Alun perin Hanna Laasanen lähti mukaan pelastustoimintaan, koska hän halusi löytää koiransa kanssa yhteiskunnallisesti merkittävän harrastuksen. Kuva: Salla Rajala

Henkinen taakka on osa vapaaehtoisen pelastajan työtä – ”Sekin täytyy hyväksyä, että kadonnut ei löydy”

Hanna Laasanen etsii kadonneita ympäri vuoden. Vaikka kadonnut löydetään, tapaus saattaa jäädä mieleen vielä pitkäksi ajaksi.

Koko Tampere on sumun peitossa. Harmauden keskeltä erottuvat selkeästi Hanna Laasasen, 50, ja Hitsi-koiran, 3, keltaiset huomioliivit. Tänään he eivät ole etsimässä kadonnutta, mutta Hitsin vainu ei petä. Se juoksee jatkuvasti veden äärelle nuuhkimaan. Laasasen mukaan siellä on todennäköisesti kenkä, jonka se vaistoaa.

Laasanen toimii vapaaehtoisessa pelastuspalvelussa eli Vapepassa pelastuskoiran ohjaajana. Vapepa osallistuu muun muassa kadonneiden ihmisten etsintään poliisin pyynnöstä. Hitsi ei ole vielä virallisesti pelastuskoira, mutta harjoittelee ahkerasti.

FAKTA

Hanna Laasanen

  • Asuu Tampereella.
  • Tampereen ammattikorkeakoulussa liiketalouden lehtori.
  • Ollut Vapepan toiminnassa mukana 15 vuotta.
  • Vapepan Tampereen toimikunnan puheenjohtaja.
  • Vapepan lisäksi harrastaa lukemista ja luonnossa liikkumista koirien kanssa.

Laasanen on ollut toiminnassa mukana jo useita vuosia. Sinä aikana moni tapaus on jäänyt hänen mieleensä. Kaikista niistä hän ei voi kertoa, sillä vapaaehtoiset ovat vaitiolovelvollisia. He saavat puhua ainoastaan julkisuudessa esillä olleista katoamisista.

– Esimerkiksi jo useita vuosia sitten Ylöjärvellä pieni poika oli kadonnut ja lopulta löytyi hautautuneena lumihankeen. Se tapaus kosketti meitä kaikkia todella voimakkaasti.

 

Hitsi-koira odottaa viranomaisilta lupaa toimia virallisena pelastuskoirana. Kuva: Salla Rajala

Rankkoja katoamistapauksia ei tarvitse käsitellä yksin

Yleensä katoamistapauksissa kyseessä on hätäetsintä, jolloin etsittävä on jonkinnäköisessä hengenvaarassa. Se luo paineita etsijöille.

– Työ on henkisesti välillä aika raskasta, koska meillä on iso vastuu.

Aina kadonneen löytämisellä ei ole onnellista loppua. Laasanen pitää kaikki vaihtoehdot mielessään lähtiessään etsintöihin.

– Sekin täytyy hyväksyä, että kadonnut ei löydy tai löytyy menehtyneenä.

Laasanen kertoo, että henkistä tukea tarjotaan onneksi jo etsinnöissä ja myös niiden jälkeen. Jos kadonnut on menehtynyt, henkistä tukea järjestetään aina vähintään niille, jotka ovat olleet tilanteessa mukana. Myös ammattiapua on saatavilla sitä tarvitseville.

 

Päivisin Laasanen on liiketalouden lehtori Tampereen ammattikorkeakoulussa, mutta työnantaja ymmärtää, jos keikalle täytyy lähteä kesken työpäivän. Kuva: Salla Rajala

Auttamisen halu yhdistää etsijöitä

Kun ilmoitus kadonneesta tulee, Laasanen lähtee etsintöihin, jotka voivat kestää muutamasta tunnista useampaan päivään.

Laasanen on havainnut, että etsijät tulevat eri taustoista ja lähtökohdista. Heitä kuitenkin yhdistävät samat arvot ja pyyteetön halu auttaa. He tukevat toinen toisiaan vaikeissa tilanteissa. Toiminnan kautta Laasanen on löytänyt oman väylänsä muiden auttamiseen.

– Tämä on elämäntapa.

Etsinnät voidaan myös keskeyttää yöksi. Kadonneen voi löytää Vapepa, poliisi tai joku ulkopuolinen.

Nykyään poliisi käyttää katoamistapauksissa hyödykseen paljon sosiaalista mediaa, jolloin tieto leviää laajalle. Tavallisilta kadunkulkijoiltakin voi saada vihjeitä, jotka johtavat kadonneen löytämiseen.