Ada Lassurin analyysi: Virtuaaliset vaatteet mahdollistavat muodista nauttimisen ilman ympäristöahdistusta

Olemme tottuneet siihen, että trendit vaihtuvat nopeasti. Vaatemallistoja ei julkaista entiseen tapaan kahta kertaa vuodessa, vaan niitä tuotetaan jatkuvalla syötöllä. Vaatteista onkin tullut kertakäyttötavaraa: ne tilataan verkkokaupasta, niissä poseerataan yhtä sosiaalisen median kuvaa varten ja sitten ne palautetaan.

Tämä kuluttaa ympäristöä. Miten siis nauttia muodista ja trendeistä, mutta toimia samalla vastuullisesti?

Vaikka ajatus saattaa vaikuttaa vieraalta, vaate voi olla myös virtuaalinen.

Perinteisesti vaate on mielletty kappaleeksi, jonka voi pukea päälle fyysisesti. Sitä voi tunnustella, se valitaan omien mittojen mukaan ja sitä sovitetaan ylle. Vaate voi kuitenkin olla myös digitaalinen tiedosto, joka ei ole käsin kosketeltavissa. Jo tällä hetkellä on olemassa yrityksiä, jotka tuottavat tällaisia tuotteita.

Virtuaaliset vaatteet eivät ole olemassa fyysisessä maailmassa. Ne puetaan ylle siten, että ne lisätään valokuvaan digitaalisesti. Niiden tarkoitus ei ole perinteisten vaatteiden korvaaminen, vaan niitä voi käyttää sosiaalisessa mediassa tai muissa verkkoympäristöissä.

Tämä on todennäköisesti tuttua jo videopeleistä, kun omalle virtuaalihahmolle valitaan mieluisa asukokonaisuus. Näin myös peleissä on mahdollisuus ilmaista itseään pukeutujana. Virtuaaliset tuotteet eivät kuitenkaan rajoitu pelimaailmaan, vaan niitä voi myös ostaa itselleen.

Esimerkiksi skandinaavinen vähittäiskaupan vaateyritys julkaisi pari vuotta sitten kokonaan digitaalisen muotimalliston. Asuja käytettiin niin, että itsestä otettiin valokuva ja ostettiin halutut vaatteet. Tämän jälkeen valokuva lähetettiin yritykselle, jossa 3D-suunnittelijat sommittelivat siihen valitut tuotteet. Lopputuloksena oli alkuperäinen valokuva, jossa henkilön päälle oli lisätty virtuaalinen asukokonaisuus.

Digitaalisesti voi pukeutua vaikkapa takkiin, joka on tehty lumesta.

Virtuaalisia vaatteita voi käyttää monesta syystä.

Ne voivat olla jotain, mitä perinteiset tekstiilit eivät voi olla. Niiden ei nimittäin tarvitse noudattaa fysiikan lakeja. Vaatteissa voi esimerkiksi käyttää materiaaleja, jotka eivät olisi mahdollisia todellisuudessa. Digitaalisesti voi pukeutua vaikkapa takkiin, joka on tehty lumesta.

Tuotteet ovat myös käyttäjälleen räätälöityjä. Ne eivät noudata perinteistä kokotaulukkoa, vaan jokainen vaatekappale muotoillaan täydelliseksi kantajansa ylle.

Lisäksi ne mahdollistavat ylellisten asujen käytön useammille ihmisille. Digitaaliset mallistot tarjoavat merkkivaatteiden kaltaisia tuotteita kuluttajille ystävällisempään hintaan.

Mutta miksi tämänkaltaisia vaatteita tarvitaan?

Kenties suurin syy on vaateteollisuuden aiheuttamat ympäristöhaitat. Ellen MacArthur -säätiön tuottaman raportin mukaan nykyinen vaatetusjärjestelmä on äärimmäisen tuhlaava ja saastuttava. Tekstiiliteollisuuden kasvihuonepäästöt ovat enemmän kuin kaikkien kansainvälisten lentojen ja meriliikenteen päästöt yhteensä. Jos muutosta ei tapahdu, muotiteollisuus käyttää vuoteen 2050 mennessä neljänneksen maailman hiilibudjetista.

Lisäksi verkkokaupoista tilattujen tuotteiden palauttaminen on haitallista ympäristölle. Pakettien kuljetuksen lisäksi ympäristöhaittoja lisää se, että palautetut vaatteet saattavat päätyä poltettaviksi.

Reutersin julkaiseman artikkelin mukaan digitaaliset vaatteet tuottavat huomattavasti vähemmän päästöjä kuin fyysiset vaatteet. Niitä varten ei tarvitse esimerkiksi hankkia materiaaleja tai tuottaa kankaita. Digitaalisia tiedostoja ei myöskään tarvitse postittaa.

Virtuaaliset vaatteet voivat siis toimia mielenkiintoisena vaihtoehtona niille, jotka ilmaisevat itseään pukeutumisellaan verkossa. Trendikästä Instagram-kuvaa varten ei tarvitse tilata kertakäyttövaatteita toiselta puolelta maapalloa.

Jutussa on hyödynnetty muun muassa muodin digitalisaatiota tutkineen Natalia Särmäkarin haastattelua.