Anni Hakaman kolumni: Tämä on viimeinen valitusvirteni

Älä valita 21 päivään. Helppoa kuin mikä.

Tämä oli ensimmäinen ajatukseni, kun kuulin elämänhallintaguru Will Bowenin vuonna 2007 aloittamasta haasteesta. Yli kymmenen miljoonaa ihmistä ympäri maailmaa lähti mukaan haasteeseen. Sen suorittaneet hehkuttivat olevansa aiempaa positiivisempia, aikaansaavempia ja keskittyneempiä.

Minäkin halusin olla entistä keskittyneempi ja saada aikaan enemmän kuin ennen. Olin totaalisen kyllästynyt pimeisiin aamuihin ja räntäsateeseen. Ennen kaikkea olin kuitenkin kyllästynyt omaan valitukseeni niistä. Niinpä noudatin Bowenin oppeja ja laitoin käteeni kumilenkin. Aina valittaessa lenkki piti siirtää toiseen käteen ja aloittaa haaste alusta. Tavoite oli selkeä: olla kolme viikkoa putkeen täysin valittamatta.

Olinko juuri todella paasannut Sohvaperunoiden peruuntumisesta?

Huomasin jo ensimmäisen päivän aikana, että olin täysin yliarvioinut oman seesteisyyteni. Yllätyin, kuinka sisäänrakennettua ja luonnollista arkipäiväinen valittaminen meille on. Saatoin jutella niitä näitä kaksi tuntia, minkä jälkeen vasta havahduin. Olinko juuri todella paasannut Sohvaperunoiden peruuntumisesta ja keittiöpyyhkeen unohtamisesta pesukoneesta?

Valittaminen pelastaa small talkin ja vaivaannuttavat hiljaisuudet. Jouduin puremaan hammasta istuessani junassa vanhan työkaverini kanssa, etten olisi täyttänyt hiljaisuutta sanomalla, kuinka väsynyt olin tai kuinka inhottava ilma ulkona oli. Tihkusateisessa marraskuussa olisi selvästi ollut mahdotonta rikkoa hiljaisuutta sanomalla mitään positiivista tai esimerkiksi vain kysymällä, mitä toiselle kuuluu.

Toisen valitusvirteen on helppo vastata empaattisesti kertomalla jotain myös omasta ahdingostaan. Huvittavaa on kuitenkin huomata, että itsellä ei usein olisi edes mitään syytä valittaa. Haasteeni neljäntenä päivänä törmäsin opiskelukaveriini, joka sanoi menevänsä tekemään tylsiä kouluhommia. Vastasin takaisin sanomalla meneväni lukemaan puuduttavaa kirjaa kirjastoon. Kun käänsin selkäni, pysähdyin. Mitä juuri äsken tapahtui? Minähän pidin kirjaa oikeasti kiinnostavana.

Bowenin mukaan haasteen suorittaminen kestää useimmilta ihmisiltä puolesta vuodesta vuoteen. Eikä ihme, sillä ihminen valittaa tavallisesti 15–30 kertaa päivässä, usein tiedostamattaan. Voisimmeko käyttää valittamiseen kuluvan ajan johonkin fiksumpaan kuin ainaiseen marinaan? Samassa ajassa, kun valittaa huoneen ilman olevan huono, olisi jo ehtinyt käydä avaamassa ikkunan.

Oma haasteeni on vasta alussa. Kumilenkki on siirtynyt kädestä toiseen sellaisella tahdilla, että haasteen suoritusaika saattaa hyvin venyä ensi juhannukseen. Jos siis talvesta tulee kauniin luminen eikä lempimehuni ole liian usein loppu lähikaupasta.

Ainakin tiedän, mitä toivon joululahjaksi: paketin kuminauhoja.