Roosa Raiskion analyysi: Jättäkää lapset rauhaan!

’’Sukupuoli sitä, sukupuoli tätä. Tytöt eivät saa olla enää tyttöjä ja poikienkin pitäisi pukeutua mekkoihin ja ryhtyä meikkaamaan. Eikä saa enää puhua sukupuolista niiden oikeilla nimillä. Miksi tämä tuputus pitää tuoda vielä päiväkotiinkin? Kyllä nyt on menty aivan liian pitkälle.’’

Sukupuolisensitiivisyys terminä herättää monenlaisia mielikuvia. Sosiaalisen median keskusteluissa väärät käsitykset leviävät ennen kuin on edes tutustuttu siihen, mistä sukupuolisensitiivisessä varhaiskasvatuksessa on pohjimmiltaan kysymys. Arkikielessä sukupuolisensitiivisyys sekoitetaan helposti sukupuolineutraaliuteen, jota suomalaisessa varhaiskasvatuksessa ei tavoitella.

Sukupuolineutraalius on ajattelutapa, jossa sukupuolta ja sen vaikutuksia ei oteta huomioon. Sen voidaan siis sanoa olevan eräänlaista sukupuolisokeutta. Sukupuolisensitiivisyys taas huomioi eri sukupuolien, mutta myös sukupuolinormien olemassaolon. Seta ry:n mukaan se tarkoittaa kasvatuksen tasolla sitä, että tehdään tilaa jokaiselle lapselle olla omanlaisiaan tyttöjä, poikia tai muilla tavoin itsensä määrittäviä lapsia.

Jopa asiantuntijat saattavat olla käsitteistön kanssa hakoteillä: esimerkiksi paljon julkisuudessa esiintynyt lastenpsykiatri Jari Sinkkonen on osaltaan ollut luomassa ongelmallista keskusteluilmapiiriä. Julkkispsykiatri sanoi taannoin Länsiväylälle, että hän ei ymmärrä moninaisuuspuhetta alkuunkaan. Hän kommentoi samaisessa haastattelussa, että ’’pojalla on munat ja tytöllä pimppi ja sillä selvä’’. Sinkkonen toisintaa puheillaan väärää mielikuvaa sukupuolisensitiivisyydestä sekoittamalla sen sukupuolineutraaliuteen.

On hämmentävää, että asiantuntijoiksi itseään kutsuvat ihmiset eivät viitsi ottaa termistöstä selvää ennen julkisia ulostulojaan. Etenkin kun näitä ihmisiä pidetään totuuden torvina ja valtakunnan pätevimpinä kommentaattoreina omilla aloillaan.

Sukupuolineutraalius ja -sensitiivisyys olisi tärkeää erottaa toisistaan, koska ne eivät tarkoita samaa asiaa. Esimerkiksi kielen tasolla sukupuolineutraaliuden tavoittelu voi edistää tasa-arvoa, mutta kasvatuksessa se on ongelmallisempaa. Wc-tila tai ammattinimike voi olla sukupuolineutraali, mutta päiväkodissa lasten sukupuolten olemassaoloa ei voida kieltää.

Arjessa sukupuolisensitiivinen kasvatusote näkyy esimerkiksi kiinnittämällä huomiota kielessä toistuviin sukupuolittaviin yleistyksiin, kuten kaikki tytöt tykkäävät prinsessaleikeistä ja pojat autoleikeistä. Lapsia voidaan myös puhutella heidän omilla nimillään, ei pelkästään tyttöinä tai poikina. Sukupuolisensitiivisessä kasvatuksessa kyseenalaistetaan kieleen juurtunut sukupuolittava sanasto. Siinä mietitään, pitävätkö sukupuolen perusteella tehdyt oletukset paikkansa ja mistä tällaiset käsitykset voisivat johtua.

Sukupuolisensitiivisyyttä tarvitaan, koska sen sisällyttäminen kasvatukseen jo varhaisessa vaiheessa ehkäisee muun muassa työelämän sukupuolittumista, purkaa haitallisia sukupuolirooleja ja lisää lapsen mahdollisuuksia hyvään elämään. Sukupuolisensitiivinen kasvatus voi parhaimmillaan johtaa siihen, että tulevaisuuden Suomessa palkkaerot sukupuolten välillä eivät ole enää yhtä suuria. Juuri päiväkoti-ikäiset lapset ovat erityisen herkkiä omaksumaan sukupuolirooleja. Mikäli lapset opetetaan jo pienestä pitäen siihen, että sukupuoli ei ole este millekään, tulevaisuuden naiset ja miehet sekä muunsukupuoliset saattavat hakeutua hyvinkin erilaisille aloille kuin nyt.

Ehkä sukupuolisensitiivisyyden lisääntymisen myötä rakenteiden tasolla ei enää ajateltaisi niin sukupuolittuneesti. Edelleen nuori nainen jää miestä helpommin palkkaamatta ja ainoa peruste saattaa olla sukupuoli.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin ja varhaiskasvatuslakiin vaatimus sukupuolisensitiivisestä kasvatuksesta on kirjattu kuitenkin vasta vuonna 2018. Tätä ennen ei ollut asiakirjojen tasolla olemassa oikeastaan minkäänlaisia sukupuolisensitiivisyyttä edistäviä lakipykäliä, vaikka muita tasa-arvoon liittyviä asetuksia laissa on ollut jo aikaisemmin. Ennen uutta varhaiskasvatuslakia yhdenvertaisuuslaissa on määritelty laveasti pelkästään syrjinnän kielto.

Vielä muutama vuosi sitten päiväkodin todettiin korostavan ja ylläpitävän sukupuolirooleja. Laki- ja asiakirjamuutoksista huolimatta tilanne ei ole vieläkään ihanteellinen, vaikka se on viime vuosina parantunut. Käsitykset sukupuolesta ja sen vaikutuksista muovautuvat jo varhaisessa vaiheessa. Virheellinen tieto voi tulla kotoa, mutta myös ammattikasvattajien suunnalta.

Ennakkoasenteita ja väärää tietoa on varhaiskasvatuksen kentällä edelleen harmillisen paljon. Sitä voidaan kitkeä työntekijöiden kouluttamisella. Onkin erikoista, että sukupuolisensitiivisyyttä ei juurikaan mainita varhaiskasvatuksen opettajan opetussuunnitelmassa ja sitä edistävä koulutus on päiväkotien työntekijöille edelleen vapaaehtoinen.

Juuri tästä syystä keskustelu sukupuolisensitiivisyydestä on paikallaan. Haluammeko edelleen kasvattaa lapsemme ahtaisiin sukupuolirooleihin vai tukea heitä omanlaisinaan yksilöinä? Sukupuoli voidaan nähdä yhtenä lapsen ominaisuutena, mutta lasta ei tarvitse eikä voi kohdella pelkästään sukupuolensa edustajana. Lapsikin on ihminen. Ei ole aikuisen tehtävä määritellä lapsen sukupuolta, seksuaalisuutta tai kokemusta itsestään.

Jos kasvatamme jatkossa sukupuolitietoisempia lapsia, ei seuraavien sukupolvien ehkä tarvitse aikuisena kokea sukupuoleen tai seksuaalisuuteen liittyvää ahdistusta. Sukupuolisensitiivisyydessä on pohjimmiltaan kyse juuri siitä, mitä on käytetty argumenttina sitä vastaan: Jättäkää lapset rauhaan, ja antakaa heidän kasvaa sellaisena kuin he ovat.