Elli Suutarin analyysi: Kuka on oikean ikäinen vaativiin poliittisiin tehtäviin? – vääristyneet käsitykset iästä ja viisaudesta ruumiillistuvat johtajiin

Yhdysvaltojen johtoon astuu tammikuussa maan historian vanhin presidentti. Suomessa on maailman nuorin pääministeri. Hänen ikäänsä ja sukupuoltaan hehkutetaan kansainvälisesti.

Samaan aikaan keski-ikäisiä ja vanhempia naisia ei arvosteta työelämässä. Yli 55-vuotiaat naiset kohtaavat työsyrjintää huomattavasti useammin kuin saman ikäiset miehet.

Politiikassa naisjohtajalle sopiva ikähaarukka on paljon miesjohtajia kapeampi. Miehet ovat vielä seitsemänkymppisenä kovia jätkiä, mutta naiset saatetaan nähdä liian iäkkäinä joihinkin tehtäviin jo neljänkympin jälkeen.

Viisaustutkijan ja teologian tohtorin Jenni Spännärin mukaan mielikuvat johtajien parhaasta iästä kytkeytyvät stereotypioihin viisaudesta. Viisaus liitetään vanhuuteen, vaikka pelkkä korkea ikä itsessään ei ole viisauden tae. Nuori ihminen voi olla hyvin viisas ja vanha ihminen typerä.

Jotain vinoutuneista mielikuvista kertoo sekin, että ilmaisu vanha viisas mies on vakiintunut. Spännärin mukaan se on kulttuurinen kuva, jonka ovat mahdollistaneet yhteiskunnalliset rakenteet.

Kun vanhat viisaat miehet ovat teknisen tiedon, rahan ja vallan asiantuntijoita, vanha viisas nainen liitetään sosiaalisiin ja yhteisöllisiin taitoihin. Mieleen tulee Äiti Teresan kaltainen hoivaava hahmo.

Miesjohtaja saa olla vanha mutta ei heikko

Ilmiö ei kuitenkaan ole mustavalkoinen. 78-vuotias Joe Biden saattaa olla niin iäkäs, että hän kolkuttelee vanhaan viisaan miehen yläikärajaa.

Marraskuun lopulla uutisoitiin Bidenin murtaneen nilkkansa. Uutisissa ei unohdettu mainita, että hän on Yhdysvaltojen historian iäkkäin presidentin virassa aloittava.

Vaalikamppailun aikana Donald Trump yritti käyttää Bidenin ikää hyväkseen kutsumalla tätä “Sleepy Joeksi”. Taktiikka oli hataralla pohjalla, sillä Trump on vain neljä vuotta Bidenia nuorempi.

Sekä Trumpin että Bidenin on todettu peittelevän ikääntymisen merkkejään. Heidän luonnottoman tuuheat tai erikoisesti kaljun peitoksi kammatut kuontalonsa on tulkittu nuoruuden tavoitteluksi.

Nuoremman vaikutelman hakeminen kertoo, kuinka johtajan on oltava kova ja haavoittumaton, suorastaan kuolematon.

Kyse on kaksoisstandardeista. Nuori ei voi olla johtaja, koska hän ei ole viisas. Vanha ei voi olla johtaja, koska hän on heikko.

Iäkkäiden ihmisten arvo määritellään suhteessa nuoruuteen. Ei sen mukaan, missä he olisivat parhaimmillaan juuri omassa iässään. Kapea kuva vanhuudesta vahingoittaa yhtä lailla sekä vanhoja että nuoria.

Jenni Spännäri pohjaa tutkimuksensa kolmiulotteiseen viisauden määritelmään. Sen mukaan viisaus koostuu tiedosta, tiedon pohtimisesta sekä myötätunnosta.

Myötätunto ei tarkoita ylevää tunnetta, vaan ihmisten välistä toimintaa, jossa viisaus muuttuu teoiksi. Tutkimusten perusteella myötätunnolla johdetut organisaatiot ja yhteisöt ovat kaikkein tehokkaimpia.

– Entä jos johtaja saisi olla myös heikko? Vammat ja karut elämänkokemukset voivat olla viisautta kartuttava voimavara, Spännäri sanoo.

Hänen mukaansa viisaus ei riipu iästä. Kokemusta voi kerätä muutenkin kuin itse elämällä: lukemalla, keskustelemalla ja opiskelemalla.

Kirjoituksessa on käytetty lähteenä myös Johanna Mäkelän vuonna 2018 julkaistua väitöskirjaa Naiset politiikan huipulla: Sukupuolittunut viestintä ja johtajuus.