Kuopion kouluisku ja Pariisin poliisilaitospuukotukset ovat pysyneet tiukasti median otsikoissa. Suurinta huomiota herättävimmät jutut ovat usein poikkeuksellisia rikoksia, kuten murhia tai esimerkiksi Suomessa harvinaisia koulusurmia, jotka herättävät ajattelemaan rikoksen mahdollisuutta myös omassa lähipiirissä.
Helsingin yliopiston kriminologian ja oikeuspolitiikan yliopistonlehtori Matti Näsi on yksi Väkivalta pirstaloituvassa mediamaisemassa -tutkimuksen tekijöistä. Tutkimus kertoo median väkivaltauutisoinnin vaikutuksista yleisöön ja heidän peloistaan liittyen väkivaltarikoksiin.
Vakavimmat tapaukset saavat eniten huomiota ja ne tulevat enemmän iholle
Matti Näsi, yliopistonlehtori
Tutkimuksessa todetaan, että suomalainen journalistinen media on edelleen keskeinen tiedonlähde rikoksista. Tutkimus myös osoittaa, että väkivaltarikoksiin keskittyvät ja sillä mässäilevät uutiset voivat aiheuttaa pelkoa.
– Aktiivisemmin rikos- ja väkivaltauutisointia seuraavilla voi olla käsitys siitä, että rikollisuus on laajempaa kuin se oikeasti onkaan. Vakavimmat tapaukset saavat eniten huomiota ja ne tulevat enemmän iholle, Näsi kertoo.
Näsin mukaan tutkimuksessa havaittiin, että jopa 70 prosenttia haastateltavista koki, että väkivalta olisi yleisellä tasolla lisääntynyt, vaikka niin ei todellisuudessa ole. Kun väkivaltarikoksista uutisoidaan lähes päivittäin, ilmiö näyttäytyy isompana ja suurempana kuin se välttämättä onkaan.
Väkivaltarikos myy enemmän kuin sitä yleisempi omaisuusrikos
Sisä-Suomen poliisilaitoksen rikostilasto vuodelta 2018 valottaa rikosmääriä esimerkiksi Tampereen seudulla. Eniten poliisin tietoon tulleita rikoksia olivat varkaudet, kavallukset ja luvattomat käytöt 18 399 kappalemäärällä sekä liikennerikokset 16 955 kappalemäärällä.
Henkeen ja terveyteen kohdistuvia kirjattuja rikoksia oli yhteensä 5 344 kappaletta, joista pahoinpitelyjä oli 3 401 kappaletta. Tilaston mukaan esimerkiksi paljon uutisoituja tappoja oli kirjattu kolme ja murhia kaksi. Väkivaltarikoksia tapahtuu selkeästi vähemmän kuin pienemmälle huomiolle jääviä rikoksia.
Näsin mukaan vakavat rikokset, kuten poikkeukselliset henkirikokset, kiinnostavat ja myyvät mediassa suhteellisesti paljon, ja median kaupallistuminen ohjaa myös julkaisuja klikkausten mukaan.
– Lähtökohtaisesti rikosuutiset ovat myyviä uutisia eri mediakanavissa ja tavallisetkin ilmoitukset rikoksista keräävät klikkauksia. Kanavia alkaa olla niin paljon, että uutisointia ja juttuja tapauksiin liittyen tulee aika paljon.
Päivittäistä rikosuutisointia on liikaa
Rikosuutisoinnissa voisi olla parannettavaa myös Suomessa, vaikka se onkin verrattain maltillista. Näsi kyseenalaistaa rikosuutisoinnin lopullisia tarkoitusperiä, jos uutisointi herättää ihmisissä rikoksen pelkoa ja vääriä mielikuvia rikosten määrästä.
Ilmiö on kuitenkin monimutkainen, eikä siihen ole yhtä oikeaa ratkaisua, sillä yhteiskunnan tapahtumista kertominen on välttämätöntä. Näsi kuitenkin kokee, että päivittäisen median rikosuutisointia voisi olla vähemmänkin.
– Tapahtumista halutaan informoida ja ihmiset tietenkin kaipaavat tietoa, mutta toisaalta, kun sitä tulee joka tuutista, niin sillä voi olla jotain negatiivisia seurauksia. Luoko se sellaisia pelkotiloja, että ryhtyy esimerkiksi välttelemään tietyillä alueilla liikkumista?
Mitä mieltä tavalliset ihmiset olivat median tavasta uutisoida rikoksista? Kuuntele gallup tästä.