– Lähdin kävelemään ihanan maiseman halki. Vaikka makasin ambulanssissa ja sydän oli pysähtynyt, elämä jatkui toisella puolella. Siksi olen tässä.

Lavalla on suuri puinen risti ja sen edessä puhuu Jorma Turtio. Sali on ahdas ja katto matalalla. Seiniä koristavat julisteet. Usko. Toivo. Rakkaus.

Yleisö istuu pöytien äärellä ja kuuntelee hiljaa. Joukko on kirjava. On vanhoja, nuoria, kantasuomalaisia ja maahanmuuttajataustaisia. Jotkut hörppivät kahvia, osalla on kinkkuvoileipiä ja vihreitä kuulia aseteltuina pienille paperilautasille.

Tänne ei ole helppo löytää. Moni kävijöistä on kuullut paikasta ystävän tai tutun kautta. Pyynikin adventtikirkon sisäpihalta on kuljettava portaat alas sokkeloiseen pohjakerrokseen. Siitä huolimatta Jeesus Cafe on ollut toiminnassa nykyisellä paikallaan yli kuusi vuotta.

Kyseessä ei ole mikään tavallinen kahvila. Jeesus Cafe on mihinkään kirkkokuntaan sitoutumaton järjestö, johon kaikki ovat tervetulleita.

Kovaa työtä ilman palkkaa

Ennen hengellistä tilaisuutta ulkona käy hulina. Kellastuneet lehdet tallautuvat lokakuisen sateen kostuttamaan asfalttiin, kun työntekijät järjestelevät paikkoja valmiiksi. Kahdesta pakettiautosta puretaan kymmeniä laatikoita ruokaa, jota on lähdetty hakemaan useista eri kaupoista jo ennen aamuseitsemää.

Ruoka on määrä jakaa hartauden jälkeen vähävaraisille. Yleensä jonoa kertyy noin 200 ihmistä. Reilun kokoisen ruokakassin saa mukaansa yhdellä eurolla. Kaikki jonoon tulevat saavat ruokakassin, kukaan ei tarkista onko kassin hakija pienituloinen vai ei.

Jeesus Cafen käytännönasioista vastaava Erkki ei halua esiintyä jutussa koko nimellään tai kuvallaan, mutta kertoo mielellään yhdistyksestä ja sen toiminnasta. Erkin mukaan Jeesus Cafen kaikki työ tehdään vapaaehtoisvoimin ja työntekijöitä on tällä hetkellä hieman yli 20 ihmistä.

Monet yhdistyksen työntekijät ovat kokeneet kovia tai olleet itse väärintekijöitä, Erkin mukaan entisiä ‘’linnakundeja’’. Jeesus Cafen toiminta onkin Erkin sanoin pitkälti hengellisesti eheyttävää työtoimintaa.

– Pyrimme pitämään ihmisiä elämänsyrjässä kiinni.

Yksi työntekijöistä on Toni Sjöblom, joka on Jeesus Cafen henkilökunnan nuorimmasta päästä. Hänet on tuomittu vuodeksi yhdyskuntapalveluun. Hän päätyi Jeesus Cafelle, koska muissa tarjolla olleissa paikoissa työhön kuului lähinnä siivousta. Jeesus Cafella työ on fyysistä, joten se sopii hänelle paremmin.

Monien Jeesus Cafen työntekijöiden elämässä uskoontulo on ollut merkittävä käännekohta. Vaikka järjestön työntekijät kertovat uskosta mielellään, Sjöblom ei ainakaan vielä ole kokenut hengellistä heräämistä.

Kovinkaan uskonnollinen ei ole myöskään Jukka Hernekoski, joka toimii Jeesus Cafella autokuskina. Molemmat miehet ovat sitä mieltä, että vaikka Herran sanaa kuulee jatkuvasti, ei järjestössä tuputeta hengellisyyttä.

– Koskaan ei ole ahdistanut.

Ystäviä ja Herran sanaa

Sisäpihalle alkaa hiljalleen valua porukkaa, sillä hartaus on alkamassa. Ihmiset tervehtivät toisiaan, monet käyvät täällä säännöllisesti. Ne jotka osallistuvat hartauteen, saavat ruokakassilipukkeen ensimmäisenä. Monille kävijöille Jeesus Cafe on henkireikä niin taloudellisesti kuin henkisestikin. Moni kävijöistä on uskossa.

Hartauden alkaessa yleisö istuu paikoillaan kahvikuppeineen ja voileipineen. Erkki aloittaa tilaisuuden vakavalla tiedotuksella. Hän muistuttaa kävijöitä siitä, että ruokajakelun alkaessa on käyttäydyttävä ja noudatettava sääntöjä.

– Vaikka ollaankin yksinkertaisia linnakundeja niin kyllä me huomataan, jos joku kusettaa.

Myöhemmin Erkki kertoo, että tunnelma ruokajakelussa on joskus levoton, sillä osa kävijöistä saattaa olla päihteiden vaikutuksen alaisena. Myöskään kulttuurien yhteistörmäyksiltä ei ole aina vältytty.
Erkin mukaan parhaita asiakkaita ovat nuoret, sillä nuoret käyttäytyvät hyvin ja noudattavat ohjeita.

Tunnelma salissa kevenee, kun Matti Moilanen astuu lavalle harmonikkansa kanssa ja alkaa ohjata laulua. Yleisö yhtyy lauluun.

– Kun näemme todellisen valon, Jeesus Kristuksen, maailman valot himmenevät.

Hartauksen päätyttyä suurin osa ihmisistä virtaa ulos salista ja heille annetaan numeroidut lipukkeet, jolla voi lunastaa ruokakassin. Systeemi on samanlainen kuin kaupan palvelutiskillä. Jotkut tulevat pyytämään, ettei heidän kuviansa julkaistaisi lehdessä. Eräs nainen pelkää lastensa tulevan kiusatuiksi koulussa.

Yksi nainen puolestaan haluaa kertoa tarinansa. Hän painottaa, että kaikki Jeesus Cafen kävijät eivät ole alkoholisteja tai syntyjään huonoista kotioloista. Hän kertoo olevansa hyvästä perheestä ja korkeasti koulutettu. Pari vuotta sitten hän suistui yllättäen taloudelliseen ahdinkoon, ja siitä toipuminen jatkuu edelleen. Kyyneleet kihoavat naisen silmiin.

– Olen todellakin joutunut nöyrtymään. Tämä paikka on auttanut selviytymisessä. Olen hiljainen rukoilija.