelun työntekijän allekirjoittamasta “hätähuudosta”. Se oli vetoomus poliitikoille, jotta he puuttuisivat lastensuojelun kestämättömään tilanteeseen. Vetoomuksessa nostettiin esiin muun muassa se, että huostaanotot ovat lisääntyneet ja jonot palveluihin ovat liian pitkiä.

Sosiaalityöntekijä Pekka on uransa aikana tutustunut lastensuojelun toimintaan myös muissa suurissa suomalaisissa kaupungeissa. Pirkanmaan lastensuojelussa häntä ihmetyttää laitossijoitusten määrä.

– Ammatillisia perhekoteja ja pienyksiköitä on ehdottomasti liian vähän. Laitoksissa ei saada tehtyä niin laadukasta työtä kuin kodinomaisissa pienyksiköissä, joissa kohtaamiset ovat välittömämpiä ja yksilöllisempiä.

Helppoa ja kaiken kattavaa ratkaisua lastensuojelun ongelmiin ei Pekallakaan ole tarjota. Hän kuitenkin painottaa, että matalan kynnyksen paikoille olisi paljon kysyntää. Apua saa seurakunnilta ja neuvoloista jo nyt, mutta kaikki eivät tahdo niihin hakeutua.

– Kunnille ja kaupungeille olisi loistava asia jokin erittäin matalan kynnyksen paikka, josta voisi kysyä neuvoja tai apua ilman pelkoa lastensuojeluilmoituksesta. Paikka, jossa voisi jutella ja jakaa murheita ihan vain toisen aikuisen kanssa.

Hennan, Sirpan ja Pekan nimet on muutettu.