Ville Lampi päätyi alalle työvoimatoimiston ehdotuksesta oltuaan monta vuotta pitkäaikaistyöttömänä. Alalle veti halu tehdä töitä käsillä. Kuva: Katri Tarkkala.

Entisöijä Ville Lampi turhautuu kertakäyttökulttuurista – “Esineiden pitäisi olla sellaisia, että niihin pystyy lisäämään ja vaihtamaan osia”

Kertakäyttöisessä ajassa kaatopaikat täyttyvät tavaroista, jotka on suunniteltu kestämään vuoden tai kaksi. Entisöinnin tavoitteena on hillitä liikakulutusta ja vaalia historiaa.

Lakan tuoksu pistää nenään jo kaukaa pajaa lähestyessä. Pihalla seisoo erilaisten esineiden kuvilla koristeltu suuri pakettiauto. Kukaan ei kuule ovikellon soittoa. Kun kuitenkin astelee rohkeasti peremmälle ja ovessa roikkuva vanha kaupan kello kilahtaa merkiksi, ilmestyy entisöijä Ville Lampi pian työhuoneestaan hengityssuojain kasvoillaan.

Suojavaatteiden käyttö on Lammelle arkipäivää. Entisöijän ammatissa on tärkeää muistaa pitää terveydestään huolta, kun käsittelee päivittäin vahvoja ja myrkyllisiäkin aineita. Sen Lampi on todennut 19-vuotisen uransa aikana.

– Jos en suojaudu aineilta työpäivän aikana, niin illalla oksettaa.

Lampi tekee työtään esineiden menneisyyttä kunnioittaen, eikä välttämättä suostu toteuttamaan asiakkaan ideoita, jos näkee niiden olevan esineen kannalta haitallisia.

Kangasalan Suinula, jossa paja sijaitsee, on osa Ville Lammen lapsuudenmaisemaa. Kuva: Katri Tarkkala.

Tässä kangasalalaisessa pajassa noudatetaan asiakkaan toiveita mahdollisimman pitkälle, sillä esine palautuu valmistuttuaan asiakkaan käyttöön. Lampi ei koe huonoa omatuntoa, vaikkei aina teekään työtään entisöijien vakiintuneiden tapojen mukaan.

– Tiedän, että kaikissa kunnostuspiireissä ei pidetä liiallisesta pintojen muokkaamisesta. Minusta tärkeintä on se, että esine jatkaa elämäänsä.

Historiaa pinnalla ja pinnan alla

Pajan kaikkia huoneita yhdistää tavaranpaljous. Joka huoneessa huomaa joutuneensa enemmän tai vähemmän valmiiksi entisöityjen huonekalujen ympäröimäksi. Entisöintityössä jännitystä ylläpitää se, ettei koskaan tiedä millaisen esineen asiakas pajaan mukanaan kantaa. Huonekalujen entisöiminen hallitsee työnkuvaa, mutta pajassa on nähty myös kaikkea muuta. Ericssonin puhelimia, kyntöauroja, rekiä ja pieniä arkkuja.

– Ennen työprosessin aloittamista on mietittävä, tehdäänkö esine koristeeksi vai kovaan käyttöön. Tämä riippuu asiakkaasta sekä esineen kunnosta.

Paraikaa Lampi kiikkuu tuolilla, joka on alun perin pappilan rokokoo-kaluste 1800-luvun lopulta. Hän sai tuolin keinumaan vaihtamalla huonokuntoisten jalkojen tilalle uudet vanhasta jakkarasta. Nyt se on uuden ilmeen saanut, lehmäkuvioitu nojatuoli. Esine on kaikin puolin muuttunut, mutta palvelee omistajaansa vielä pitkään.

Lammelle työn yksi mielekkäimmistä puolista on historian kanssa kosketuksissa oleminen, sillä asiakkaiden esineet ovat loputon tarinoiden aarrearkku. Hän on löytänyt koristeltuja kirjoituksia aiemmin tehtyjen pintojen alta ja työskennellyt huonekalujen kanssa, joiden sisällä on kuljetettu Saksasta sota-aikaan natseilta piilotettua arvotavaraa.

Nykyisin Ville Lampi toimii yksityisyrittäjänä vanhassa riihessä. Aikaisemmin viljan kuivaamiseen tarkoitettu rakennus on muutettu työtilaksi, jossa esineille luodaan uusi ilme. Kuva: Katri Tarkkala.

Pitkän iän salaisuus on kestävä suunnittelu

Vallalla olevaan kulutuskulttuuriin Lampi suhtautuu osittain kriittisesti. Kerran kunnolla tehty säilyy hyvänä vuosikymmeniä, kun taas massatuotettu tavara saattaa kestää vain parisen vuotta.

Lampi nostaa esiin omakohtaisena kokemuksena puutteellisesti suunnitellusta esineestä Ikean ledilampun. Valon palettua hän huomasi, ettei runkoon voinut vaihtaa uutta, toimivaa lamppua. Käytännössä tuote oli siis kertakäyttötavaraa.

– Sitä en ihan käsitä. Esineiden pitäisi olla sellaisia, että niihin pystyy lisäämään ja vaihtamaan osia. Se kuulostaa järkevämmältä kuin kaatopaikalle heittäminen.