Mia Jussinniemen kolumni: Joulun ykköstoive – upottakaa optimistien jollat

Marketeissa raikaa taas aivopesu. Kaiuttimista kantautuu käskyjä, ettei saa itkeä eikä edes meluta.

Negatiivisten tunteiden näyttäminen on ollut kiellettyä lapsesta saakka. Pikkuisilta puhalletaan ”pipi pois”, ja jonkin ajan kuluttua jo huijataan, ettei mikään muukaan haittaa. Yläasteella viimeistään löytyy jokaiselle se ystävä, joka aina ”kulkee tien valoisaa puolta”.

Tältä ystävältä eivät neuvot lopu. Hän toimii elämän tulkkina ja sanoittaa sen, mitä sinun milloinkin halutaan ymmärtävän.

– Nyt sinä ainakin tiedät, miltä tuntuu, kun menettää jotain tärkeää, hän tulkkaa, kun koirasi kuolee.

Ikään kuin kyseessä olisi suurikin lahja. Itse pohdit, että ilman sitäkin tietoa voisit elää.

Varttumisen myötä vinkit vain paranevat. Kun mies lähtee toisen matkaan ja jättää sinut kuin märän rätin, murehtiminen on jälleen täysin turhaa. On nimittäin oikeastaan vain hyvä, että mies lähti. Tulossa on jotain parempaa. Paljon parempaa.

Ystävää ei voi laittaa näistä sanoista vastuuseen, sillä niiden tarkoitusperät ovat hyvät. Niillä lohdutetaan – puhalletaan se pipi pois. Ettei tuntuisi pahalta. Ystävältä ei voi vaatia korvausta katteettomista lupauksista. Häntä ei voi edes syyttää valehtelijaksi, vaikka sitä hän juuri on.

Ystävä itse seilaa suotuisilla vesillä optimistijollallaan, eikä hän näytä kärsivän mistään. Hän osaa lohduttaa myös itseään. Hän kohtaa kyllä aivan samoja ongelmia kuin muutkin mutta kääntää ne aina positiivisiksi.

Jokainen on oman onnensa seppä -sanontaa on tulkittu turhan pitkälle. Jos kohtaat ankaria vastoinkäymisiä, olet joka tapauksessa itse niihin syyllinen. Apea ilme kasvoilla paljastaa sen, että olet huono ihminen, joka on itse pilannut elämänsä. Seuraavaksi aiot pilata muidenkin elämän sillä, että annat negatiivisten tunteiden näkyä.

Totuus on kärsinyt inflaation. Optimistisuuden vastakohta ei enää ole pessimismi vaan realismi.
Entä jos ei olekaan vaarallista, jos joskus itkettää ja kaikki on ihan paskaa? Välillä oikeasti on niin. Ihmisille annetaan enemmän kuin he jaksavat kantaa. Siitä todisteena mielisairaaloissa vaeltelee tänäänkin miehiä ja naisia, jotka eivät taakkaansa kyenneet kantamaan. Toinen todistusaineisto makaa hautausmaalla.

Entä jos tänä jouluna itketään, jos itkettää. Ja jos lanttulaatikko palaa kunnolla pohjaan, melutaan niin kauan, että helpottaa.