Roosa Wellingin kolumni: Karkinsyönti loppuu päiväkodeissa, mutta sokeripommi vaanii yhä toisaalla

Seitsemän täyttä kilon pakettia.

Se on sokerimäärä, jonka päivittäin nautittu annos banaanijogurttia kerryttää vuodessa.

Pieni kupillinen muromysliä puolestaan kasaa tuota verisuonille vaarallista valkoista jauhetta viisi kiloa vuodessa, ja pari ruokalusikallista ketsuppia päivässä tärvelee hampaitamme vuoden aikana lähes kahta sokeripakettia vastaavan määrän verran.

Useissa pirkanmaalaisissa päiväkodeissa on pyritty vähentämään ylimääräistä sokerinsaantia. Nokian kaupunki kielsi elokuussa päiväkodeistaan kaikenlaiset syntymäpäiväherkut, ja Lempäälä seurasi pian perässä vedoten muun muassa tasavertaisuuteen ja hammasterveyteen (Aamulehti 31.8.).

Jos jokainen lapsi nauttii ikätovereidensa syntymäpäivänä kaksi Marianne-karkkia, vähentää kuntien linjaus lasten ruokavaliosta alle desilitrallisen sokeria vuodessa. Se on melko minimaalinen määrä verrattuna edellä esiteltyihin esimerkkeihin.

Nokian ja Lempäälän päätös kieltää syntymäpäiväherkut on herättänyt runsaasti keskustelua sekä puolesta että vastaan. Linjauksen puolustajat argumentoivat, että päiväkotilaisten sokerinsaantia tulee säännöstellä, sillä pienet lapset eivät vielä itse välttämättä ymmärrä omaa parastaan. On myös pohdittu, miksi asioita tulisi ylipäätään juhlistaa syömällä.

Karkkien syöminen syntymäpäiväjuhlissa on kuitenkin enemmän kuin pelkkä turhien kaloreiden ahmimistilaisuus. Se opettaa lapsille tärkeitä taitoja, kuten antamisen ja saamisen iloa, käytöstapoja sekä juhlakulttuuria. Ennen kaikkea se osoittaa, että herkkuja voi syödä myös kohtuudella, eikä aina tarvitse tyhjentää koko pussia.

Kuten alun esimerkit todistavat, ei synttäriherkuista kertyvä sokerin määrä ole realistinen ongelma hammasterveyttä tai painonhallintaa ajatellen. Herkkulakon julistamisen sijaan tulisi lapsille ja ennen kaikkea heidän vanhemmilleen opettaa, mitkä arkipäivän elintarvikkeet sisältävät yllättäviä määriä sokeria.

Viime vuosina tietoisuus sokerin aiheuttamista haitoista on lisääntynyt, ja keskivartalolihavuutta on alettu välttää urakalla. Luultavasti kuntien päätös juontuu samasta trendistä, jossa esimerkiksi karkit, keksit ja limsat nähdään kaiken pahan alkuna ja juurena.

Todellinen ongelma kumpuaa kuitenkin piilosokerista. Lapsille syötetään ruokia, joiden ei välttämättä edes ymmärretä sisältävän hurjia sokerimääriä. Tällaisia ovat esimerkiksi murot, mehut, jogurtit, tumma leipä ja useat valmisruoat. Kuntien tulisikin pohtia pitkän tähtäimen keinoja, joilla valistettaisiin ihmisiä siitä, mitä he suuhunsa pistävät.

Peruskoulussa varoitellaan ahkerasti alkoholin, tupakan ja huumeiden vaaroista. Harvemmin tuodaan kuitenkaan ilmi, että terveysriski piilee myös salaatinkastikkeessa, maustekurkussa ja jopa leivässä.