Arvokas pukeutuminen osoittaa kunnioitusta surevia omaisia kohtaan. Marko Mielonen ottaa asiakkaat vastaan aina virkapuvussa.

Kuolema on tullut koronan vuoksi näkyvämmäksi, mutta sitä ei hautausurakoitsija Marko Mielosen mukaan kunnioiteta enää kuin ennen – ”Kiilataan eteen ja näytetään sormea”

Marko Mielonen on auttanut surevia omaisia hautajaisten järjestelyissä jo 15-vuotiaasta lähtien. Nuorena Mielonen sai kuulla ammatistaan suunsoittoa, mutta nyt hän on ymmärtänyt, ettei kuka tahansa pysty työhön.

Kuolema on tabu, jota on piiloteltu sairaaloiden ja terveyskeskusten takapihoille. Keväästä lähtien se on kuitenkin ollut koronauutisten otsikoissa. Monelle on varmasti herännyt huoli läheisistään. Hautaustoimiston toimitusjohtaja Marko Mielonen pitää hyvänä sitä, että ihmiset ovat tietoisia kuolemasta. Asioista olisi hyvä keskustella läheisten kanssa ja hoitaa kuntoon myös ennen kuolemaa.

– ­Ei sitä tarvitse ottaa jokapäiväiseksi puheenaiheeksi, mutta on hyvä tiedostaa, että se on meillä kaikilla edessä.

Mielonen itse kuvailee suhtautuvansa kuolemaan kuten kuka tahansa muu.

– Syön epäterveellisesti, liikun liian vähän, enkä ajattele kuolemaa. Omat vanhempani ovat elossa. Se päivä tulee, kun jompikumpi heistä menehtyy, mutta en mieti milloin se on. Päivä kerrallaan eletään ja tehdään suunnitelmia.

Marko Mielonen voisi kuvitella toimivansa myös toisella alalla. Häntä kiinnostavat yrittäjyys ja ihmisten parissa työskentely. Kuva: Sini Lukka
Kuka?

Marko Mielonen

  • Pirkanmaan Hautaustoimiston toimitusjohtaja.
  • Työskennellyt hautausalalla 35 vuotta.
  • Yrityksessä on Mielosen lisäksi töissä työntekijä, joka osallistuu asiakaspalvelun ja perunkirjoitusten hoitamiseen.
  • Asuu perheensä kanssa Tampereen ja Ylöjärven rajalla.
  • Vapaa-ajallaan tykkää muun muassa ulkoilla, käydä elokuvissa ja syömässä.

Työ on auttanut kuoleman käsittelyssä

Moni saa kuolemaa kohdatessaan lohtua uskonnosta, mutta Mielonen ei tukeudu uskonnolliseen vakaumukseen. Työnsä puolesta hän tietää, miten asiat etenevät, mikä jo osaltaan helpottaa asian käsittelyä.

Urakoitsijan tulee pysyä rauhallisena ja selkeänä silloin, kun asiakas tulee hautaustoimistoon suuressa tunnekuohussa. Työtä ei jaksa tehdä, jos myötäelää asiakkaan tunteita liikaa. Jos työpäivän tapahtumat painavat mieltä, niistä voi keskustella työparin kanssa.

Pitkä kokemus on antanut myös valmiuksia käsitellä tunteita itse. Mielonen on ollut alalla siitä lähtien, kun hänen vanhempansa ostivat hautaustoimiston 35 vuotta sitten. Työasioista keskusteltiin paljon perheen kesken, kun vanhemmat olivat vielä mukana toiminnassa.

Näsilinnankadulla on useita hautaustoimistoja, sillä ne on alun perin sijoitettu seurakuntien läheisyyteen. On päiviä jolloin ovi ei käy ollenkaan, ja toisinaan liikkessä asioi monta asiakasta yhtä aikaa. Kuva: Sini Lukka

Suhtautuminen kuolemaan muuttunut arkisemmaksi

Hautauskulttuuri on muuttunut. Mielonen kertoo, että erityisesti isoissa kaupungeissa elämän hektisyys ulottuu kuoleman kynnykselle.

Kun Mielonen toimi Itä-Suomessa maaseudulla, saattueessa oli aina viisi autoa perässä ja sen aikana ajettiin käymään kotipihoilla. Tampereen seudulla tehdään nykyään paljon kuljetuksia niin, ettei ketään ole mukana.

Toiminta muuttaa luonnettaan, eikä muutos ole Mielosen mielestä aina parempaan suuntaan. Kuolemasta puhuttaessa hän haikailee perinteisten arvojen ja arvokkaan suhtautumisen perään.

– Suhtautuminen on muuttunut arkisemmaksi. Vaikka kuljetan hautausautoa lippu päällä, saatetaan silti kiilata eteen ja näyttää sormea. Kuolemaa ei kunnioiteta enää kuin ennen.