"Minä hyväksyisin, että täällä olisi vaikka koko ajan koira", Oskarin tuvan asukas Laimi Jokinen sanoo.

Kaverikoirat voivat olla jollekin vanhukselle kuukauden ainoat vieraat – ”On ihana nähdä, mitä eläin saa asiakkaissa aikaiseksi”

Eläinten on tutkimuksissa havaittu edistävän ihmisen hyvinvointia. Oskarin tuvan palvelutalossa asuvat vanhukset saavat kerran kuukaudessa nauttia kaverikoirien vierailuista.

Nokialla Oskarin tuvan palvelutalossa on tavanomaista vilkkaampi torstai-iltapäivä. Hymy on itse kullakin herkässä, kun kahdeksan oranssihuivista koiraa viihdyttävät vanhuksia.

Oranssi huivi on osoitus siitä, että sen kantaja on hyväksytty testien kautta kaverikoiraksi. Kaverikoiratoiminta on vapaaehtoista, ja sen tarkoituksena on tuoda iloa ihmisille, joilla ei ole omaa lemmikkiä.

Omistajat käyvät koiriensa kanssa Oskarin tuvassa noin kerran kuukaudessa, ja kaikki osapuolet odottavat käyntejä aina innolla. Muutama asukas on odottamassa vieraita jo sisäänkäynnin vieressä, ja he pääsevät ensimmäisinä tervehtimään koiria.

Marja Halme vastaa Länsi-Pirkanmaan kaverikoiraryhmästä, jossa on tällä hetkellä 40 jäsentä. Vieressä Laimi Jokinen rapsuttaa Halmeen kääpiövillakoiraa Tyyneä.

Koirat tuovat elämää arkeen

Oskarin tuvan asukas Laimi Jokinen pitää pitkään Miina-chihuahuaa sylissään, ja saa tältä vastineeksi lempeitä pusuja. Hän kertoo koirien tuovan elämää ja vaihtelua arkeen, mutta eläinten läsnäolo saattaa myös herättää muistoja vuosien takaa.

– Ainakin tulee mieleen muistoja omasta lapsuudesta, kun kotona oli koira. Niiden juokseminen ja meneminen herättää, Jokinen sanoo.

Tyyne-koiran perheeseen kuuluu sen lisäksi kolme kaverikoiraa. Osa joutuu pettymään ja jäämään vierailuiden ajaksi kotiin, mutta tällä kertaa Tyyne on päässyt mukaan Kirsti Moision rapsutettavaksi.

Eläimet saavat monet vähemmänkin liikkuvat liikkeelle, mutta jotkut vanhukset eivät kykene poistumaan huoneistaan. Kun kaikki ovat yhteisissä tiloissa saaneet tervehtiä koiria, osa ohjaajista lähtee kiertämään huoneissa.

Heikossa kunnossa oleville vierailut ovat myös merkityksellisiä. Osa asukkaista ei välttämättä pysty kunnolla kommunikoimaan muiden kanssa, mutta koirille juteltaessa yhteistä kieltä ei tarvita.

Kaikki eivät tietenkään ole eläinrakkaita, mutta suurin osa talon asukkaista suhtautuu myönteisesti vierailuihin. Lähihoitaja Salla Niinisalon mukaan myös henkilökunnalle koirien vierailut ovat mieluisia.

– Mummut tykkäävät niistä niin paljon, että huomaa, kuinka koko loppupäivän suurimmalla osalla on onnellinen olo. Se on kivaa itsellekin.

Chihuahua Miina pääsee kokonsa vuoksi käymään useassa sylissä. Tällä kertaa läheisyyttä tarjoaa Salme Honko.
Tuulikki Helenius taluttaa Tyyne-koiraa. Kaverikoiraksi päästäkseen täytyy läpäistä kahdesti vuodessa järjestettävät kaksipäiväiset testit. Lisäksi koiran tausta tulee tuntea, joten kaikki eivät toimintaan sovellu.

Positiivinen vaikutus terveyteen

Pienemmät koirat pääsevät vuorotellen kaikkien halukkaiden syliin, ja isompia silitetään ja rapsutetaan. Kaikki koirat saisivat huomiota loputtomasti, joten tunnin vierailuaika tuntuu lyhyeltä.

Länsi-Pirkanmaan kaverikoiraryhmästä vastaavan Marja Halmeen mukaan vierailuilla on suuri merkitys asiakkaille. Etenkin niille, joiden liikkuminen on hankalaa, koirat tuovat vaihtelua arkeen.

– Joillekin vanhuksille olemme kuukauden ainoat vieraat. On ihana nähdä, mitä eläin saa asiakkaissa aikaiseksi. Jopa omissa maailmoissaan olevat dementikot puhuvat omaa kieltään, kun koira tulee vierelle, hän kuvailee.

Useissa tutkimuksissa on havaittu, että eläimet vaikuttavat positiivisesti ihmisen mielialaan ja terveyteen.

Muun muassa Sanna Lång on tutkinut koirien vaikutusta vanhuksiin opinnäytetyössään. Sen tuloksista käy ilmi, että koirien vierailut lisäävät vanhusten fyysistä ja psykososiaalista hyvinvointia. Niinisalon mielestä eläimiä voisi käyttää vielä enemmän vanhustenhoidossa.

Koiralle ja omistajalle mukava harrastus

Ohjaajat vierailevat koiriensa kanssa muun muassa lasten, kehitysvammaisten sekä vanhusten luona erilaisissa kohteissa, kuten vanhainkodeissa tai kouluissa. Toiminta on kennelliiton ylläpitämää, ja se on alkanut vuonna 2001. Mukana on tällä hetkellä noin 1600 koirakkoa koko Suomessa.

Anne Mattila on kultaisennoutajansa Ellin kanssa yksi vapaaehtoisista Länsi-Pirkanmaalla. Vaikka ”työtä” tehdään asiakkaille, myös omistajat saavat siitä paljon irti.

– Tämä on ollut antoisa ja ihana harrastus, joka antaa paljon itsellekin. Tässä on myös mukavat ja samanhenkiset ihmiset ympärillä, Mattila kertoo.

Halme on ollut toiminnassa mukana jo vuodesta 2007 lähtien. Hänellä on tällä hetkellä neljä kaverikoiraa – kaksi kultaistanoutajaa ja kaksi kääpiövillakoiraa. Myös lemmikit nauttivat harrastuksesta, vaikka ne tälläkin vierailulla välillä hakeutuvat pois sylistä tai haluavat sivummalle ihmisten keskeltä.

– Tämä on koirille henkisesti raskasta, koska ne ovat koko ajan huomion keskipisteenä. Samalla se on kuitenkin antoisaa, kun ne saavat jakamatonta huomiota, Halme selittää.

Vieraat ovat jo lähteneet omistajiensa kanssa, mutta yhteisessä oleskelutilassa on edelleen yhtä paljon asukkaita kuin hetki sitten. Aikaisemmin kovaa ääntä pitänyt televisio on jo sammutettu, ja sen on korvannut vanhusten puheensorina.

Länsi-Pirkanmaan kaverikoiraryhmällä on tällä hetkellä seitsemän vakiokohdetta, ja jonossa on vielä lisää. Kohteissa vieraillaan kerran kuukaudessa.