Miro Kai viihtyy pienessä asunnossaan ja kokee sen olevan hänelle juuri sopiva.

Elämä ilman jätettä — ”Ei ole olemassa tiettyjä standardeja, joihin pyrkiä”

Miro Kai noudattaa zero waste -elämäntyyliä. Hän kierrättää kaiken mahdollisen, valmistaa vartalovoiteensa itse ja arvostaa materiaaleja ja niiden tarinoita.

Päivä on aurinkoinen. Valonsäteet leikittelevät pinnoilla ja kasvien lehdet luovat teräviä varjoja seinille. Miro Kain, 31, yksiössä on vain 21 neliötä, mutta suuren ikkunan ansiosta tila ei kuitenkaan tunnu pieneltä tai kolkolta. Päinvastoin, Kain koti on kodikas ja kutsuva. Ikkunalaudalla on hänen äitinsä muotoilemia saviruukkuja, ja laudoista itse tehdyt hyllyt notkuvat värikkäitä kirjankansia.

Kain keittiössä on kiinnostavia yksityiskohtia. Vanhat hunaja- ja majoneesipurkit ovat saaneet uuden elämän maustepurkkeina ja biojäteastiana toimii vanha metallisanko.

Kai noudattaa zero waste -elämäntyyliä eli nollahukkaisuutta. Se tarkoittaa Zero Waste Finland ry:n määritelmien mukaan ajattelutapaa, joka kannustaa jätteen vähentämiseen ja elämäntapaan, jossa jätettä syntyisi mahdollisimman vähän. Ajattelulla tavoitellaan kokonaisvaltaisesti kestävää elämäntapaa. Kain mukaan ilmiön voi tulkita eri tavoin, eikä hän näe eroa zero wasten ja kestävän elämäntavan välillä.

Miro Kai toimii Zero Waste Finland Ry:n hallituksessa Tampereen aluepäällikkönä.

Matka kohti zero wastea

Kai kertoo törmänneensä aiheeseen vuonna 2013. Vuoden päästä hän oli jo niin kiinnostunut aiheesta, että ryhtyi etsimään hammastahnareseptejä internetistä.

– Aloin katsoa videoita Youtubesta ja lukea blogeja aiheeseen liittyen. Kaikki materiaali oli silloin englanniksi, mutta nykyään myös suomeksi löytyy tietoa.

Kai tajusi pian, että moni jo lapsuudesta hänelle tuttu asia oli osa zero waste -elämäntapaa. Kirpputorit, jätteiden lajittelu, autottomuus sekä omin käsin tekeminen olivat hänelle luontaisia asioita, ja hän koki siirtymän nollahukkaisuuteen helpoksi. Kai kokee, että kädentaidoista on ollut hänelle suuri apu. Koti on pullollaan hänen tuunaamiaan esineitä ja keskeneräisiä projekteja.

– Olen ommellut lapsesta saakka ja säästän myös taloudellisesti paljon, kun voin tehdä itse, eikä tarvitse kääntyä ammattilaisten puoleen.

Kai arvostaa materiaaleja ja on kunnostanut monia esineitä. Tällä hetkellä työn alla on tuolinpäällysten vaihtaminen sekä vanhan kaapin kunnostaminen.

Itse tehtyä hammastahnaa ja puhdistusaineita

Elämäntapavalinta on näkyvillä Kain jokapäiväisessä elämässä. Aamulla hän keittää irtoteetä, jonka on ostanut omaan astiaansa. Kai ostaa ruoka-aineksia, kuten pähkinöitä, linssejä ja kasviksia, ilman pakkauksia ja suosii poistotuotteita. Hän tekee isoja ruoka-annoksia kerralla ja kantaa mukana eväitä, jotta take away -astioilta vältyttäisiin. Kai liikkuu pyörällä ja viettää vapaa-aikaansa kotona tai ystäviensä luona.

– Kun ymmärtää, että asioiden hankkiminen ei tuo onnea, se vaikuttaa myös siihen, mitä haluaa tehdä vapaa-ajallaan.

Keittiön puhdistusvälineet ovat muovin sijaan puisia.

Kai suosii arjessaan kestäviä valintoja kertakäyttöisten tuotteiden sijaan. Lasinen vesipullo, kangaskassi, eväsrasia ja kangasnenäliinat ovat päivittäisessä käytössä. Hän on etsinyt hygieniatarvikkeille ekologisempia vaihtoehtoja ja valmistanut myös itse muun muassa hammastahnaa ja kodin puhdistusaineita. Tekstiilinsä hän pesee sappisaippualla ja astianpesuaineen hän ostaa täyttöpulloon.

– Elämäntyyliin siirtyessä ei tarvitse ostaa kalliita tuotteita, vaan voi miettiä, mihin elämänalueeseen haluaa panostaa.

Kailla on käytössä monia ekologisia hygieniatuotteita, kuten bambuhammasharja sekä hammastahnatabletit.

On tärkeää huomioida oma elämäntilanne

Suomalaisissa talouksissa jätettä syntyy keskimääräisesti paljon. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2018 yhdyskuntajätteen kokonaismäärä oli noin kolme miljoonaa tonnia, mikä tarkoittaa noin 550 kiloa per henkilö.

Moni voi ajatella zero wasten tarkoittavan, ettei jätettä tai muoviroskaa saisi syntyä ollenkaan. Kai painottaa, että nollahukkaisuus näyttää jokaisen kohdalla erilaiselta, eikä ole olemassa standardeja, joihin täytyisi pyrkiä.

– Näen sen enemmän niin, että jokainen tekee valintoja, jotka sopivat itselle ja omaan elämäntyyliin.

Kotipihaansa Kai kaipaisi muovinkeräysastiaa, sillä nyt hän joutuu viemään muovijätteensä lähimmälle yleiselle muovinkeräyspaikalle.

Kain mukaan elämäntapavalinta on arvopohjainen asia. Hän korostaa, kuinka kannattaa pohtia omaa suhtautumista kuluttamiseen ja tutustua itseensä. Selvittämällä, mistä jätettä itsellä kertyy eniten, näkee kuinka saa suurimman vaikutuksen aikaan. Vaihtamalla muovipussin kangaskassiin ja kertakäyttöisen kahvikupin kestokuppiin, voi omassa arjessaan vähentää huomattavasti jätettä.

– Haluan muistuttaa, että jokainen voi olla zero waste, mutta jokaisen täytyy miettiä, kuinka se sopii omaan elämään ja kuinka se siinä näkyy, sillä se ei ole kenelläkään samanlaista.

Kain kodissa ei ole yhtäkään täysin uutena hankittua huonekalua. Ainoa uutena hankittu huonekalun osa on kirjahyllyn kannattimet.

Kain mukaan ei ole olemassa osa-aluetta, jossa nollahukkaisuus ei olisi mahdollista. Hänen mukaansa kysymys on kuitenkin siitä, miten käsite ymmärretään. Kai korostaa, että tavoitteena on pyrkiä poistamaan turha ja tiedostamaton jäte, eikä tarpeellista, kuten esimerkiksi lääkityksestä syntyvää, jätettä tarvitse miettiä liikaa.  Hän haluaa tuoda esiin, että myös vähävaraiset voivat olla nollahukkaisia, mutta että kaikilla, kuten lapsilla tai vanhuksilla, ei valitettavasti aina ole mahdollisuutta tehdä valintoja itsenäisesti.