Millaista on ollut johtaa kahta eri paikkakunnilla toimivaa paikallislehteä koronan vuonna 2020, Suur-Keuruun ja KMV-lehden päätoimittaja Eija Ruoho?

– Erilaista kuin koskaan ennen, vaativaa sekä henkisesti että sen takia, että on pitänyt ottaa käyttöön uusia työtapoja. Etänä johtaminen, usein kirjoitetun viestinnän varassa, on vaatinut itseltä keskittymistä, malttia ja oman ilmaisun tarkkaa miettimistä. Suurin haaste tällaisessa viestinnässä on ihmisten eritahtisuus: toiset viestivät nopeasti ja toiset verkkaisemmin, ja kuitenkin kaikkien pitäisi pysyä samalla kartalla.

Miten rajoitukset muuttivat työtapoja paikallislehdissä, joissa yleensä tavataan paljon ihmisiä ja miten kävi katugallupien?

– Todella paljon. Suuri osa haastatteluista tehdään yhä puhelimitse ja sähköpostilla. Tapaamiset sovitaan tarkoin ja turvallisuusseikat huomioidaan. Kevään ajan katugallupit olivat kokonaan tauolla, kesän tullen yritimme ottaa ne jälleen ohjelmaan. Turvaetäisyyksistä huolimatta ihmiset suhtautuivat gallupeihin arkaillen ja jopa vihamielisesti, joten olemme toistaiseksi jättäneet ne pois.

Korona aiheutti yllättävän muutostilanteen. Miten otit sen huomioon johtamisessa? 

– Yritin keskittyä olennaiseen ja laittaa asioita tärkeysjärjestykseen. Oli kyettävä menemään eteenpäin, vaikka kaikki ei olisi sujunut kuten olin suunnitellut. Yritin luoda sellaista ilmapiiriä, että saamme asiat sujumaan ja että kykenemme työskentelemään turvallisesti näissäkin olosuhteissa. Työmme tärkeyttä tässä poikkeustilanteessa ei oikeastaan erikseen tarvinnut korostaa, sillä ihmisten tiedon tarve koronatilanteesta oli valtava, ja toimituksille oli palkitsevaa tyydyttää tätä tarvetta. Teimme kriisitilanteessa tärkeää työtä.

Miten otat henkisen hyvinvoinnin johtamisen huomioon työssäsi? 

– Kohtelen ihmisiä tasavertaisina, juttelemme paljon myös ilman erityisiä kehityskeskusteluja. Korostan, että aina saa tulla sanomaan olipa asia iso tai pieni. Ohjenuorani on, että pidän ulospäin aina toimituksen puolta. Jos virheitä on tapahtunut, myönnämme ja selvitämme ne, mutta ulkoapäin meitä ei johdeta.

Onko toimittajien johtamisessa erityispiirteitä, joita et usko olevan muilla aloilla? 

– On. Ala on edelleen vapaampi kuin moni muu. Se houkuttelee valtavasti erilaisia persoonia. On siedettävä erilaisuutta ja mietittävä parhaat tavat johtaa erilaisia ihmisiä. Pakko on todella harvoin paras kannustin.

– Nykyisin monimediatoimittajan täytyy hallita valtavasti erilaisia teknisiä taitoja. Johtamisessa on tärkeää, että tekninen osaaminen ei nouse päärooliin toimittajan työssä. Pääpainon pitää olla sisällössä. Lukija ei välttämättä tiedä, mitä kaikkea tekniikkaa journalismin tekemiseen on käytetty, häntä kiinnostaa lopputulos.

Miten johtajan rooli ja oma johtamistapasi ovat kehittyneet oman työurasi aikana? 

– Johtajan roolin ottaminen, etenkin kun nousee työyhteisön keskuudesta siihen asemaan, on jännittävää ja vaatii paljon työtä. On pystyttävä tekemään päätöksiä, perustelemaan ne ja pysymään päätöksissä, vaikka se olisi vaikeaakin. Olen aina ajatellut, että omalla esimerkillä on valtava vaikutus. Kaikkea ei kuitenkaan voi eikä ole järkevää tehdä itse, vaan pitää pystyä delegoimaan. Muuten uupuu. On ihan tietoisesti kehitettävä sitä, että pystyy sanomaan ei ja vastaamaan työyhteisön odotuksiin ja vaatimuksiin muilla ratkaisuilla kuin tekemällä itse. On tärkeää vastuuttaa työntekijöitä, eikä tehdä puolesta.

Mitä tapahtuisi, jos työyhteisöä ei johdettaisi lainkaan?

”Toiminta huojahtelisi. Vahvat persoonat ottaisivat tilansa ja työt jakautuisivat epätasaisesti. Ulospäin toiminta näyttäytyisi epävarmana ja ailahtelevana, työyhteisön sisällä jännitteet kasvaisivat, koettaisiin epätasa-arvoa ja työn mielekkyys sekä työntekijöiden jaksaminen vaarantuisi.

Mitä jokaisen alaisen tulisi ymmärtää johtamisesta? 

– Se, että myös alaisella on vastuunsa. Joskus, useinkin, johtajalle esitetään kohtuuttomia vaatimuksia ja asioita katsotaan vain omasta näkökulmasta. Yhteisissä keskusteluissa täytyy laajentaa tätä näkökulmaa. On myös hyvä muistaa, että johtaja ei ole taikuri eikä hänellä välttämättä ole mahdollisuutta vaikuttaa kaikkiin työpaikkaa koskeviin asioihin. Osa johtajan työtaakasta jää aina näkymättömiin.